Keep It Simple ja Sovella

Seurantamatka kesäkuussa

2011-09-26T11:38:00.000-07:00

Kesäkuun lopussa tein seurantamatkan Salinas:iin Ecuadoriin. Mukana oli myös vaimoni Ulla.

Saapuminen Ecuadoriin

Jo lentokentällä Ecuador näytti minulle omia piirteitään. Ihmisten sydämellisyys on käsin kosketeltavaa. Ihmisissä näkyy selvästi myös pienen kansan into parantaa asioita. Tämä kansa voisi saada aikaan vaikka mitä, jos heillä he vain käyttäisivät enemmän järkeä ja olisivat kurinalaisia. Eletään liikaa tunteella ja siksi lauluistakin 80% kertoo menetetystä rakkaudesta: "Donde te vas mi amor? Mi corazon esta llorando.."

Tunsin taas sen voimakkaan merkityksen tunteen, joka minut valtaa täällä köyhyyden ja erilaisten konkreettisempien ongelmien keskellä. Välillä ristiriitaisenkin. Ensimmäisen yön pelkäsin hotellihuoneessa varasta, mutta lopulta yöllinen koputtelija paljastuikin vain hotellin apulaistytöksi, joka oli erehtynyt huoneesta. Parin päivän päästä meiltä vietiinkin tietokone ja kamera bussissa ovelalla tempulla, johon lankaan me tyhmät menimme. Kaveri kaivoi ne penkkimme alta.

Salinas

Salinas:iin päästyäni heti ensimmäiseksi pidin luentoa entisille kurssilaisille ja joillekin uusille. Tiivistin pitkälti Jim Collins:n "Hyvästä paras" -kirjan perussanomaa puhumalla nöyryydestä, oleellisuudesta ja kurinalaisuudesta. Siitä kuinka tie menestykseen vaatii noita kaikkia pitkäjänteisesti.

Nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Janeth:iin, joka on ollut kohta vuoden projektikoordinaattorimme. Vaikutelmani oli erittäin positiivinen ja hän täydentää loistavasti Flaviota huolellisuudellaan, kurinalaisuudellaan ja realistisuudellaan.

Maanantaina tapasin kaikkien Funorsal:n työntekijöiden kanssa. Pidimme ensin kokousta aamulla n. 15 henkilön kesken ja tämän jälkeen reflektointihetkeä myöhemmin aamulla. Kokouksia osuuskuntayhteisössä on edelleen liikaa. Jokainen haluaisi puhua pitkään valmistelematta. Uusi johtaja Clever toi kuitenkin selkeää jämäkkyyttä toimintaan.

Salinas:ssa juustotehtaat, suklaatehtaat, villatehtaat jne. ovat kaikki osuuskuntia. Pienemmät yritykse perheen yrityksiä. Systeemi on toiminut pitkään hyvin, kun yhteistä tahtoa ja intoa on riittänyt. Kuitenkin kun porukkaan mahtuu yksikin vapaamatkustaja ja kateus, väärinymmärrykset, erimielisyydet jne. alkavat nakertaa luottamusta, niin yrityksistä tulee "kaikkien ja ei kenenkään yrityksiä". Kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta ongelmista, mutta kaikki haluavat hyödyt. Maaseudun kehittämisessä "sosialistinen" osuuskuntatoiminta on avain, mutta jossain vaiheessa tulee siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vastuun selkeään jakaamiseen tietyille henkilöille. Tätä voidaan sanoa myös yksityistämiseksi tai kapitalistiseksi systeemiksi ainakin tietyiltä osin.

Tämä kuva Salinas:n tämän hetken haasteista alkoi vaikuttaa mielessäni hyvin selvältä. Osuuskunnista pitäisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Salinas on erinomainen esimerkki maaseutuyhteisöille, jotka haluavat muodostaa osuuskuntia. Kuitenkin Salinas:n tulee osata itse siirtyä eteenpäin. Tein kysymyksiä. Esitin ideoita ongelmiin. Nyt on aika tehdä rohkeita päätöksiä ja kohdata julminkin todellisuus silmästä silmään. Se ei ole helppoa, kun on tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla. Ihmisluonto tuntuu olevan kaikkialla sama.

Yrittäjyyskoulutus

Yrittäjyyskurssit olivat sujuneet melko hyvin tähän asti. Haastattelimme noin viisitoista osallistujaa. Janeth:n ollessa koordinoimassa, järjestelyt olivat hyvällä tasolla ja tunnit etenivät loogisesti. Poissaoloja olisi saanut olla vähemmän, mutta se johtui osittain matkahaasteista. Useimmat kurssin osallistujista tulivat kauempaa kyläyhteisöistä tai myös Salinas:n kunnan ulkopuolelta. Asiantuntevien ja kokeneiden facilitaattorien saaminen on aina ollut haaste, myös yrittäjien tehokas seuranta ja jatkon tuki. Yksinkertaiset, käytännölliset ja interaktiiviset opetusmenetelmät oli omaksuttu kohtuullisesti. Oli päätetty pitää kurssi fasilitaattoreille ja Funorsal:n oman kapasiteetin vahvistamiseksi yhteistyössä Bolivar:n yliopiston kanssa. Yhteistyön syventyminen heidän kanssaan monilta osin vaikutti hyvin positiiviselta.

Seuraavaksi lähdimme tapaamaan Bolivar:n yliopiston opettajia liittyen yrittäjyyskoulutukseen. Nyt oli kuitenkin sattunut väärinymmärrys ja samalla päivälle oli sattunut koko yliopiston 30 (vai 20?) vuotisjuhla. Kuuntelimme pitkiä esitelmiä ja tapaaminen tällä kertaa jäi tekemättä, vaikka yliopiston väki on yleensä ollut hyvinkin luotettava tapaamisten suhteen.

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa uusiin paikkoihin, joihin kurssia on tarkoitus viedä. Ensin menimme Cuatro Esquinas:iin, joka on n. 5000 asukkaan maaseutuyhteisö. Kylän keskustan tilaan alkoi vähitellen virrata ihmisiä. Ensin paikalla oli muutamia ja kyläyhteisön puheenjohtaja torui osallistumislaiskuutta. Vähitellen tila alkoi kuitenkin täyttyä ja mahtipontiset puheet pääsivät oikein tosissaan vauhtiin. Meitä ylistettiin maasta taivaaseen: "Viimeksi täällä ovat käyneet espanjalaiset 500 vuotta sitten ja nyt tulette te pelastamaan meitä."

Me pyrimme tuomaan realismia puheisiin minkä vain kerkesimme ja kerroimme, että mitään ei tule tapahtumaan ilman teidän sinnikästä, uhrautuvaa ja pitkäjänteistä työtä. Kurssi menee vain hukkaan. Se tuntui vain innostavan heitä lisää ja lopussa lähes kaikki huusivat yhteen ääneen, että tänne halutaan kurssia. Kiinnostus vaikutti olevan todellista ja kestävää, vaikka siihen vieläkin tietyllä skeptisyydellä suhtaudun. Kyläläiset olivat silminnähden ylpeitä veden pullottamostaan, joka oli osuuskuntayritys. Ulla oli kovin rakastunut tuohon kylään ja erityisesti sen värikkäisiin käsitöihin.

Seuraavaksi lähdimme vuorilta alas viidakkoon rannikon puolelle Chazo Juan:iin. Pujottelimme kiemuraisia teitä vuoriston reunalla. Kasvillisuus vaihtui todella nopeaan tahtiin. Sukelsimme pilviin ja tulimme pilvistä alas viidakkomaiseen kasvillisuuteen ja luontoon. Täysin eri maailmaan. Tämä on ihmeellisintä Ecuadorissa. Kolme eri maailmaa lähekkäin: vuoristo, viidakko ja rannikko. Chazojuan oli pieni kylä, jossa asui muutamia satoja ihmisiä. He kävelivät hitaasti kaduilla. Väittivät, että päivät menevät työn tekemiseen. Kuitenkin työt lopetettiin usein jo ajoissa iltapäivällä ennen liikaa kuumuutta ja tahti ei ollut päätä huimaava. Tapaamisestamme ei oltu oikein informoitu kunnolla ja ihmisiä alettiin vasta tuolloin koota paikalle.

Haastattelin vähän hieman laiskan tuntuisia kyläläisiä ja kyselin tarpeesta. "Sekin tuotantolaitos sinne tehtiin, mutta ei ollut mihin myydä.." Yritettiinkö niitä tuotteita sitten myydä? Myyminen on kovaa työtä, selitin.. Heti kun mainittiin kurssista, niin innostuttiin. Kyllä me tarvitaan.. Ajattelin taas, että odottavatko he että joku tulee pelastamaan heidät heidän puolestaan. Työn tekemisen sijasta jalkapallo ja korttipelit alkaa kuitenkin kuumalla kiinnostamaan enemmän. Sitten vain eletään köyhästi, kun mitään ei tule hetkessä. Paikalla on kaikki luonnon antimet, jotta ihmisten ei tarvitse ponnistella. Sitten kun jotenkuten selvitään ponnistelematta, niin eri tarvitse yrittää sen enempää. Banaanit tippuu, yucat kasvaa, kalaa löytyy ja lehmiäkin syö ruohoa..

Pidimme kuitenkin infotilaisuuden ja näytti siltä, että järkevää kiinnostusta voisi jonkunverran olla. Ajattelin, että saavat itse olla meidän suuntaan pyytämässä tarpeeksi pitkään, jos haluavat kurssia edes ajateltavan. Kurssin voisi pitää esimerkiksi paljon isomman kylän kanssa mahdollisesti yhteiskurssina kokeiluna rannikkoviidakko alueella. Selkeä johtopäätökseni oli se, että parhaat osallistujat löytyy: A) luonnoltaan vaikeammilta alueilta, koska siellä on totuttu ponnistelemaan B) kaupunkien läheisyydestä, koska siellä on totuttu kilpailemaan ja muuttumaan. Raadollista, mutta totta pitkälti..

Tämän jälkeen seuraavana päivänä tarkastin tilejä, jotka Pamela oli järjestänyt tällä kertaa hyvin siistiin ja helposti tarkastettavaan muotoon. Sitten teimme suunnitelmia facilitaattoreiden ja koordinaattorin kanssa. Annoimme myös palautetta toinen toisillemme hankkeen tiimoilta. Vielä kylästä lähtiessäni eräs aikaisempi kurssilainen tuli keskustelemaan kanssani. Hän oli saanut suuren lainan Guyaquil:n pankista ja oli rakentanut nykyaikaisen vuoristolle sopivan lehmien ruokintapaikan. Näin heti, että siinä näytti olevan ideaa ja monet tulisivat kopioimaan sitä hänen perässään. Rahaa oli jäänyt kuitenkin uupumaan noin tuhat dollaria ja hieno hanke oli hetken seisonut paikallaan. Katsoimme yhdessä mahdollisuutta lainata loput projektin mikrolainarahoituksesta..

Jälleen jään kaiholla muistelemaan Ecuadoria. Iloinen ja suruineen, mahdollisuuksineen ja ongelmineen.. Ja suurine tunteineen.

Ensimmäiset Salinaksen viikot

2011-02-07T05:20:00.000-08:00

Olen Aurora Aranko, uusi ETVO –vapaaehtoinen Salinaksessa. Olen 22 -vuotias ja opiskelen Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa maisteritasolla kansantaloustiedettä. Vietän kevään ja kesän täällä Ecuadorissa työskennellen JESin parissa, eli opinnot ovat hetken katkolla.

Ensimmäiset viikot Salinaksessa vilahtivat nopeasti. Saavuin Quitoon lauantaina 15. tammikuuta ja jo keskiviikkoiltana saavuin perille Salinakseen. Asun Johannan tavoin Flavion perheen luona ja olen viihtynyt oikein hyvin. Kuten Johanna etukäteen varoitteli, on täällä kuitenkin todella kylmä. Toimistossa on oltava aina reilusti lämmintä päällä ja välillä on hieman jumppailtava, jotta veri kiertäisi. Maisemat ovat kuitenkin todella sykähdyttäviä ja Salinerot, eli Salinaksen asukkaat, hyvin ystävällisiä. Kylä on todella erikoinen paikka kaikkine pienine yrityksineen ja ilmapiiri on aivan erityinen. Täällä on todella mukava olla suomalaisena, kun kaikki muistelevat lämmöllä aiempia suomalaisvieraita! Olen jo tottunut laamoihin ja aaseihin katukuvassa sekä lähes päivittäisiin sateisiin.

Työkuviot JESin parissa ovat jo alkaneet hieman aueta. JESin parissa työskentelee tällä hetkellä Flavion lisäksi Janeth, joka ottaa vetovastuun kursseista Flavion siirtyessä muihin tehtäviin. Janethin läsnäolo on helpottanut paljon sopeutumistani Funorsalin arkeen sekä työtehtävieni jäsentymistä. Tällä hetkellä olemme lopettelemassa JES 4 kurssia, jonka Johanna oli elokuussa aloittamassa. Ensi viikolla käymme vielä läpi muutamia asioita ja sitten helmikuun kolmannella viikolla teemme pienen ekskursion rannikolle Mantan kaupunkiin. Suunnitelmassa on käydä vierailulla muutamassa yrityksessä, muun muassa kuuluisia Panama hattuja valmistavassa perheyrityksessä. Helmikuun viimeisellä viikolla tai marraskuun alussa pidämme vielä kurssin lopetusjuhlallisuudet.

Osa JES 4:n oppilaista tulee pienistä Salinasta ympäröivistä yhteisöistä, pitkänkin matkan takaa. Oppilaiden kuljetus kursseille onkin valitettavasti aiheuttanut aikalailla päänvaivaa. Huolimatta tuntien varsin myöhäisestä ajankohdasta, iltakuudesta iltayhdeksään, kurssilaiset ovat jaksaneet paahtaa tehtäviään ja olen todella nauttinut tunneille osallistumisesta hyvän ilmapiirin ansiosta.

Nyt olisi myös tarkoitus suunnitella JES 5 kurssi sekä kevään mittaan valmistella uusi hanketukihakemus hieman toisella painotuksella, jotta projektille saataisiin jatkorahoitusta. Muiden toimintojensa ohella Funorsal käy lisäksi jatkuvasti neuvotteluja Universidad Estatal de Bolívarin kanssa läheisemmän yhteistyön saavuttamiseksi. Olen näiden muutaman viikon aikana ehtinyt osallistua jo moniin tapaamisiin yliopiston eri laitosten edustajien kanssa. Aikamoista hulinaa siis!

Aurora

Unelmia ja tavoitteita

2010-08-30T14:32:00.000-07:00

JES 4 alkoi pari viikkoa sitten 20 uuden ja innokkaan opiskelijan voimin. Vaikka kurssi järjestetäänkin Salinasin keskustassa, suurin osa opiskelijoista tulee Salinasin kyläyhteisöistä. Tämä on mielestäni todella hienoa, koska kyläyhteisöissä asukkaiden elintaso ei ole Salinasin keskustan tasolla ja uusien, menestyvien, yritysten luominen kyläyhteisöihin nostaisi kyläläisten elintasoa merkittävästi.

Viime viikolla osallistuin yhdelle tähän asti parhaista tunneista koko täällä olo aikanani. Tunnin teemana oli unelmat ja tavoitteet. Opiskelijoiden kotitehtävänä oli ollut listata sata unelmaa. Tunnilla jokainen opiskelija valitsi listalta kymmenen tärkeintä unelmaa ja rakensi niistä itselleen tavoitekartan: milloin mikäkin unelma olisi toteutettu. Oli todella hienoa nähdä ja kokea opiskelijoiden unelmat, jotka he esittivät tavoitteiden muodossa muille opiskelijoille. Monen opiskelijan tavoitteena oli yrityksen perustamisen lisäksi rakentaa oma talo, turvata perheen toimeentulo ja matkustaa ulkomaille. Suomalaisille ehkä itsestään selviä asioita (joita ei aina osata arvostaa), mutta täkäläisille kovan työn takana. Erityisen hienoa oli kuulla, millä varmuudella opiskelijat esittivät tavoitteensa. Esitysvaiheessa ei enää esitetty toteutumattomissa olevia unelmia, vaan realistisia tavoitteita, joiden eteen oltiin ja yhä ollaan valmiita tekemään töitä. Toivon, että opiskelijat eivät unohda tavoitteitansa niin kurssin kuin tulevien vuosienkaan aikana. Yksi tavoitekartan tekemisen idea olikin se, että konkreettisesti paperilla olevat tavoitteet muistuttavat opiskelijoita olemassaolostaan.

Myös minä tein tunnilla oman tavoitekartan. Se oli todella antoisaa ja uskonkin, että jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään ja priorisoimaan omia unelmia ja tavoitteita. Nyt minullakin on seinällä tavoitekartta muistuttamassa tärkeistä asioista, joita haluan tehdä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Tavoitteellisin terkuin,
Johanna

JES 4 suunnittelua

2010-07-30T08:34:00.000-07:00

Uutisista saa lukea Suomen ennätys helteistä ja täällä saa vetää villapaitaa toisen päälle ettei palella! Päiväntasaajalla ei todellakaan ole aina lämmintä!

Viileä ilma ei kuitenkaan ole vaikuttanut työntekoomme. JES 3 päättymisen jälkeiset kaksi kuukautta olemme käyttäneet kurssin fasilitaattoreiden kanssa JES 4:n suunnitteluun ja organisointiin. Tavoitteenani on ollut järjestelmällistää kurssin suunnittelua ja tehdä sille selkeät raamit. Fasilitaattoreiden tehtävänä oli esimerkiksi tuottaa omista moduuleistaan dokumentti, jossa on tärkeimmät oppimistavoitteet, sisällöt ja käytetyt metodit. Samalla heidän piti tehdä konkreettinen tuntisuunnitelma, mitä milläkin tunnilla tehdään. Samalla saatiin JES:lle kunnon aikataulu niin, että nyt vihdoin tiedetään kuinka monta tuntia käytetään kuhunkin moduuliin. Tätä mallia voidaan hyödyntää myöhemmillä kursseilla.

Olemme suunnitelleet, että jokaisen opiskelijan on tehtävä oma yrityssuunnitelma kurssin läpäisemiseksi. Ideana on, että jokaisen moduulin aikana opiskelija kirjoittaa moduulin teemaan liittyvän osan yrityssuunnitelmaan. Kurssin loppupuolella he esittelevät tuotoksensa toisille opiskelijoille.

Olemme myös neuvotelleet viimeisten kuukausien aikana paikallisen yliopiston, Universidad Estatal de Bolívar, kanssa todistuksien myöntämisestä opiskelijoillemme. Päätöstä yliopistolta ei ole vielä tullut, mutta uskon että päätös on myönteinen. Todistukset auttaisivat opiskelijoita työnhaussa ja näin olisivat todella tärkeä juttu opiskelijoille.

Tällä hetkellä meillä on menossa kurssille hakevien haastattelut. Haastatteluissa painotetaan erityisesti hakijoiden motivaatiota osallistua kurssille ja perustaa sen jälkeen oma yritys. Pienen osan muodostaa myös logiikkatehtävä, joka avulla testaamme hakijoiden ongelmanratkaisutaitoja ja asennetta ongelmien edessä.

Kuulumisia seuraavan kerran kurssin alettua 16.8.2010.

Terkuin,
Johanna

Opintomatkoja ja valmistujaisjuhlia

2010-06-23T13:47:00.000-07:00

Nyt on vierähtänyt pidempi tovi viimeisimmästä blogi -kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. JES 3 -yrittäjyyskurssi saatiin onnellisesti päätökseen muutama viikko sitten, kun vietimme kurssin päättäjäisiä. Mutta mitä oli tapahtunut sitä ennen?

Huhtikuussa teimme kahden päivän retken Guayquiliin ja Ecuadorin rannikolla sijaitsevaan Salinasin kaupunkiin. Matkan aikana vierailimme kahdessa yrityksessä, toinen oli kustantamo, joka oli noussut kymmenessä vuodessa Ecuadorin yhdeksi johtavista koulukirjoja julkaisevista kustantamoksi, ja toinen oli iso, hedelmistä erilaisia tuotteita tekevä yritys. Toukokuussa puolestaan teimme toisen reissun Guayquiliin. Tällä kertaa vierailimme Banco de Guyaquilin toimitusjohtajan ja osakkeenomistajan Guillermo Lasson luona. Opintomatkojen aikana opiskelijat pääsivät omin silmin näkemään, miten pienet yritykset olivat kasvaneet suuriksi ja miten niiden omistajat olivat aloittaneet lähes nollasta luoden itse oman menestyksensä. Tämä oli erittäin tärkeää opiskelijoiden motivoinnin kannalta ja se loi uskoa siihen, että myös he voivat perustaa oman, menestyvän ja kasvavan yrityksen. Erityisesti vierailu Banco de Guyaquilin johtajan luokse ja hänen elämäntarinansa teki opiskelijoihin suuren vaikutuksen. Guillermo Lasso oli syntynyt kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaisena matalakeskiluokkaiseen perheeseen ja oli lapsesta lähtien leikkinyt pankkia keittiönpöydän ääressä, ollen milloin pankinjohtaja, milloin sihteeri tai kassanhoitaja. Hän oli rahoittanut kaikki opintonsa omalla työnteollaan ja vähä vähältä noussut nykyiseen asemaansa. Lasso oli opiskelijoille elävä esimerkki siitä, että mikä tahansa on mahdollista.

Opintomatkojen lisäksi opiskelijat osallistuivat toukokuun itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Fiestat kestivät useamman päivän ja muutaman päivän ajan opiskelijat olivat torilla myymässä kurssin aikana tehtyjä tuotteita. Tuotteiden myyminen oli hyvä harjoitus myynnin suunnittelusta ja toimeenpanosta.

Pari viikkoa sitten vietimme siis kurssin päättäjäisiä. Paikalle kutsuimme opiskelijoiden perheenjäseniä ja Salinasissa vaikuttavia päättäjiä ja muita tärkeitä ihmisiä. Ecuadorilaiseen malliin (vaikka kurssin aikana yritämme opettaa täsmällisyyttä!) juhlat alkoivat yli tunnin myöhässä. Tästä myöhästymisestä huolimatta juhlat olivat onnistuneet ja opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Ecuadorilaiseen tapaan juhlissa pidettiin monenlaisia puheita; Funorsalin, kurssin opettajien, oppilaiden ja ministeriön puolesta. Mielestäni parhaat puheet tulivat opiskelijoilta, jotka puhuivat täydestä sydämestään kertoen, miten JES on vaikuttanut heidän elämäänsä. Eräs opiskelija muisti yli puoli vuotta sitten tunnin alussa pidetyn refleksion perhosesta, jonka perimmäisenä sisältönä oli idea siitä, että elämä on jokaisen ihmisen omissa käsissä. Tämä oli saanut hänet miettimään omaa elämäänsä ja vaikuttanut päätökseen muuttaa sitä. Mielestäni ymmärrys siitä, että jokainen on oman elämänsä herra ja siten mahdollinen muutokseen on tärkein asia, jota JES on opiskelijoille (yrittäjyysteemojen lisäksi) opettanut.

Yrittäjyyskoulun suunnittelua

2010-03-19T09:41:00.000-07:00

Viikko sitten perjantaina matkustimme yrittäjyyskoulun (JES) opettajien kanssa Bañosiin suunnittelemaan uuden, suuremaan koulun muodostamista Salinakseen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Funorsalin ideana on yhtenäistää Salinaksessa jo toteutettavia koulutuksia (joista NuevoMundon yrittäjyyshanke on yksi) ja saada koulutuksille virallinen status valtion taholta niin, että koululle saataisiin lisää rahoitusta ja opiskelijat saisivat kursseista virallisen todistuksen. Tavoitteena on laajentaa koulutusta Salinaksesta muualle Ecuadoriin.

Idea koulusta on syntynyt tarpeesta tarjota ihmisille koulutusta ja toisaalta siitä, että Salinaksessa on paljon tietotaitoa yrittäjyydestä ja eri tuotteiden valmistuksesta. Viimeisen 40 vuoden ajan Salinasia on kehitetty määrätietoisesti yhteisöllisen ekonomian periaatteiden mukaisesti. Yhteisöllisen ekonomia keskeisenä ajatuksena on – kuten nimestäkin voi päätellä – taloudellinen toiminta ja kehittyminen yhteisön ehdoilla. Tämä ajattelu- ja toimintatapa on tuonut hyviä tuloksia; viimeisen 40 vuoden aikana Salinas on kehittynyt olkikattoisista majoista kyläksi, jonka tuotemerkki El Salinerito on tunnettu ympäri Ecuadorin ja jonka tuotteita viedään jopa Eurooppaan asti.

Vaikka idea koulutuksen virallistamisesta on itänyt Funorsalissa ja Salinaksessa jo pitkään, idea ei ole konkretisoitunut toiminnaksi. Bañosin suunnittelupäivän tarkoituksena olikin selventää ideaa ja tuottaa ensimmäinen suunnitelma koulusta; mitä koululta oikeasti halutaan ja mitkä ovat sen tavoitteet. Päivältä tärkein anti olikin selkeän idean ja keskeisimpien tavoitteiden, sekä näiden pohjalta koulun vuoden 2015 vision muodostaminen. Tämän jälkeen pohdimme Salinaksen vahvuuksia ja haasteita koulun perustamisessa ja rakensimme tavoitepuun, jonka avulla voittaa edessä olevat haasteet.

Itse toimin suunnittelupäivän fasilitaattorina. Päivä oli omalta osaltani onnistunut, vaikka etukäteen hieman mietitytti miten päivä tulee sujumaan. Palautteen mukaan myös osallistujat olivat tyytyväisiä päivään. Selvää kuitenkin on, että päivä oli vasta alku mittavalle suunnittelutyölle ja koulun muodostaminen tulee vaatimaan tuntien, päivien ja kuukausien työn. Nyt on kuitenkin selvää mitä tavoittelemme, ja siltä pohjalta lähdemme rakentamaan toimintasuunnitelmaa koulun muodostamiselle.

T: Johanna

Tilannekatsaus yrittäjyysprojektiin

2010-03-19T09:33:00.000-07:00

Kuten aikaisemmin kirjoitin, tällä hetkellä NuevoMundon rahoittama yrittäjyyskurssi on meneillään Salinasin lisäksi läheisessä kyläyhteisössä Pambabuelassa. Tämän hetkinen kurssi on yhdistetty Ecuadorin valtion rahoittaman hedelmät ja vihannekset -hankkeeseen. Ensi kuulemalta tämä saattaa kuulostaa hieman omituiselta yhdistelmältä, mutta itse asiassa täkäläisessä ympäristössä toimii hyvin. Kurssilla, jolla liitetään yhteen yrittäjyyden ja kasvien ja hedelmien käsittelyn perusteet, opiskelijat saavat tärkeää tietotaitoa sekä yrityksen pyörittämisestä että mahdollisesta yritysideasta, eli hedelmien ja kasvien jatkojalostamisesta.

Tällä hetkellä kurssilla on menossa käytännönosuus; opiskelijat ovat miettineet kymmenen uutta tuotetta, joita voi valmistaa hedelmistä ja vihanneksista ja joka viikko opetellaan valmistamaan yksi tuote. Viime viikolla valmistimme mehua ja tällä viikolla marmeladia. Jokaista tuotteen valmistusta seuraa teoriaosuus, jossa käsitellään muun muassa valmistukseen liittyvää teoriaa ja lasketaan tuotantokustannukset. Opiskelijat ovat olleet innoissaan tuotteiden valmistuksesta ja ovat jaksaneet osallistua hyvin, vaikka illat ovat venyneet välillä pitkiksi.

Vaikka kurssi sujuu tällä hetkellä hyvin ja opiskelijat ovat motivoituneita, haasteitakin löytyy. Suurin haaste liittyy kurssin Ecuadorin valtion rahoittamaan osuuteen; hankesuunnitelman mukaan opiskelijoita pitäisi olla 55 ja tällä hetkellä heitä on vain hieman yli 40. Jotta luku saadaan täyteen, etsitään kurssille lisää osallistujia ja jo käsitellyt asiat opetetaan heille myöhemmin. Tämä haaste ei onneksi vaikuta NuevoMundon hankkeeseen, rahoitukseen tai sen raportoimiseen Suomen ulkoministeriölle, vaikka kurssit toimivatkin käsi kädessä toistensa kanssa. Funorsalille haaste on puolestaan hyvä oppi siitä, että hankesuunnitelmat kannattaa (ja pitää) tehdä toteuttamiskelpoisiksi, jottei valtio vedä rahoitusta pois. Onneksi innokkaita uusia kurssilaisia on löytynyt!

T: Johanna

Hei taas!

2010-03-19T09:12:00.000-07:00

Viimekertaisesta blogikirjoituksesta unohdin yhden oleellisen asian – itseni esittelyn. Olen siis Johanna Ursin, 28-vuotias ETVO-vapaaehtoinen ja työskentelen Salinasissa yrittäjyysprojektin parissa puolen vuoden ajan.

Valmistuin viime vuonna Helsingin yliopistosta pääaineenani kehitysmaatutkimus ja sivuaineina luin mm. Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Vuonna 2006 opiskelin puoli vuotta Uruguayssa vaihto-opiskelijana ja samalla matkustelin Argentiinassa ja Brasiliassa. Suomessa olen toiminut vapaaehtoisena mm. Punaisessa Ristissä ja Taksvärkissä. Näin kiinnostusta kehityskysymyksiin ja Latinalaiseen Amerikkaan on löytynyt jo pitkään.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, vapaaehtoisena työskenteleminen on yhden unelman täyttyminen – ja samalla saan erittäin tärkeää käytännön työkokemusta yliopistossa opetettavan teorian lisäksi!

Terkuin,

Johanna

Ensimäiset viikot Ecuadorissa

2010-02-11T11:32:00.000-08:00

Mika ja Timo kirjoittavat aikaisemmissa blogi-kirjoituksissaan paljon unelmista ja niiden täyttymisestä. Saavuin tänne Salinakseen puolitoistaviikkoa sitten ja työskentelen seuraavat kuusi kuukautta Funorsalissa ETVO (etelän vapaaehtoisohjelma) -vapaaehtoisena pienyrittäjyyskoulun parissa. Itselleni ETVO-vapaaehtoiseksi lähteminen on yhden unelman täyttyminen – jo useamman vuoden ajan olin suunnitellut vapaaehtoiseksi lähtemistä ja nyt se on toteutunut! Tulen kirjoittamaan tähän blogiin omia kokemuksiani vapaaehtoisajalta.

Ensimmäiset viikot ovat menneet vauhdilla totutellessa paikalliseen elämän rytmiin. Jo pelkkä bussimatkailu ja tulo Salinasiin on elämys; Quitossa bussit ovat täyteen ahdettuja ja radiossa raikaa cumbia (Kolumbiasta kotoisin oleva musiikki). Salinakseen matkustettaessa taas näkymät ovat henkeäsalpaavia ja meno hieman pelottavaa, kun bussi kaahaa pitkin vuoristoteitä ja toisella puolella avautuu kymmenien metrien pudotus. Viimeiset 45 minuuttia Salinakseen taittuu auton avolavalla keikkuen.

Tähän asti ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia. Asun Flavion (pienyrittäjyyshankkeen koordinaattori Funorsalissa) ja hänen vaimonsa Yolandan luona. Puolentoista viikon aikana olen jo menettänyt sydämeni Yolandan tekemille tuoremehuille, joita hän tekee mitä erilaisimmista hedelmistä. Heidän kautta olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja Flavio on kierrättänyt minua pitkin kylää esitellen kylässä toimivia pienyrityksiä ja osuuskuntia. Viikko sitten maanantaina osallistuin myös paikallisiin hautajaisiin, kun joku kylän vaikutusvaltainen vanhus oli kuollut. Paikalla hautajaisissa oli (luonnollisesti) lähes koko kylä. Kaduilla kävellessäni olen puolestaan päätynyt tervehtimään tasapuolisesti kaikkia vastaantulevia ihmisiä, koska se on mitä ilmeisimmin täällä tapana.

Ensimmäiset työpäivät olen kuluttanut lukemalla paljon materiaalia Salinaksesta ja Funorsalista. Tarkempi työnkuvanmääritys on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Alustavana ajatuksena on, että osallistun yrittäjyyskoulun ja muiden Funorsalin järjestämien koulutusten yhtenäistämiseen ja virallistamiseen niin, että ne saisivat virallisen statuksen valtion taholta. Lukemisen lisäksi olen osallistunut yrittäjyyskurssin oppitunneille ja todennut, että asiaa hallitsemattomalle kirjanpito espanjaksi on melko haastavaa! Tällä hetkellä yrittäjyyskurssi ovat meneillään Salinaksen lisäksi Pambabuelassa, joka on n. 8 km päässä oleva kyläyhteisö. Pidin sekä Salinaksen että Pambabuelan kurssilaisille esityksen Suomesta. Eniten ihmetystä herätti kesäöiden valoisuus sekä se, että järven päällä voi kävellä talvella ilman että jää pettää. Nokian tunsivat lähes kaikki, mutta todella harva tiesi sen olevan suomalainen. Viikonloppuna pääsin tutustumaan myös yli 4000m korkeudessa sijaitsevaan alkuperäisväestöyhteisöön. Keskellä kyläkokousta, ainoana vaaleaihoisena, olo oli epätodellinen ja Suomi tuntui olevan jossain toisessa ulottuvuudessa.

T: Johanna

Kuulumisia projektista

2009-08-31T01:02:00.000-07:00

Yrittäjyyskoulun toinen valmennusohjelma JES 2 päättyi muutama viikko sitten. Jälleen noin 25 nuorta aikuista on valmennettu kohti yrittäjyyspolkua. Oli hienoa olla mukana seuraamassa koulutuksen etenemistä. Varmasti saadaan jälleen uusia yrityksiä Salinakseen ja lähialueelle.

Itse tulin mukaan projektiin graduni vuoksi heinäkuussa. Teen gradua yrittäjyysvalmennuksen pilottivaiheen kokemuksista Latinalaisen Amerikan tutkimukseen Helsingin yliopistolle. Haastattelin 12 pilottivaiheeseen osallistunutta eli noin puolet osallistujajoukosta. Haastattelut kestivät puolesta tunnista tuntiin ja nauhoitin kaikki haastattelut myöhempää tarkastelua ja litterointia varten. Vielä en ole systemaattisesti analysoinut tuloksia, mutta päällimmäisenä haastatteluista jäi mieleen pilottivaiheen voimauttava kokemus. Vielä vuodenkin jälkeen osallistujat kokivat, että koulutus oli muuttanut heidän tapaansa ajatella. Ennen kaikkea kuva itsestä (itsetunto) ja omista mahdollisuuksista oli parantunut. Lisäksi koulutuksen kautta oli opittu asettamaan tavoitteita ja luomaan haaveita. Konkreettista yritystoimintaakin oli projektista syntynyt ja monilla osallistujilla oli edelleen suunnitelmissa perustaa oma mikroyritys.

Kaiken kaikkiaan haastattelut olivat mielenkiintoisia ja niissä heijastui ihmisten erilaiset elämantarinat sekä vallitsevan yhteiskunnan luomat puitteet ja haasteet yritystoiminnalle. Useissa haastatteluissa mainittiin hyvänä asiana pilottivalmennuksen erilainen, uusi metodologia. Valmennuksen kiinnostavuutta oli alussa lisännyt tieto siitä, että valmentajat ovat toisesta maasta ja erityisen hyvänä seikkana mainittiin koulutuksen interaktiivisuus sekä käytännönläheisyys. Monet kritisoivat opettajakeskeistä tapaa, jolla Ecuadorissa oli totuttu opiskelemaan: opiskelijat lähinnä kuuntelevat ja kirjoittavat muistiinpanoja.

Haastattelujen kautta saadaan arvokasta tietoa siitä, mitkä teemat olivat erityisesti koettu merkittävinä tulevia valmennuksia ajatellen tai millaisiin seikkoihin tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää huomiota.

Vietin Salinaksessa 6 viikkoa ja kokemus oli unohtumaton. Tein haastatteluja, mutta valmensin myös tulevia valmentajia opetustaidoissa. Ihmiset olivat ystävällisia ja kiinnostuneita tekemästäni työstä. Salinaksen maisemat olivat upeita ja kylässä viettäni aika oli täynnä uusia oppimiskokemuksia.

Raportoin lisää graduni tuloksista myöhemmin tälle sivulle.
Palataan asiaan siis!

Terv. Marianne

Uutisia Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulusta

2009-05-14T09:07:00.000-07:00

Messiaat ovat saapuneet - Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulussa tapahtuu taas !

Henna ja Valtteri saapuivat eilen Jyvaskylan Tiimiakatemiasta tanne Salinakseen tekemaan toita projektin parissa. Itse olen ollut taalla Salinaksessa jo kolme viikkoa ja nyt on erittain mukava saada itseaan parempaa seuraa. Suunnitelma on seuraava: meilla on tarkoitus totetuttaa valmentajien valmennus kurssin nykyisille valmentajille ja nain tukea projektin jatkoa. Uskomme, etta tama on paras tapa hyodyntaa (valitettavasti) lyhyt aikamme taalla Salinaksessa. Itse olen taalla viela kolme viikkoa ja Henna ja Valtteri muutaman viikon enemman.

Eilen kurssilaiset jarjestivat pienimuotoisen vastaanotto -juhlan Hennalle ja Valtterille. Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, video-esitys Salinaksesta ja erinomaista ruokaa. Henna ja Valtteri paasivat samalla tutustumaan myos kaikkiin kurssin osallistujiin, koska illan aikana kaikki esittelivat lyhyesti itsensa. Ensimmainen yo meni ilmeisesti hyvin, koska heti aikaisin aamulla molemmat olivat valmiina lahtemaan aamulenkille. Lenkin jalkeen koettiinkin ensimmainen yllaripyllari, vetta ei tullut mistaan hanasta. No, suihkut jaivat valiin mutta jospa illalla onnistuisi jo.

Tanaan luomme alustavan suunnitelman koulutukselle seka jarjestamme tapaamisen kurssin vetajien kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa tiimin koulutus. Valmentajien valmennuksen lisaksi tulemme itse pitamaan joitakin oppitunteja seka jarjestamaan henkilokohtaisia tapaamisia mahdollisimman monen osallistujan kanssa. Toita siis riittaa ! Onneksi olemme kaikki innostuneita haasteesta, joka meita odottaa. Itse odotan ainakin oppivani paljon seuraavan kolmen viikon aikana.

Ulkoministeriöltä saatu rahoitusta!

2008-12-20T01:35:00.000-08:00

Perjantaina selvisi, että saimme ulkoministeriön rahoituksen hankkeen jatkolle. Toiminta on nyt rahoituksen osalta vakaalla pohjalla. Lisäksi tulee saada omarahoitusosuus kasaan vuosittain.

Mauro hankkeen jatkajana laitetaan nyt suureen vastuuseen. Myös Flaviolla tulee olemaan merkittävästi vastuuta. Hyödyksi käytetään varmasti mukana olleita muita facilitaattoreita, kuten Ana-Luciaa ja Glendaa. Mauro aloittaa työt koordinaattorina jo nyt tammikuun alusta, mutta seuraava kurssi alkaa helmikuun aikana.

Jatkajat tulevat olemaan merkittävän haasteen edessä. Vaikka he pystyvätkin käyttämään hyödyksi meidän rakentamaamme mallia, materiaaleja ja mainetta, kyseessä on ikäänkuin uusi pilotti heille. Olemme luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen, vaikka haastetta erityisesti Maurolle ja Flaviolle riittää paljon. Hanketta parannetaan ja kehitetään kaiken aikaa edelleen.

Timo on tullut Suomeen puolitoista viikkoa sitten takaisin, mutta on lähdössä takaisin Ecuadoriin huhtikuussa. Hanketta saattaa olla menossa tukemaan myös kaksi kaveria Tiimiakatemialta ensi kesänä.

Hankkeestamme on julkaistu yhteensä n. 12 lehtijuttua eri lehdissä. Tähän mennessä ehkä merkittävin juttu oli uusimmassa Yrittäjä- lehdessä, jossa haastateltiin osallistujaamme Tatianaa. Juttu löytyy yrittäjälehdestä 6/2008 http://www.yrittajat.fi/File/b6d759ea-102c-4dd6-9868-17e3ac67fec0/yrittajalehti6_2008.pdf sivuilta 68-70. Yrittäjälehteen pääsee myös sivulta: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/tiedotustoiminta/yrittajalehti/ .

Muutamia merkittäviä juttuja saattaa vielä olla tulossa. Niistä laitamme myös blogiin tietoa.

Yrittäjyyskoulu jatkuu

2008-12-20T00:38:00.000-08:00

Edellisessä viestissä ollut "Ohi on!" kuvaa aika huonosti hankkeen todellista tilannetta. Se ehkä kuvasi meidän niitä tuntemisia, että kovan työpanoksen jälkeen homma hellitti ja oli aika olla iloinen saavutetuista asioista. Kuitenkaan missään tapauksessa kyse ei ole siitä, että pakkaamme matkalaukkumme ja unohdamme hankkeen. Niin tapahtuu niin useiden vapaaehtoisten kohdalla ja tärkeät todelliset tulokset jäävät vähiin. Antonio Polo sanoi Salinas:ssa: "Minä aina ihmettelen sitä, että täällä käyneitä vapaaehtoisia ei enää pois lähdön jälkeen yhtään kiinnosta, miten heidän kehittämänsä asiat kehittyvät jatkossa."

Timo jäi aluksi Ecuadoriin vielä puoleksitoista kuukaudeksi ja minä lähdin Suomeen. Tekemistä Suomessa kahden yrityksen ja opiskelun kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta samalla on jatkunut hankkeen seuranta. Kun lähdin pois Ecuadorista, tuntui siltä, että osallistujien kohdalla aluksi tapahtui merkittävä lamaannus. Kurssi oli loppu ja piti selvitä omin jaloin. Jotkut olivat saaneet työpaikan ja hyödynsivät oppimiaan taitoja siellä. Sekin on hyvä, jos he toimivat sisäisinä yrittäjinä. Paikallisen osuuskunnan korko 18% tuntui pelottavalta ja lainanoton pelosta saatiin ikäänkuin syy olla tekemättä mitään. Yrittäjyysyhteisö perustettiin Libo puheenjohtajana. Yhteisön tapaamiset menivät kuitenkin joutavanpäiväiseen jutusteluun ja mitään oikeata hyötyä ei toiminnasta tuntunut olevan. Yritettiin kerätä myös rahaa kaiken aikaa hyväntekeväisyyteen ja toiminta tuntui hajaantuvan liian moneen suuntaan, jolla ei oikeastaan saada mitään aikaiseksi. Flavio ja Timo olivat hyvin huolissaan osallistujista. Puhuimme kokoajan seurannan merkityksestä ja siitä kuinka tulee olla kärsivällinen. Tulos on oikein hyvä, jos saadaan 50% yrittämään nyt ja noista yrityksistä 25% menestyy ensimmäisellä kertaa. Jos saadaan 1-2 oikeasti todella menestyjää, niin projekti on kannattanut.

Suomalaista on vaikea saada innostumaan, mutta kun suomalainen innostuu, juna menee sisulla eteenpäin. Ecuadorilaisen yrittäjän juna tuntuu pysähtelevän kaiken aikaa, vaikka se lähtisikin liikkeelle. Vaikka menestyksen avaimet olisivatkin käsillä, aina palataan samoihin vanhoihin rutiineihin, pelkoihin ja vahingollisiin ajatusmalleihin. Jatkuvaa seurantaa ja kannustusta tarvitaan pitkään, jotta juna pysyy liikkeellä eikä enää pysähtele. Loppujen lopuksi kuitenkin sisäinen motivaatio tulee jokaisesta itsestään.

Lainaongelmaan löytyi usealle osallistujalle ratkaisu. Ecuadorin valtio ajaa yrittäjyyttä nyt ja on saanut aikaan Banco de Fomento:n kautta erittäin halvat korot, jotka ovat 5% vuodessa. Pankki ottaa myös merkittävämmissä määrin riskiä kuin muut pankit. Nyt viisi osallistujaa on saanut hyväksyvän lainapäätöksen Banco de Fomento:lta. Timo kävi läpi jokaisen osallistujan henkilökohtaisesti konsultoinneissa ja kuva tilanteesta muuttui huomattavasti positiivisemmaksi. Usealla yritysideat ovat suuntautuneet ja muuttuneet, mutta noin puolet on aloittamassa kunnolla näinä hetkinä ja noin viisi on jo liikkeellä yrityksiensä kanssa. Hieman alle puolilla on lupauksia aloittamisesta tulevaisuudessa, mutta niiden toteutuminen on epävarmaa. Kärsivällisyyttä tarvitaan aktiivisen seurannan kanssa. Nyt tärkeäksi kysymykseksi muodostuu se, että miten yritykset tulevat menestymään. Yksi osallistujistamme, Giovanni, on perustamassa matkatoimistoa ja on saanut jo hyvät sopimukset aikaiseksi Ecuadorilaisen suuren matkatoimiston kanssa. Giovannista puhuttiin haaveilijana ennen kurssin alkua, mutta jo puolessa välissä kurssia hän lähti vauhdikkaasti eteenpäin. Giovanni kertoi yhdessä konsultoinnissa: "Aikaisemmin minulle ei ollut yhtään selvää mitä teen ja oli valtavasti kysymyksiä sekä epäilyksiä. Nyt tiedän hyvin mihin olen menossa."

Carmen aikaa työllistää paljon kyläyhteisöjen köyhimpiä intiaaneja, kun hän markkinoi kynttilöitä ja muita käsitöitä laajasti Ecuadorissa ja myös ulkomaille. Tällä hetkellä hän on aloittanut valmistuksen pienessä tilassa ja myy ensimmäisenä Salinasin turisteille ja sitten El Camari liikkeille. Susana myy tällä hetkellä vielä pienimuotoisesti kastikkeitaan Salinas:ssa ja hankkii ihmisten palautetta niihin. Myöhemmin hän alkaa valmistamaan yhteistyökumppaneidensa kanssa myös pakastevihannes pusseja. Näiden muutamien tarinoiden lisäksi tarkoitus olisi muuttaa tätä blogia sellaiseksi, että kerrottaisiin henkilökohtaisesti jokaisen osallistujan elämäntarinaa.

Näyttää siltä, että hyviä johtajia on syntymässä. Jatkuvaa seurantaa tarvitaan kuitenkin.Timo teki yhdessä yrittäjyysyhteisön kanssa mission, vision ja suunnitelman toiminnalle. Periaate oli: "Jos ihmiset eivät näe hyötyvänsä toiminnasta tai sillä ei ole suuntaa mihin se on menossa, sen voi lopettaa." Nyt yrittäjyysyhteisöllä pitäisi olla selvillä, että mihin sen tulee keskittyä ja mitä sen toimintaan kuuluu.

Opettajan ohjeesta on tulossa yli 150 sivuinen dokumentti ja lisäksi tulee mukaan kaikki materiaalit, joita kurssilla on jaettu tunneilla ja näytetty. Timon osuus on vielä keskeneräinen, mutta oma osuuteni on valmis. Materiaalia on tarkoitus tulevaisuudessa käyttää laajasti yrittäjyyskoulutuksessa.

Ohi on !

2008-10-25T12:21:00.000-07:00

Projekti on nyt onnellisesti ja menestyksekkäästi ohi. Mika on jo Suomessa, minun komennus jatkuu 5 joulukuuta asti. Siihen asti jatkan juttujen kirjoittamista blogiin. Sen jalkeen sivumme tulevat hieman muuttumaan; alamme seuramaan sivuilla kurssin osallistujien liiketoimintojen kehitysta ja kurssin tuloksia.

Kurssi tyollisti hienosti loppuun asti. Viimeiseen paivaan asti oli sopivasti kiiretta eika aamulla tarvinnut miettia mita tehda. Viimeinen oppitunti oli maanantaina 13.10, joka oli ns. "jaahyvaisoppitunti" Mika puhui kansainvalistymisesta ja kasvusta. Minun osuudet jaivat pitamatta, koska samaan aikaan jarjestettiin Salinaksessa ulkopuolisen jarjestontoimesta "Hyva Elama" -tyyppinen luento, johon halusimme osallistua. Mina lupasin kurssilaisille pitaa viela yhden oppitunnin marraskuussa, jolloin kertaamme kurssin asenneteemoja.

10, 11 ja 12 paiva jarjesti yksi kurssimme ryhma loppuretken koko porukalle viidakkoon. Matka oli maaranpaahan oli pitka, mutta kannatti ehdottomasti. Matkan aikana tutuistuimme yhden paikallisen yhteison kehittamishankkeeseen ja useisiin alueen yrityksiin. Lisaksi kavimme muun muassa elaintarhassa, jossa naimme apinoita, jaguaareja, papukaijoja ja kaikkea mita viidakosta loytyy erittain lahelta, mutta turvallisesti. Matka oli kursin muistelu ja fiilistelymatka ja sellaisenaan onnistui erinomaisesti. Rahaa loppumatkaan oli budjetissa hyvin vähän, joten kurssilaiset itse hankkivat rahoituksen arpajaisilla kylässä ja monilla muilla muodoilla. Hieman jouduimme mekin lopuksi joustamaan, kun lähes ilmainen bussi peruuntui Ecuadorilaiseen tyyliin lähtöpäivänä. Jouduimme hankkimaan kalliimman bussin nopeasti.

15.10 jarjestimme Mika ja mina puolestaan kurssimme osallistujille Noche Finlandesa -suomalaisen illan. Iltaa varten rakensimme jopa saunan pressuista ja kivet raahasimme viereisesta joesta. Sauna ei lampotilaltaan ollut ihan taydellinen, mutta ikimuistoinen elamys kurssilaisillemme. Illan aikana pidimme esitelman Suomesta, arvoimme nojatuolimatkan Suomeen ja leikimme valtavasti eri leikkeja ja hauskaa oli! Mina aloitin illan kertomalla illan saannot eli miten piti kayttaytya suomalaisittain. Jaomme mm. jokaiselle osallistujalle suomalaisen nimen lisaksi, oman sairauden illan ajaksi, mista saattoi jutella, niin etta kaikilla olisi jotain juteltavaa.

Illan paatteeksi kokoonnuimme paistamaan makkaraa ja keskustelemaan kurssista. Keskustelu oli erittain antoisa; kavimme lapi mita kaikki olivat oppineet ja kokeneet kurssin aikana. Huomasimme, etta lahes kaikkien elama oli jollakin tapaa muuttunut kurssin seurauksena. Oli erittain palkitsevaa kuunnella miten osallistujat kertoivat mita hyotya heille on nyt jo kurssista ollut ja miten se on vaikuttanut heidan elamaansa. Monet olivat alkaneet tarkkailemaan ja kyseenalaistamaan ajattelutapojaan ja muuttamaan ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Uskon, etta olemme saaneet aikaan pysyvan muutoksen useiden osallistujien asenteissa. Muutamat olivat muuttuneet ihmisina neljan kuukauden aikana valtavasti. Oli muun muassa yksi kaveri, Libo, joka oli erittain sulkeutunut ja hiljainen kurssin alussa. Nyt kaveri on se, joka puhuu eniten ! Aivan eri mies. Kaikkein hienointa minusta oli kuitenkin se, etta osallistujat olivat oivaltaneet etta he ovat vastuussa elamastaan ja menestys on mahdollista kaikille, Ecuadorissakin. Se on aina ja vain itsesta kiinni.

19.10 oli sitten vuorossa meidan projektin clausura eli paattajaistilaisuus. Tamakin tilaisuus oli yhden ryhman haaste ja taysin heidan jarjestama. Clausuraa edeletavat paivat menivat minulla suunnitellessa ja harjoitellessa omaa showta, jonka oli Clausuran loppuhuipennus. Clausurassa kuulimme paljon (meidan mielesta liikaa) kiitosta, kehuja ja ylistyspuheita niin kurssin osallistujilta kuin muilta projektia seuranneilta. Tuntui kuitenkin todella hienolta saada tunnustusta neljan kuukauden tyosta ja nahda, etta tyo on kantanut oikeasti hedelmaa. Puheista tuli esille, etta lahes kaikille kurssista on ollut aidosti hyotya ja oppi aiotaan laittaa kaytantoon. On hienoa kun huomaa, etta on saanut elamallaan aikaan jotain hyodyllista ja on voinut auttaa toisia eteenpain. Se on se valmentajan paras palkkio.

Juhlassa jaomme kaikille osallistujille ruusut ja diplomit todistuksena kurssiin osallistumisesta.
Mika ja mina saimme osallistujilta muiden lahjojen lisaksi, todella hienot plakaatit. Upea tunnustus, joka saa kunniapaikan huoneeni seinalta. Plakaattia tarkeampi itselle on kuitenkin se oppi ja kokemus, jonka taalla neljan kuukauden aikana on saanut. Opettaminenhan on oppimisen korkein muoto. Helppoa ei kurssin vetaminen aina ole ollut, mutta tulipahan tehtya ja tama on itselleni ikaan kuin ponnistuslauta moneen uuteen haasteeseen.

Loppuyhteenvetona voisin sanoa, etta kurssi meni paremmin kuin olisin osannut toivoa. Vaikeuksia ja haasteita oli matkanvarrella kokoajan. Kun jotain tehdaan ensimmaista kertaa se on valmistautumisesta huolimatta aina vahan harjoittelua. Haasteita toi valilla koulutustila ja esitystekniikka, valilla mahdoton aikataulu eika vahiten kulttuurilliset kysymykset. Vaikeudet kuitenkin voitettiin ja voi sanoa, etta yhtaan tuntia ei vedetty "nollat taulussa". Nyt tietenkin alamme seuramaan kurssin tuloksia ja osallistujien liiketoimintojen kehitysta. Tuloksethan meita kiinnostaa aina tekemista enemman !

Tervetuloa jatkamaan blogin seuraamista !

Viimeisia viikkoja mennaan

2008-10-07T10:54:00.000-07:00

Nyt on viimeiset viikot kasilla pilotissamme ja joitakin asioita on kasautunut loppuun niinkuin aina projekteissa kay. Kiire on kova, mutta yritan siita huolimatta ehtia kirjoittamaan blogiin Suomeen terveisia. Viimeisina aikoina matkalle on taas mahtunut useita mahtavia kokemuksia. Tunneille osallistuminenkin on parantunut huomattavasti hetkellisen notkahduksen jalkeen.

Seuraavan tunti maanantain riskitunnin jalkeen oli kustannuslaskennasta. Tunnin piti FEPP:n yrittajyysvalmennuksesta tullut vierailija. Koko laskentateema kaytiin esimerkkien kautta lapi. Kaytettiin Sonjan ravintolaa, Julianan kuivattuja hedelmia, jne. Kaikki laskettiin kustannuksiin kastikkeeseen tulevaa sipulia myoten. Esimerkit ja eri huomiot, kuten poistojen huomioiminen ja oma palkka, olivat tunnin parasta antia. Tunti ei kuitenkaan ollut kurssin hengen mukainen. Tunnin pitajalla oli pieni Internet-kahvila, mutta yrittaja-asenne puuttui kokonaan. Kenellakaan ei jaanyt riittavan hyvaa kuvaa siita, etta mitka on kaikkein tarkeimmat asiat joita pienyrittajan pitaa huomioida. Laskennasta tehtiin vahan liian vaikeaa kaikilla luokitteluilla. Kukaan ei uskalla ryhtya yrittamaan tuollaisen monimutkaistamisen jalkeen. Itse sain huomauttaa moneen kertaan, etta pienyrittajan kannattaa tehda sopimus kirjapitajan kanssa.

Niinpa paatimme, etta pidamme mina Ana-Lucian(yksi facilitaattoreistamme) kanssa toisen laskentatunnin. Siella otamme asiat yksinkertaisemmin ja asiat, jotka jaivat puuttumaan: kannattavuus (voluumi - hinta) seka budjetti. Ne on melkein ne, jota yrittaja eniten tarvitsee. Lauantaina meilla oli Paul:n ja hanen kaverinsa pitaama tunti valmistuksesta ja laadusta. Paul kertoi paljon ruoanvalmistukseen liittyvista laadunvarmistus ja turvallisuus- asioista, koska melkein kaikki osallistujat ovat alalla. Asiat olivat hyvin kaytannollisia ja yksinkertaisia monien esimerkkien kanssa. Esimerkiksi: Mika kutsuu teidat syomaan. Ravintolanpitaja sanoo, etta en pystynytkaan ostamaan isoja perunoita. Ne on nyt pienia. Annan alennuksen. Syotteko?
Sitten kun ruoka tulee, keitossa on vihrea kovakuoriainen. Ravintolanpitaja kysyy: Syotteko jos annan puoleen hintaan? Syotteko jos annan 50 centilla? Syotteko jos annan ilmaiseksi? Enaa ei kelpaa mitenkaan. Laatu on suhteellista, mutta turvallisuus ehdotonta.

Lauantaina Paulin tunnin jalkeen kavimme pitamassa oppitunnin Ambatossa Rotaryklubin jasenien lapsille. He halusivat kuulla Timon menestyksen 7 askelta. Mukaan otimme kaksi osallistujaa: Daniela ja Edison, jotka kertoivat omaa tarinaansa miten menestya. Tunti meni erinomaisesti ja asiat jaivat kaikilla mieleen.

Maanantaina 29.8 meilla oli oppitunti rahoituksesta. Suunnittelimme osallistujillemme napaytyksen tunnin alkuun, jossa teeskentelimme unohtaneemme koko tunnin. Timo oli tapaamisessa ja minulla ei ollut mitaan valmisteltuna. Iskimme aika suoraan kulttuuriin liittyviin ongelmakohtiin ja juttu jai kaikilla mieleen. Kukaan osallistujistamme ei puuttunut tuolta tunnilta. Timo kertoi alussa verkostojen rakentamisesta, yhteistyosuhteista ja niiden johtamisesta hyvin kaytannonlaheisesti. Esimerkiksi siita kuinka tulee kommunikoida aidosti ja rehellisesti, jos haluaa asioiden toimivan. Samoin motivaation lahteena pitaa olla yhteistyokumppaneiden omat unelmat ja tavoitteet, etka sina. Teimme harjoituksen, jossa kaikki puhuivat eri kielia: tunteiden, ideoiden ja tekemisen kielta. Harjoituksessa naimme kuinka ihmiset olemme erilaisia. Mina kerroin tunnilla rahoituksesta ja sen hankkimisesta. Luottamuksen rakentaminen, kommunikointi ja oman rahoitustarpeen tunteminen ovat olennaisia asioita. Pankit ja sijoittajat suhtautuvat aivan eri tavalla riskeihin.

Keskiviikkona pidimme laskentatunnin. Mina kerroin olennaisia asioita laskennasta ja Ana-Lucia kavi enemmankin niita esimerkkien kautta lapi. On yleista Ecuadorissa, etta esimerkiksi taksikuski ei maksa koskaan auton hintaa takaisin yritystoiminnallaan tai yrittaja laittaa itselleen liian pienen palkan, jotta homma vaikuttaisi kannattavalta. Useat osallistujamme olivat laittamassa itselleen 100 dollaria kuussa, jonka korjasimme 200 dollariin. Tyontekijasta pitaa maksaa Ecuadorissa sama maara erilaisia kustannuksia palkan paalle kuin Suomessa. Kerroin on 1,5 , vaikka tyontekijaa itseaan ei enaa veroteta lahes lainkaan.

Viikolla meilla oli tapaaminen jatkajiemme kanssa. Talla hetkella meita kaikkein kiinnostavin asia on se, etta ohjelmaa pystytaan jatkamaan hyvin tulevaisuudessa. Hauskaa aluksi tapaamisessa oli se, etta puhuttiin jo instituution muodostamisesta tulevaisuudessa aluksi, vaikka seuraavat askeleet eivat olleet lainkaan selvia. Suuret visiot ovat Ecuadorissa yleisia, mutta kaytannon toteutus on suurempi haaste. Asiat alkoivat kuitenkin nayttaa jo paljon selkeammilta, kun juttelimme tarkemmin jatkosta. Jatkajat ovat selvilla ja heiden perehdyttamisensa ollut kokoajan kaynnissa. Haasteita kuitenkin riittaa. Kylan johtohenkilo Antonio Polo sanoi: "Olen pyrkinyt kaiken aikaa motivoimaan kylan nuoria ja tyontamaan heita eteenpain. Paljon ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tama projekti on ollut kuin juna kylan nuorille, joka on vienyt heita eteenpain mukanaan. Ideologiat ja hienot ajatukset eivat liikuta taalla ihmisia, vaan intohimoinen omistautuminen, jota olette osoittaneet. Tama kyla ei varmasti palaa enaa koskaan ennalleen. Olen aina ihmetellyt sita, etta miksi lahes kaikkia tanne tulleita vapaaehtoisia ei enaa jatkossa kiinnosta heidan tekemansa tyon hedelmat. Nyt me ollaan suunnittelemassa jatkoa ja se on erittain tarkeaa."

Viikonloppuna meilla oli yhden ryhmamme organisoima matka Quitoon. Matkan toteutuminen oli vaikuttanut hyvin epavarmalta aluksi, kun asiat oli jarjestetty vahan Ecuadorilaiseen tapaan puolittain. Otimme ryhman kanssa kuitenkin tiukan otteen asioista, annoimme palautetta ja jarjestimme matkan kuntoon yhdessa. Riskin olimme ottaneet, kun annoimme jarjestelyt kokemattomille, mutta ilmat tuota riskia ei oppimista tapahdu. Loppujen lopuksi pienista organisointipuutteista huolimatta matka meni erinomaisesti. Vierailimme eraassa yrittajyyskoulussa, yhdella suurella jakelijalla, San Fransiscon yliopistolla ja kahdella erittain mielenkiintoisella yrittajalla. Kaikkein parhaiten mieleen jai vierailu San Fransiscon yliopistolla, jossa sattumalta saimme kuunnella oppitunnin tuon Ecuadorin ehka tasokkaimman ja kalleimman yliopiston perustajalta ja omistajalta. Yliopisto oli perustettu alunperin 25 dollarilla.

Tullessamme saliin istumaan, odottelimme noin 20 minuuttia eraan yliopiston oppilaan kanssa. Yliopiston omistaja tuli yhtakkia luokkaan ja kysyi meilta: "Mita teette taalla?" Ajattelin, etta nyt meidat ajetaan pois taalta kun en tiennyt jarjestelyista mitaan, jotka olivat ryhmamme vastuulla. Hekin olivat odottamassa toista henkiloa alunperin. Flavio tyypilliseen tyyliinsa kertoi projektistamme, yrittajistamme ja visiostamme. Omistaja Santiago alkoi puhumaan meille: "Ecuadorissa ei yrittaminen kannata.." Han kertoi kaikista esteista, joita valtio yrittajyydelle laittaa ja ongelmallisesta kulttuurista hyvin sekavaan tyyliin. Meinasin tipahtaa tuoliltani, kun tuollainen arvostettu kaveri alkoi tuhoamaan tekemaamme tyota. Vieressani oleva kaveri sanoi: "Ei se pysty myrkyttamaan ainakaan minua, koska olette olleet niin hyvia opettajia." Yritin huomauttaa valiin, koska en ollut samaa mielta hanen johtopaatoksistaan. Kaveri vastasi tiukasti: "Sina et ole Ecuadorista. Et ymmarra naita.."

Tiukan kriittisen kuuntelun jalkeen kaveri alkoi puhua yllattaen yha enemman ja enemman yrittajyyden puolesta. Tulee olla innovatiivinen ja taistella naita vahingollisia rakenteita vastaan. Tulee tuntea omat mahdollisuudet ja rajoitteet. Pitaa olla sinnikas ja pitkajanteinen. Loppujen lopuksi kaveri toi meille esille suuren maaran ongelmia, mutta toi myos sinnikkaan taistelijan asenteen ja reitin parempaan tulevaisuuteen. Muutoksen. Kaikesta en ollut samaa mielta, mutta koskaan kukaan ei ole liikuttanut ajatuksiani niin nopeasti kuin tuo yliopiston perustaja yrittaja.

Maanantaina 6.10 oli ehka koko projektimme mielenkiintoisin paiva. Guyaquil:sta tuli Plan International:sta 24 nuorta tutustumaan toimintaamme. Osa oli Plan:n tyontekijoita ja suurin osa oli nuoria yrittajiksi aikovia Nueva Prosperinan alueelta. Salinas oli heille erittain kylma ja lammittimille loytyi paljon kayttoa. Aamulla osallistujat jarjestivat esittelyn projektistamme Salinas:n johtohenkiloille ja esittelyn Salinaksesta samalla. Paikalla oli lahes 100 henkiloa ja ohjelma oli todella mielenkiintoista. Saimme kuulla osallistujien itsensa kertomana kuinka he olivat oppineet ja muuttuneet kurssin aikana. Tahan asti kaikkein paras tunti oli tama heidan jarjestamansa. Iltapaivalla oli tunti johtajuudesta ja meita oli nyt yli 40 Guyaquil:n vieraiden kanssa. Timo kertoi pelkojen voittamisesta ja huolien kasittelysta tunnilla, josta saimme paljon positiivista palautetta Guyaquil:n vierailta. Minulla aiheena oli organisointi ja muutosjohtaminen. Guyaquil:n vieraat muistavat matkansa varmasti lopun elamansa. Yhteistyo heidan kanssaan jatkuu varmasti tulevaisuudessa, kun heidan tavoitteena on kaynnistaa samanlaisia kursseja siella.

Haasteita ja tekemista

2008-09-24T14:03:00.000-07:00

Guayquil:ssa ollessamme saimme luotua suhteita Plan International- jarjestoon, joka toimii Suomessakin. Heita tulee 15-20 vierailemaan Salinas:ssa 6.10, koska he haluavat aloittaa yrittajyyshankkeen. Plan Guyaquil:ssa paatavoite on kehittaa erasta slummialuetta, mutta ihmiset siella ovat osoittaneet kokoajan kasvavaa kiinnostusta yritystoiminta -koulutukseen. Tyomahdollisuudet ovat erittain niukat ja siksi olisi tarkeaa tehda yritystoimintaa, jotta ihmiset luomaan tyonsa ja hankkia elantonsa. Talla hetkella Plan:ssa Guyaquil:lla ei ole paljon kokemusta tai tietoa yrittajyyden kehittamisesta tai tukemisesta. He haluavat oppia siita tyosta, jota olemme tehneet taalla Salinaksessa. Samoin Guyaquil:n Katoliselta yliopistolta tulee vierailijoita 8.10, jolloin on meidan osallistujien suunnittelema ja pitama oppitunti.

Palattuamme Guyaquil:sta kyselimme tarkkaan palautetta tunneista, jotka facilitaattorimme Mauro ja Flavio olivat pitaneet projektin hallinnasta. Tunnit oli jaettu kahteen osaan, koska keskiviikkona oli ollut tarkea jalkapallo- ottelu. Jalkapallo on monelle Ecuadorilaiselle elama ja kuolema. Tunnit olivat menneet oikein hyvin; vetajat olivat noudattaneet erinomaisen hyvin periaatteitamme: yksinkertainen, kaytannonlaheinen ja interaktiivinen. Tunnilla oli tehty ryhmatyo, jossa osallistujat ryhmissa suunnittelivat projektin vetamisen eri osuudet.

Maanantaina meilla oli tunti neuvottelusta. Koko tunti meni harjoitukseen, jossa osallistujat edustivat erilaisia yrityksia ja neuvottelivat keskenaan ryhmissa. Yksi ryhma oli jakelija, yksi hankkija, yksi mehujen valmistaja ja yksi rahoittaja. Palautteen perusteella harjoitus oli ollut erittain opettava, kaikki sanoivat oppineensa harjoituksen kautta paljon neuvottelusta ja yrityksen suhteista. Harjoituksen idea oli TTY:n Puheviestinnan ja neuvottelutaidon kurssilta.

Keskiviikkona oli osallistujaryhman jarjestama ravintola-ilta. Siina mukana oli esitys, jonka aihevalinta oli vahan erikoinen mutta hyvin ajankohtainen: veden saastuminen. Aihe ei kauheasti illan tunnelmaa kohottanut, mutta ihmiset nayttivat pitavan aihetta mielenkiinoisena, koska sen pohjalta syntyi erittain paljon keskustelua. Osallistujat olivat kutsuneet useita Salinaksen johtohenkiloita iltaan myos ja kaikki oli heidan jarjestamaansa alusta lahtien. Timo piti illan huipennukseksi taikashow:n, josta kuultiin taas tuttuun tapaan pitkaan.

Torstaina piti olla tunti valmistuksesta, mutta vierailijamme ilmoitti paivaa ennen ettei paase tulemaan. Asia, joka minua eniten arsyttaa Ecuadorissa, on se etta asioista ilmoitetaan liian myohaan ja aikojen suunnittelu ei toimi. Pitaa vain olla karsivallinen. Vierailijamme sai palautetta ja seuraavalla kerralla ei todennakoisesti tapahdu enaa vastaavaa.

Lauantaina meilla oli erittain mahtava yrityskayntipaiva. Kavimme vierailemassa Riobambassa yhdessa jogurtteja ja juustoja valmistavassa yrityksessa. Yrityksen johtaja Sonja, joka kertoi kuinka han oli aloittanut toiminnan vain yhden lampomittarin kanssa. Se oli hanen ainoa aloitusinvestointinsa ja han kertoi kuinka vaikeuksista huolimatta oli menestynyt yrittajana, kun oli ollut sinnikas ja uskonut unelmiinsa. Toisena vierailun kohteena oli eras erikoiskenkien valmistaja Ambatossa. Han oli aloittanut erittain koyhista oloista, kun hanen vanhempansa olivat muuttaneet USA:aan sen jalkeen kuin heidan kanafarminsa oli palanut tuhkaksi onnettomuudessa. Han oli erittain erikoistunut ihmisten jalkoihin ja teki analyysin kahden osallistujamme jalanpohjista. En tiennyt aikaisemmin, etta huonot kengat ja huonosti hoidetut jalat saavat aikaan paansarkya, mahakipuja ja vaikka mita erilaisia vaivoja. Pelkastaan jalkoihin painamalla han sai paan sarkemaan, kipua sydanlihakseen, kipua maksaan jne. Yksi opetuksista oli se, etta jos haluat menestya ja olla arvokas markkinoilla, sinun pitaa erikoistua. Seka Sonja, etta han kertoivat juuri samoja tarinoita eri sanoin kuin me olimme kertoneet koko kurssin ajan. "Kukin onneton perhe on onneton omalla tavallaan, mutta onnellisilla perheilla on paljon yhteista." (Leo Tolstoi, Anna Karelina) Menestyjat kertovat samoja tarinoita.

Viimeisena vierailun kohteena oli Plastigaucho, joka on yksi Ecuadorin suurimmista yrityksista ja tekee kenkia seka saappaita 20 miljoonaa kappaletta vuodessa. Yksi Ambaton rotareista on tuon yrityksen henkilostopaallikko, joten hanen kauttaan jarjestimme vierailun. Osallistujat saivat perspektiivia siita, etta millaiset mahdollisuudet heidankin yrityksillaan saattaa olla. Plastigauchokin aloitti toimintansa pienesta verstaasta 70 vuotta sitten.

Viimeisimman tunnin aiheena oli riskit ja neuvottelun teoria. Timo oli valmistellut erittain hyvan osuuden neuvottelusta ja itse kerroin riskeista. Yrittajan tulee hallita riskeja, mutta ilman riskeja ei ole tuloksia. Tunnilla karsimme erittain harvinaista osallistujapulaa, kun paikalla oli 20: sta vain 13 henkea ja moni tuli myohassa. Kaikki ilmoittivat olevansa erilaisissa tapaamisissa tai muualla. Tunnin aloittaminen oli masentavaa pienella porukalla. Taas huomasi taistelevansa Ecuadorilaista kulttuuria vastaan. Loputtomiin venyvat tapaamiset, tapa hoitaa sataa asiaa samaan aikaan, lupausten merkitsemattomyys ja suunnittelematon tapa hoitaa asioita. Kun juttelin taas pettymyksesta Flaviolle, niin han sanoi, etta erikoista on se kun kurssilla ihmiset ovat olleet aina niin hyvin paikalla ja vain 1 henkilo on jattanyt kurssin kesken. Yleensa kursseilta tippuu puolet osallistujista kurssien jatkuessa. Vaikka monissa osallistujissa on tapahtunut valtavasti muutosta, niin jotkut kulttuuriset asiat ovat hitaita muuttumaan. Taistelua on jatkettava karsivallisesti, koska sitoutuminen on yksi yrittäjän tarkeimmista ominaisuuksista.

10 oppituntia jaljella

2008-09-11T13:58:00.000-07:00

Viela noin 1 kuukausi ja 10 oppituntia jaljella.

Osallistujilla on paljon tekemista haasteiden kanssa. Isojen haasteiden lisaksi jokaisella ryhmalla on ns. pienempi haaste. Ensimmainen haaste toteutuu 17. 9, jolloin on 2-ryhman jarjestama ravintola-ilta. Iltaan ryhman pitaa suunnitella myos puhe/koulutus jostain aiheesta.

Haasteita tehdaan oppituntien, muiden tehtavien ja oman yrityksen kehittamisen ohessa, joten tekemista osallistujilla riittaa. Heidan pitaa itse luonnollisesti sopia tapaamiset keskenaan ja pitaa huoli siita, etta jarjestelyt etenee aikataulussa. Tekemallahan sita parhaiten oppii. Haasteet ovat hyva vastuunottamis-harjoitus kulttuurissa, jossa vastuunottajia on vahan turhan harvassa. Puhujia loytyy enemman.

Maanantaina 1 syyskuuta meilla oli tunti markkinoinnista. Ennen tuntia sattumalta tormasimme pariskuntaan, jotka olivat maailmanymparysmatkalla ja poikkesivat Salinakseen juuston ja suklaan perassa. Molemmat heista puhui suomea, Anna Laaksonen oli Suomesta ja James Englannista, mutta pariskunta asui Helsingissa. Oli uskomaton sattuma etta tormasimme heihin ja kuulimme suomenkielta taalla kaukaisessa Ecuadorin Salinaksessa, jonka mainoslause kuuluu: Mas cerca del cielo, joka tarkoittaa: Lahimpana taivasta! Ainakin kylmyys viittaa siihen, etta lahella ollaan.

Jamesilla oli yli 10 vuoden kokemus markkinointialalta, niinpa pyysimme pitamaan hanta 30min puheenvuoron tunnilla. James suostui pyyntoomme. Hanen luento oli ajankohtainen, mielenkiintoinen ja sopi tuntiimme taydellisesti. Kiitos James ja Anna!

Toinen vieras markkinointi tunnilla oli paikallinen yrittaja Joe Flood, joka tosin on asunut useita vuosia Amerikassa. Han piti myoskin mielenkiintoisen puheenvuoron siita miten markkinointisuunnitella laitetaan kaytantoon. Han kasitteli myos yrityksen imagoa mielenkiintoisen kysymyksen kautta: kannattaako ravintolan yhteyteen laittaa baari ja mita vaikutusta silla on imagoon ja koko ravintolan toimintaan?

Seuraavana paivana tiistaina, lahdimme kahden osallistujan (Tatiana Chamorro ja Juliana Vasconez) kanssa Ambaton -kaupunkiin pitamaan paikallisen Rotary:n tilaisuuteen esitelman ohjelmastamme. Mukana oli myos taman projektin Funorsalin vastuuhenkilo, Flavio Chunir.

Flavio puhui ensin Salinaksen historiasta ja ohjelman visiosta. Mika kertoi ohjelman kalenterin eli mita olemme tehneet ja mita viela tulemme tekemaan. Osallistujat kertoivat mita he ovat kurssilla oppineet ja mita kurssi on heille merkinnyt. Oli erittain palkitsevaa kuulla osallistujien kertomukset siita, kuinka paljon ohjelma on nyt heille tuonut. Molemmat kertoivat kuinka itsetunto ja parantunut ja usko omiin mahdollisuuksiin on lisaantynyt. Lopuksi mina pidin noin 20 mittaisen oppitunnin ohjelmamme asenteellisista asioista. Koko Rotary -tapaaminem oli erittain onnistunut ja osallistujille se oli tarkea kokemus ja he saivat myos hyvia kontakteja tulevaisuutta varten. Myos minun pitama oppitunti oli suosittu ja minut bookattiin heti toiseen tilaisuuteen pitamaan sama oppitunti.

Torstaina 4.9 meilla oli tunti asiakaspalvelusta ja yhteistyokumppaneiden kanssa toimimisesta. Molemmat ovat asioita, jotka ovat tarkeita ja joissa on puutteita taalla Ecuadorissa. Varsinkin asiakaspalvelu on retuperalla joka puolella Ecuadoria. Meidan osallistujilla on nyt perustietamys siita, etta mita asiakaspalvelu on ja mita se ei ole. Tunti sisalsi paljon harjoitteita aiheeseen liittyen, oli muun muassa harjoitus ensivaikutelman luomisesta.

8.9 Maanataina oli tunti, jossa tehtiin noin kahden tunnin rekrytointi -harjoitus. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmaan ja tarkoituksena oli loytaa hyva tyontekija vastuulliseen tehtavaan Salinerito -kauppaan myyjaksi. Ryhmissa valmistettiin ensin kysymykset kolmea hakijaa varten ja sitten suoritettiin haastattelut. Harjoituksen myota opittiin tekemaan hyvia kysymyksia ja asettamaan kriteereita valintaan ja tekemaan paatoksia.

Itse puhuin tunnilla yrityksen maineesta ja puskaradio -markkinoinnista. Lisaksi tunnin lopuksi puhuttiin puolituntia asenteellisia asioita ja tehtiin niihin liittyva ikimuistoinen ja hyodyllinen harjoitus. Tuntia ennen oli tallakertaa vahan harras tunnelma, koska kylassa oli kuollut yksi kaikkien tuntema henkilo. Vedettiin kuitenkin tunti, vaikka osa osallistujista taman takia puuttuikin. Tunnilla tuli esille se, etta vaikka elamassa tapahtuu ikaviakin asioita, on tarkeaa menna eteenpain.

Juuri nyt olemme Guiayqilin kaupungissa hoitamassa oleskelulupaan liittyvia asioita. Ohjelman paikalliset jatkajat saavat nyt vahan vastuuta kun heidan pitaa pitaa yksi oppitunti projektihallinasta ja jarjestaa toiselle oppitunnille vieraileva puhuja. Meidan oppitunnit jatkuu 16 paiva tiistaina neuvottelu -aiheella. Siita jatketaan innostuneena, sitoutuneena ja mieli avoimena loppuun asti.

Haasteita osallistujille

2008-08-30T12:11:00.000-07:00

Viimeisin kaikkein tiukin pyrahdys tuntien kanssa on viela edessa ja sitten alkaa olla vahan enemman aikaa. Viimeisen viikon taas ovat paivat menneet kellon ympari valmistellessa, tapaamisissa ja tunteja pitaessa. Jokaista tuntia varten on ollut valmiina useita visioita ennenkuin viimeinen on loytynyt. Erityisesti aikaa on vienyt relevantin asian valitseminen. Kokoajan on saanut kysya itseltaan tuntia suunnitellessa: "Onko tasta asiasta nyt osallistujille heti mitaan hyotya?" Jokaiselle tunnille asiaa on aina ollut paljon enemman kuin on voinut ottaa, vaikka kuinka tiivistaa ja ottaa vain kaytannonlaheisimmat pointit. Monet asiat on tullut kaivettua useammasta kirjasta, lahteesta ja omista kokemuksista.

Timon kanssa ollaan jokaista tuntia ennen aina perinteisesti kiistelty, etta mita otetaan ja mita jatetaan. Timolla on ollut enemman painotusta asennepuolella ja minulla asiapuolella. Mina katson kokonaisuutta ja Timo yksittaisen tarkean asian perillemenoa. Kun ideoiden paljoudesta ja suuresta maaraa asiaa on koottu lopulta tunnit, niista on tulleet oikein hyvat. Aikaa on mennyt valmisteluun paljon. Timon kanssa taydennetaan erinomaisesti toisiamme, kun ajatellaan asiat niin eri tavalla ja yhdistetaan meidan kaksi erilaista ajattelutapaa.

Nyt on annettu toisen jakson ohjelmasta vastuuta enemman osallistujille itselleen, facilitaattoreille ja yhdelle ulkopuoliselle opettajalle. On mahdotonta oppia projektin johtamista oppitunnilla tai kirjoista. Annettiin osallistujille haasteeksi suunnitella osa kurssin tapahtumista ryhmissa ja toteuttaa ne. Quiton yritysvierailumatka, lopputapahtuma, loppuretki ja yleison oppitunnit ovat nyt heidan vastuullaan. Lisaksi kaikilla ryhmilla on yksi pienempi haaste. Loppuretkeen ei ole varattu paljoa rahaa projektin budjetissa, joten yhdella ryhmalla on haasteena kasvattaa tuota rahasummaa. Ryhma alkoi jo koordinoimaan tuntien ruokailuja, jarjestamaan pienia arpajaisia tunnilla ja jarjestamaan myyntia viikonloppuisin. Mielenkiintoista katsoa, miten innoissaan osallistujat olivat noista haasteista. Itse pyrimme pysymaan poissa jaloista mahdollisimman hyvin, jotta he paasevat itse ideoimaan ja toteuttamaan. Seurata tietysti tulee ja olla kaytettavissa. Alkuinnostuksen jalkeinen kaikkein tarkein opetus on asioiden suunnitelmallinen ja pitkajanteinen loppuun vieminen, joka on Ecuadorin kulttuurissa yksi suurimmista haasteista.

Osallistujien haasteiden lisaksi Paul tulee pitamaan kaksi oppituntia ja facilitaattorit pitavat kaksi. Osallistujat pitavat myos esitelmia eri aiheista yhdella tunnilla.

Maanantaina tunnilla esittelimme taman toisen jakson tekemisen periaatteen. Otamme toisen viela vaativamamman vaihteen paalle opetuksessa ja se nakyy myos tunneilla. Osallistujat huomasivat heti uuden otteen. Omaa vastuuta painotetaan kaikessa. Kun tunteja ei ollut ollut hetkeen, moni osallistuja tuli maanantaina myohassa ja oli useita, jotka puuttuivat. Asia kasiteltiin heti. Poissaolijoilla oli kylla aiheelliset syyt, mutta se ei ole hyva, silla asiat tulee jarjestaa niin etta tunnille paastaan.

Timo kertoi positiivisesta tietamisesta ja siita, kuinka ei pida antaa tilaa negatiivisille ajatuksille. Kritiikki on eri asia kuin negatiivisuus. Hauska demostraatio oli negatiivinen pikku-ukko, joka pitaa poistaa olkapaalta ja istua sen paalle. Tunnilla kasiteltiin yrityksen visio ja missio. Salinaksen 2015 visiot tehtiin ryhmissa uudestaan paljon paremmaksi.

Yksi parhaimmista tunneista tahan mennessa oli keskiviikkona pidetty myyntitunti. Tunti oli normaalia pitempi, koska asioita ja tekemista oli paljon. Kaverimme Jaakko oli vieraana ja Jaakko on menestynyt Suomessa hyvin myynnin kanssa. Jaakko kertoi erittain mielenkiintoisen tarinan alkuun. Mina kasittelin aihetta, etta missa kaikkialla myydaan ja myynnin portaita. Myyntia tehdaan oikeastaan kokoajan, kun vaikka pyydat kaverin syomaan tai kehoitat tekemaan jotakin. Yksi tarkeimmista sanomista oli, etta myynti on enemman kuuntelua ja kyselemista kuin kertomista. Sama oli osallistujien lukeman kanakirjan sanoma, joten asiat taydensivat hyvin toisiaan. Kaupan paattamisesta puhuttiin paljon, numeroista ja myyntiin liittyvista peloista. Osallistujat harjoittelivat myyntia parin kanssa ja yksi ryhmamme antoi kaikille myyntitehtavan, jolla kerataan rahaa loppuretkea varten.

Itsenaisen työskentelyn jakso takana ja toinen vaihe koulutuksesta alkaa

2008-08-24T09:09:00.000-07:00

Timo ja minä olemme palanneet elavien kirjoihin viidakosta ja koulutuksen toinen vaihe on juuri alkamassa! Viidakkomatkasta parhaiten saa tietoa matkailijakavereidemme blogista : http://epelitecuadorissa.blogspot.com/ . Blogista loytyy lisaksi paljon laajempoí valikoima kuvia Ecuadorista matkailijoiden nakokulmasta.

Ollessamme viidakossa, osallistujilla oli itsenaisen tyoskentelyn jakso. Tahan astisten tietojemme mukaan osallistujat ovat tehneet ahkerasti toita tuon itsenaisen tyoskentelyjakson ajan. Toiset eivat ole saaneet liiketoimintasuunnitelmaa aivan yhta pitkalle kuin toiset, mutta paljon yritysta ja oppimista on tapahtunut. Mekaan emme ottaneet taukoa taysin loman kannalta, vaan saimme suunniteltua toisen jakson tarkemman rungon valmiiksi ja suuremmat tehtavat. Samoin itse opiskelin Dialogin periaatteita lisaa venematkojen aikana. Talla hetkella on visio valmiina koko toisesta koulutuksen jaksosta ja kriittisimmat jarjestelyt tehtyna.

Seuraavalla tunnilla maanantaina tulemme kasittelemaan itsenaisen tyoskentelyn jakson ja esittelemaan koulutuksen toisen vaiheen periaatteet. Varsinaisena teemana on yrityksen visio, missio ja strategia. Lopuksi tarkoituksena on antaa osallistujille 2 projektia ryhmassa toteutettavaksi. Osallistujat itse suunnittelevat tarkeita tapahtumia kurssille ja toteuttavat ne. Todelliset projektit opettavat parhaiten. Annamme nyt viela selkeasti enemman vastuuta kurssin toteutuksesta facilitaattoreille ja osallistujille itselleen.

Ohjelman 1 -vaihe suoritettu

2008-08-07T13:04:00.000-07:00

Ohjelman ensimainen osuus ja 13 oppituntia on nyt menestyksekkaasti takana.

Osallistujilla alkoi nyt reilun kahden viikon itseinaisen tyoskentelyn jakso. Mika ja mina lahdemme ideoimaan ja suunnittelemaan ohjelman jatkoa viidakkoon. Jakson aikana osallistujien on tarkoitus tehda liiketoimintasuunnitelmaa, johon annettiin perusteellinen ohjeistus viimeisten kahden oppitunnin aikana. Ohjelman muut facilitaattorit ovat koko ajan osallistujien tukena liiketoimintasuunnitelman tekemisessa. Ryhmilla on jakson aikana kolme ryhmatapaamista, jossa liiketoimintasuunnitelmia kaydaan lapi.

Jakson aikana on myos tarkoitus lukea toinen kirjoistamme (Myy, pieni punainen kana, Myy!) ja tehda siita tiivistelma. Tiivistelmat edellisesta kirjasta (Sina Oy) olivat erittain hyvia. Tiivistelmien perusteella monella osallistujalla on tapahtunut oivallus: "Minakin pystyn!" "Minakin voin menestya!". Sisainen yrittaja on herannyt henkiin.

Rannalla asetimme myos uudet tavoitteet tata kuukautta varten, joiden parissa riittaa tekemista. Lisaksi annoimme osallistujille viela yhden haasteen: Soittaa ja sopia tapaaminen jokun sellaisen asiantuntijan, yrittajan tai yrityksen edustajan kanssa, joka voisi auttaa heita talla hetkella eniten. Katsotaan kuinka moni tarttuu haasteeseen! Tekemista siis osallistujilla riittaa.
Yksi meidan osallistujista totesikin "Te lahdette viidakkoon anakondan syotavaksi ja meidat syo taalla meidan velvollisuudet"

Rantareissu Montanitaan meni todella hienosti. Oli mukava paasta juttelemaan osallistujien kanssa vahan rennommassa ilmapiirissa ja tutustua heihin lisaa. Nyt voi jo sanoa, etta olemme hyvia ystavia heidan kanssa. Vietiin Mikan kanssa kaikki tavoitteiden saavuttajat n. 10 osallistujaa syomaan. Se oli hieno elamys! Kaikki osallistujat olivat saavuttaneet osan tavoitteistaan, mutta lupasimme illallisen vain niille, jotka toteuttavat kaikki. Ensi kuun lopussa tavoitteiden saavuttajien prosentti on jo varmasti suurempi.

Viimeisen illan huipennukseksi vetamani taikashow meni niinkuin pitikin. Aloitin ohjelmani sanoen: " Aion tana iltana tehda teille kaksi asiaa; puhua espaniaa ja tehda taikuutta. Ja kaikki mita te ette ymmarra, on taikuutta!" Onneksi osallistujat kuitenkin ymmarsivat lahes kaiken mita sanoin, vitsikin toimivat espaniaksi. Showsta tuli jalkeenpain paljon hyvaa palautetta.

Meidan viimeinen oppitunti ennen itsenaisen tyoskentelyn jaksoa oli eraanlainen yhteenveto kurssista. Mina kasittelin voittamista ja haviamista yrittajan nakokulmasta. Molemmat taidot pitaa oppia: pitaa oppia voittamaan ja oppia havioista. Lisaksi puhuin itsetunnosta ja itseensa uskomisen tarkeydesta. Mika puhui liiketoimintasuunnitelmasta ja kertasi aikasemmin opittuja asioita mielenkiintoisella tavalla. Lopuksi kiitimme osallistujia tahan astisesta ja puhuimme vahan siita mita tulevaisuus pitaa sisallaan.

Seuraavana paivana oli viela yksi oppitunti, jonka pitivat meidan ulkopuoliset asiantuntijat. Meilla oli nelja vierasta, joista kolme ensimmaista pitivat kukin 15min osuuden. Teemoina oli johtajuus, asiakaspalvelu, markkinointi ja franchise. Lopputunnin piti Paul, asiantuntija elintarviketeollisuuden alalta. Tunti oli erittain mielenkiintoinen ja suosittu. Tunti oli myos erittain hyvaa vaihtelua Mikan ja minun tunteihin. Tulemme varmasti kayttamaan lisaa asiantuntijoita tulevaisuudessa.

Oppitunnit jatkuvat 25.8 uusilla aiheilla ja ideoilla!

Timo

Sitoutumista ja intoa

2008-07-29T09:41:00.000-07:00

Palasimme onnistuneen Guiyaquilin reissun jälkeen takaisin, nyt jo kodilta tuntuvaan, Salinakseen.

Salinaksessa meitä odotti mukava yllätys; varkaat olivat murtautuneet ikkunasta sisään taloomme ja tehneet löytöjä. Muun muassa minun videokamera, tietokoneen ulkoinen cd-asema ja hiiri oli viety. Mikalta vietiin muistikortti, jonka juuri olimme ostaneet n.80 dollarilla. Lisäksi vietiin minun partakone ja cd-soittimemme johto! CD-soitin ei jostain syystä varkaille kelvannut.

Improvisaatio periaatteita noudattaen mokat täytyy hyödyntää, niinpä käytin tapahtunutta eilisen tunnin alustuksena. Käsittelimme tunnilla yrityksen aloittamista prosessina ja tunnin runkona käytimme erästä ikkuna-metaforaa. Kerroin kuinka taloomme murtautunut varas toimi kuten ammattimainen yrittäjä etsiessään huolellisesti meidän talon seinästä aukkoa markkinoilla eli ikkunaa, josta voisi päästä sisään. Lopulta ikkuna löytyi. Sen jälkeen ikkuna täytyi mitata, että pääseekö siitä sisään ja mikä mahdollisuus sen takana odottaa. Ja mikä on kiinnijäämisen riski ja niin edelleen. Lopulta varas saavutti tavoitteen ja löysi videokameran ja muuta mukavaa. Varas muisti myös sulkea ikkunan perässään, koska ei halunnut kilpailua. Hän piti siis kilpailuedun säilyttämistä tärkeänä.

Metafora toimi loistavasti ja saatiin ihmiset innostumaan päivän aiheesta.
Loppupäivä meni erittäin interaktiivisissa merkeissä: jaomme porukan kahteen eri yritykseen, joiden tavoitteena oli luoda toimiva liikeidea turismin alueella annetuissa olosuhteissa. Tunnin päätteeksi yritykset esittelivät ideansa ja yrittivät hakea meiltä suomalaisilta sijoittajilta rahoitusta. Tälläkertaa rahoituksen saaminen ei onnistunut, mutta osallistujat saivat arvokasta palautetta. Ensi kerralla rahoituskin mahdollisesti järjestyy, mikäli palautteesta otetaan vaarin. Suurimmat puutteet ideoissa oli asiakas ja markkinalähtöisyyden puuttuminen ja ideoiden liiallinen hajanaisuus. Ryhmätyö kuitenkin sujui loistavasti ja intoa ja energiaa riitti tunnin loppuun asti. Porukka kehittyy valtavaa vauhtia, näemme heissä paljon potentiaalia.

Ensi torstaina on tunti, jonka pitää 4 osallistujaamme. Annoimme neljälle vapaa-ehtoiselle haasteen lukea yhden kirjan ja pitää siitä 3omin oppitunti. Tulemme palkitsemaan nämä neljä rohkeaa myöhemmin. Mielenkiintoinen tunti varmasti tulossa.

Ensi viikonloppuna meillä on yhteinen toimintamatka Montanitaan rantakohteeseen. Matkan tarkoituksena on viettää aikaa yhdessä ja tutustua toisiimme vieläkin paremmin. Itse ainakin odotan matkaa innolla, koska en ole saanut mahdollisuutta jutella paljon osallistujien kanssa epävirallisesti. Kaikki aika kun menee oppituntien valmistamiseseen ja pitämiseen. Otin itselleni myös yhden lisähomman: lupasin pitää osallistujille rannalla taikashown ja nyt pitää kääntää ja harjoitella ohjelman speekit espaniaksi.

Olemme luvanneet palkita rannalla kaikki, jotka saavuttavat tälle kuukaudelle asetetut 4 tavoitetta. Viemme luultavasti porukan syömään. Sen jälkeen asetammekin seuraavalle kuukaudella astetta vaativammat tavoitteet. Tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen on mielestäni yksi yrittäjän tärkeimpiä taitoja. Sen opettaminen on yksi tavoitteemme. Tavoitteiden saavuttamisen jälkeen itsensä palkitseminen on myös tärkeää.
Rannalla käymme läpi myös osallistujien liikeideoita ja kehittelemme niitä eteenpäin ryhmissä.
Kaksi päivää rannalle menee luultavasti aika mukavasti.

Rannan jälkeen käynnistämme ohjelmassa 2-vaiheen, jolloin nostame sitoutumisen ja työskentelyn astetta vielä vähän korkeammalle. Sitoutuminen tuo tuloksia ja ryhmän voima ja energia kantaa unelmavarkaiden ja muiden esteiden ylitse. Visio pitäisi olla ainakin kunnosa; unelmakartat on tehty ja Salinaksen tulevaisuus on käyty visioimassa kylän kukkulalla vuoteen 2015.

Tässä vielä tiivistetysti menneitä oppitunteja sitten edellisen kirjoituksen:

22.7 Oppitunti innovaatiosta. Itse pidin käytännönläheisen osuuden arvon lisäämisestä liiketoimintaan ja innovaation perusteista. Osallistujien palautteen perusteella tästä oli paljon hyötyä. Mika kertasi markkinaanalyysitehtävän aiheita ja piti perusteellisemman osuuden innovaatiosta. Lopuksi yhdessä ryhmän kanssa tehtiin ideasta innovaatio. Yksi parhaimmista tunneista.

23.7 Oppitunti ajanhallinnasta. Mika aloitti innovaation kertaamisella. Minä jatkoin 1,5 tunnin osuudella ajanhallinasta. Osallistujat vastasivat 7 kysymykseen jonka perusteella pienissä rymissä mietittiin omaa ajankäyttöä uudestaan. Osallistujat poistivat aikavarkaat kalentereistaan ja tarkistettiin mitkä on kenenkin high priority -asiat päivittäin. Niitä löytyi ainakin: lukeminen, opiskelu, kurssin tehtävä ja tavoitteet.

Mika piti oman mielenkiintoisen osuuden ajanhallinasta ja tarjosi hyviä työkaluja ajanhallintaan.
Tuntiin sisältyi myös tuoleilla tehty mielenkiintoinen harjoitus avaintehtävien hahmottamisesta elintarvikekaupan pyörittämisessä. Tunti päättyi Mikan mielenkiintoiseen aika demostraatioon kivilla, hiekalla ja vedellä.

25.7 Tämän tunnin piti olla vierailijan pitämä tunti, mutta vierailija ei päässyt paikalle. Tunti meni playa-matkan suunnittelussa ja palautteen annossa. Osallistujat pitivät mielenkiintoisia puheenvuoroja ja kertoivat mitä olivat oppineet ja parannusehdotuksia tulevaisuudelle.

Tästä jatketaan sitoutuneena ja innostuneena.

Timo

Tunnit jatkuvat

2008-07-16T20:10:00.001-07:00

Nyt on tunnit lahteneet kunnolla menestyksella kayntiin. Osallistujat ovat olleet kokoajan erittain innostuneita oppitunneilla. Eraana aamuna kun kyselin palautetta tunneita Antonio Pololta, joka on ikaankuin kylan johtohahmo ja kylan kehittaja, han sanoi: "Taalla pidetaan paljon koulutuksia, mutta en ole aikaisemmin nahnyt osallistujia niin innostuneesta oppimisesta kun tunneillanne." Juuri tuo on ollut yksi tavoitteistamme. Tunneilmapiiri tulee saada riittavan korkealle, jotta oppiminen tapahtuu. Samaan aikaan kuitenkin olla riittavasti hyvaa asiaa ja pitaa osallistujat kokoajan aktiivisena tuntien ulkopuolella.

Timolla ja minulla on ollut tuntien pitamisessa erinomainen yhdistelma. TImo on suunnitellut joka tunnille uusia opetusmetodeja ja voimakkaammin asenteeseen liittyvaa koulutusta. Mina olen ottanut enemman vastuuta asiapuolesta ja kokonaisuudesta. Koko opetusmetodimme ovat olleet taysin uusia taalla. Merkittava haaste on saada projektin jatkuminen hyvin varmistettua ja siksi olemme pitaneet mukana olevat 6 facilitaattoria/jatkajaa kokoajan perilla asioista. Merkittava tyo on kirjoittaa koko paketti aina tietokoneella, jotta tiedonsiirto jatkoa varten varmistuu.

Viikko sitten maanantaina pidimme tunnin markkinoista. Se oli ensimmainen laajempi ja haastava aihe. Piti saada yleinen kasitys markkinoista osallistujille ja oikea asenne markkinoita kohtaan. Ecuadorin merkittavimpia ongelmia yritysten kanssa on se, etta ihmiset eivat ymmarra markkinoita eivatka osaa markkinoida. Osallistujat alkoivat tehda markkinatutkimusta. Annoimme heille ensin tehtavaksi tehda alustavan kysymyslomakkeen jo edellisella viikolla. Sovelsimme aiheessa osittain virheiden kautta oppimista kuten yrittajat aina tekevat. Ensin yritetaan vahan ja sitten opitaan. SItten yritetaan taas enemman. Niin motivaatio oppimisessa sailyy korkeimpana.

Viime viikolla Timo vietti useimmat paivat vain kotona valmistautumassa. Mina toin ruokaa. Timolla valmistautuminen teetti paljon enemman tyota kielen takia, vaikka kieli on parantunut kokoajan huimaa vauhtia. Saanto 80% valmistautumista ja 20% suorittamasta pitaa aika hyvin paikkansa. Vahan valmistautumisessa helpotti se, etta kaytimme paljon keskusteluita kokoajan. Esimerkiksi keskiviikon tunnilla aluksi Timo kertoi tavoitteiden asettamisesta ja sen jalkeen osallistujat asettivat tavoitteet itselleen. SItten tehtavana oli keskustelussa kayda lapi jokaisen yritystoiminnan alan keskeiset menestystekijat. Keskustelut sopivissa maarin ovat olleet todellisia menestyksia, koska se on osallistuttanut kaikki ja osallistujilla itsellaan on paljon sellaista tietoa mita meilla ei ole. Tavoitteena onkin saada toimimaan dialogia heidan valillaan kokoajan paremmin. Joka viikko osallistujilla on ryhmakeskustelua eri aiheista, joissa on tarkoitus kehittaa dialogin taitoa. Dialogi on keskustelua tuloksekkaampaa ja luovempaa. Myos tunneilla eri keskustelun ja ryhmatyon muotoja kaytetaan kokoajan. Ihmissuhdetaidot ovat kuitenkin yrittajien ehka tarkein ominaisuus tavoitteellisuuden jalkeen, joten niiden oppimista voi hyvin tuoda samalla kun opitaan muita yrittajyyden asioita keskusteluissa.

Lauantain paivana lahdimme Guarandan yliopistoon. Tunti kesti koko paivan ja oli oppimisesta. Samalla osallistujat lainasivat kirjoja seka kayttivat internetia. Olimme tehneet sopimuksen yliopiston kanssa. Heidan piti tulla tunneille, mutta tenttien takia eivat ehtineet. Niinkuin taalla yleensa on aina tapana, niin teknisten valineiden kanssa suunnitelmat menivat taas taysin uusiksi. Kirjastoon ei saatu taulua eika projektorin nayttoa, vaikka siita oli aluksi sovittu. Vaihdettiin paikkaa, mutta koko yliopistosta havisi sahkot. Powerpointit piti jattaa. Paiva oli kuitenkin menestys. AIkataulu ei toiminut suunnitelmien mukaan, mutta suunnitelmia muutettiin paivan kuluessa. Joka tunnin ongelma on aina ollut, etta ohjelmaa on ollut paljon enemman kuin aikaa. Kaytiin lapi myos improvisaatiota, kirjojen lukemista ja dialogia oppimismetodeina paivan aikana yleisesti oppimisen ja oppimisen merkityksen lisaksi.

Viikonloppuisin on usein poistuttu vaihtelun vuoksi eri puolille Ecuadoria. Quitoon, Riobambaan ja Guyaquil:iin. Vaihtelun lisaksi syyna on ollut, etta tuttavia on monilla eri puolilla Ecuadoria, joiden kanssa tulee olla yhteydessa.

Maanantain tunnin aiheena oli johtaminen. Siina yhteydessa oli keskustelu. Lopuksi tehtiin mielenkiintoinen konkreettinen harjoitus, jossa kirjoitettiin paperille kaikki menestysta rajoittavat uskomukset. SItten ne poltettiin nuotiolla, jonka jalkeen korvattiin positiivisilla uskomuksilla.

Ehka tahan astisista tunneista viela kaikkein paras oli tanaan pidetty tunti luovuudesta. Timo naytti muutamia taikatemppuja opetuksen tukena. AIvan alussa kasiteltiin markkinatutkimusta, jota kaikki olivat tekemassa. Sitten kaytiin lapi luovuutta, ongelmien ratkaisua ja kehitettiin ratkaisuja eraanlaiseen lyhyeen yrityscaseen kuuden hatun periaatteella. TUnnilla oli talla kertaa 3 luovuuteen liittyvaa improvisaatioharjoitusta, joka oli tahan astinen ennatysmaara.

Nyt viikonloppuna tulee Salinas:iin Ecuadorin presidentti vierailulle. Olemme kuitenkin paattaneet lahtea Guaquil:iin lampimimmille alueille viikonlopuksi huolimatta tuosta merkittavasta tapahtumasta. Vaihtelu tekee aina hyvaa. Nyt on pieni tauko tuntien kanssa presidentin saapumisen vuoksi, joten ehtii tekemaan muutakin kuin valmistautumaan tunteihin.

Pienia kaytannon haasteita

2008-07-05T22:19:00.000-07:00

Suomalaisena on saanut jo tottua hyvin erilaisiin elamisen standardeihin ja ymparistoon. Lahes kaikesta muusta pidan Salinas:ssa paitsi kylmyydesta. Sisalla saa olla aina illalla talvitakki ja villasukat paalla, ellei lammita takkaa. Sangyssa ei pysty paljon liikkumaan kun peittoja on niin paljon ja jos peitot tippuu paalta, niin heraa yolla kylmyyteen. Suihkuun mennessa saa varautua aina seikkailuun. Kylma tulee heti kun poistuu suihkusta.

Isompi haaste suihkun kanssa on ollut se, etta meilla ei normaalisti ole vetta suihkussa. Vetta tulee aina ryoppyina ja valilla on kunnolla kylma ja valilla kunnolla kuuma. Talomme on erillaan kylasta ja silla on erillinen vesi. Vesi tulee pienien purojen ja eri sailioiden kautta vuorilta. Yhden puron varrelta pitaa poistaa puunoksat jne. aina kerran viikossa ja pari putken ymparistoa pitaa puhdistaa kerran kahdessa paivassa. Noita operaatioita varten tulee nousta vuorelle noin puoli kilometria. Ei ole helppoa nyt suihkussa kayminen.

Talomme edessa oli normaalisti sika vartiossa. Se vietiin pois jossain valissa ja palatessamme unelmakarttatunnilta, olimme tormata pilkkopimeassa lehmalaumaan. Lampaita on aina paljon talomme edustalla. Salinas on siis mahtava paikka, jos kylmyytta ja joitakin pienia kaytannon haasteita ei oteta huomioon. Ihmiset on ahkeria, aikaansaavia, auttavaisia ja mukavia. Kaikki tuntee toisensa kylassa pienessa kylassa ja jotkut tuntevat jopa suurimman osan ihmisista useista lahialueiden yhteisoista. Yhteisollisyys on vahvaa, mutta siihen liittyy myos paljon haasteita. Kyla on erittain mielenkiintoinen kokemus erityisesti kaupungissa kasvaneelle suomalaiselle.

Tunnit alkaneet!

2008-07-05T21:06:00.000-07:00

Nyt on tunnit alkaneet ja ensimmainen viikko oppitunteja takana. Aivan pian tulee blogiin kuviakin. Ensimmainen viikko on vaikuttanut todella erinomaiselta menestykselta. Osallistujat ovat olleet hyvin innoissaan ja palaute on ollut kaiken aikaa erinomaista, vaikka on yritetty kaivaa parantamistarpeita kokoajan. Palautteen annon vaikeaksi varsinkin muille facilitaattoreille on tehnyt se, etta kaytamme aivan erilaisia opetusmetodeita kuin mihin ollaan totuttu. Myos aiheet tulevat hyvin uudesta nakokulmasta, mutta kaikesta paatellen ovat hyvin tarkeita.

Ensimmaisella tunnilla jaoimme kaikille Sina Oy - kirjat, kalenterin ja muistiinpanovalineet. Kavimme yhdessa lapi muistiinpanojen teon merkityksen ja kalenterin kayton merkityksen. Kalenteri oli kaikille lahes kaikille uusi asia, mutta kalenterien jaon jalkeen tunneilla kaikki ovat innoissaan kayttaneet kalenteria. Ensimmaisella tunnilla tehtiin myos yhdessa saannot. Paatettiin mm., etta jos joku tulee myohassa tunnille, niin seuraavalle tunnille tuo suklaat kaikille. Samoin tapahtuu myos, jos jollakulla on jaanyt kannykka paalle tunnilla. Viime tunnilla saatiin yhdet suklaat ja seuraavalle tunnille tulee kolmet, joista yhdet joudun jakamaan itse, kun unohdin kannykan paalle. Saantoja tuli yhteensa 11 kappaletta, kuten kunnioitus, luottamus, osallistuminen jokaiselle tunnille, tuki, jne. Tuo saantojen tekeminen ja noudattaminen opettavat jo tehokkaasti monien oppituntien asiat.

Ensimmaisella tunnilla osallistujat pohtivat itselleen viisi tarkeinta arvoa elamassa, jonka jalkeen jatkettiin kasittelemaan unelmia. Tiistaina pidettiin meilla ns. unelmailta. Teimme itse ruokaa kaikille 30 henkilolle(osallistujat ja facilitaattorit). Pysyimme paatoksessamme tehda makaroonilaatikkoa ja pannukakkua, vaikka ruoan etsimiseen eri puolilta kylaa meni tunteja. Hyvaa onnea sai olla matkassa, etta kaikki tarvikkeet loytyi. Flavion nuori tytto ja sen kaksi kaveria tulivat auttamaan meita. Se olikin valttamatonta, silla muuten homma olisi mennyt pieleen. Niin paljon pienia jarjestelyja tuntiin liittyi.

Timon piti korvata espanjan kielitaidon puutteet erittain hyvalla valmistautumisella. Periaatteemme oli, etta tunteihin valmistaudutaan hyvin, vaikka asiat eivat menekaan valmistautumisen mukaan. Unelmailta oli myos erittain mahtava kokemus. Ruoka saatiin valmiiksi loppujen lopuksi. Takassa oli tuli, eika kukaan valittanut kylmyydesta. Kaytiin lapi unelmien merkitysta ja sita, etta jokaisella on mahdollisuus menestya. “Ihmiset eivat normaalisti menesty paljoa, koska heidan unelmansa eivat ole tarpeeksi selkeat. Unelmista pitaa tietaa myos yksityiskohdat ja ne pitaa olla selkeana kuvana mielessa. Unelmat auttavat esteiden yli, jotka varmasti tulevat. Ihmisia pelottaa menestys, koska se on tuntematonta. Nyt aiomme tutustua tulevaisuuteen unelmien kautta, jotta se ei enaa pelota.“ Jokainen mietti itselleen suuren maaran unelmia ja niiden toteutuskeinoja erityisen metodin kautta. Lopuksi kaytiin kynttilansammutusharjoituksen kaytta lapi sita, kuinka unelmien eteen tulee ryhtya toimimaan.

Ensimmaisen viikon johtava aihe oli unelmat. Seuraavaksi tulevat markkinat ja oppiminen, kun kaikkien toiminnalla on suunta valmiina. Vaikka jokaisella osallistujalla on mielessaan liikeidea, niin se on jatetty joksikin aikaa sivuun, jottei se muodostu myohemmin rajoitteeksi. Pyrimme siihen, etta osallistujat itse muuttavat tai suuntaavat viela liikeideaansa muutamaan kertaan oppiessaan ja loytaessaan uusia asioita. Kaikkein mielenkiintoisin oppitunti oli torstain tunti, jolloin osallistujat tekivat unelmakartat. Itse en ymmartanyt harjoituksen merkitysta kunnolla, kun en ollut tehnyt sita. Timolla oli asiasta selkea visio ja vahitellen varattiin harjoitukselle enemman ja enemman aikaa. Tuntien positiivisena haasteena on ollut kaiken aikaa se, etta asioita ja harjoituksia on ollut liikaa. Kokoajan on pitanyt siirtaa asioita tulevaisuuteen tai poistaa vahemman tarkeita.

Guarandasta etsittiin pidemman aikaa lehtia unelmakarttaharjoitusta varten. Tyhjennettiin yksi kirjasto, yksi lehtikauppa ja yksi mainostoimisto. Kuvallisia lehtia ei ollut helppo loytaa. Kaikki vaivannako, jota tuota harjoitusta varten tehtiin, kannatti. En ole milloinkaan nahnyt niin suurta ryhmaa nuoria aikuisia niin innoissaan leikkelemassa papereita ja rakentelemassa itselleen unelmakarttoja, kuin tuona iltana. Kaikkien silmat loistivat kertoessaan omasta unelmakartastaan. Toiset halusivat perustaa ison yrityksen ja auttaa perhettaan. Toisilla yhtena unelmana oli matkustelu, talo, perheen perustaminen, kannykka, tietokone, traktori jne. Uskonto liittyi myos vahvasti unelmiin, silla esimerkiksi monen unelmana oli tavata paavi jonakin paivana. Itsekin tein unelmakartan ja huomaan nyt, etta siina olevat kuvat ovat kokoajan mielessani ja kartta on seinalla muistuttamasta unelmista. Lehdista jne. tekemani loydot muuttuivat minulle tulevaisuuden todellisuudeksi.

Maanantaina jatkamme markkinoiden parissa. Kaikkien on aika ruveta toimimaan kunnolla unelmiensa eteen. Markkina-alykkyyden puuttuminen on suurin syy Ecuadorilaisten yrittajien menestymattomyyteen. Yrittajat odottavat asiakkaiden tulevan ovelle eivatka paranna jatkuvasti toimintaansa. Salinas:ssa on monta ruokapaikkaa, josta kaikki kylalaiset puhuvat, ettei ruoka siella ole hyvaa. Nuo ravintoloitsijat pitavat huonoa ruokaansa ikaankuin luonnonlakina eivatka paranna toimintaansa tai tarkkaile markkinoiden signaaleja. Quitossa tanaan tapasimme menestyneen Ecuadorilaisen yrittajan, joka kertoi kiivaaseen tahtiin yrittajyydesta ja sen haasteista Ecuadorissa. Hanen mukaansa jopa 83% Ecuadorilaisista on tavalla tai toisella yrittajia, mutta yritykset ei juurikaan kasva. Itse en pida pelkkaa yrityksen omistajaa yrittajana, vaan minulle yrittaja on henkilo, jolla on yrityksen kasvuun ja innovaatioon suuntaavat toiminta ja asenteet. Suunnittelemattomuus, markkinoiden ymmartamattomyys, laskelmien puute, laatuajattelun puute, lyhytjanteisyys, kasvun hallitsemisen puute jne. olivat hanen mukaan merkittavimpia pullonkaulia yrittajille Ecuadorissa. Juuri niihin olimme jo ajatelleet keskittya eri tavoin.

Tanaan juttelimme myos Suomen kunniakonsulin kanssa, joka tulee kaymaan Salinas:ssa. Han painotti taas markkinaosaamisen puutetta yrittajilla Ecuadorissa, jonka vuoksi monet hienonkuuloiset projektit menevat nurin.

Valinnat on tehty

2008-06-27T13:57:00.000-07:00

Olemme valinneet nyt 20 osallistujaa kurssillemme. Valinnassa oli mukana minun ja Mikan lisaksi nelja muuta henkiloa.

Paatos oli yksimielinen. Sovimme ensin kriteereista ja laitoimme niille painoarvot, jonka jalkeen valinta oli mahdollista tehda. Itse olen tyytyvainen valintaan. Jouduimme jattamaan joitakin hyvia tyyppeja ulkopuolelle, mutta niinhan se aina menee. Hyvan joukkueen saimme kuitenkin kasaan. Tanaan olemme informoineet kaikkia valittuja ja pois jatettyja.

Paikallisen koulun kanssa olemme sopineet, etta voimme kayttaa heidan tilojaan. Saamme kayttoomme kaksi luokkahuonetta, jotka pienella jarjestelylla sopivat mainiosti meidan tarpeisiin. Tilaa tarvitsemme jonkin verran, koska koulutus tapahtuu niin etta olemme piirissa.
Myos erilaiset harjoitteet ja leikit vaativat tilaa.

Olemme nyt Guarandassa, joka on tunnin bussimatkan paassa Salinaksesta. Bussissa oli meidan lisaksi yksi koululuokka, joka oli ollut Salinaksessa retkella. Naytin viereeni istuneelle pojalle yhden taikatempun. Poika innostui niin kovasti, etta sen jalkeen kaikki muut ryntasivat bussin peralle myos. Matka meni mukavasti temppuja naytellen. Lasten ilmeet olivat nakemisen arvoisia.

Se on tullut selvaksi, etteivat paikalliset ihmiset juuri kay kirjastoissa eika kayta kalentereita.
Meilla on mennyt taalla Guarandassa koko paiva etsien kirjastoa ja kalentereita. Koko kaupungista ei loydetty 25 sopivaa kalenteria. Kirjasto loytyi neljannella yrittamalla. Yksi oli kiinni, toinen suljettu kannattamattomana = ). Kolmas oli liian pieni ja uusimmat kirjat oli 100 vuotta vanhoja. Neljaskin kirjasto oli kiinni, mutta palaamme huomenna katsastamaan sen tarkemmin. Se on yliopiston kirjasto ja vaikuttaa varteenotettavalta. Aiomme pitaa yhden oppitunnin kirjastossa parin viikon paasta.

Timon tilannekatsaus

2008-06-25T09:49:00.000-07:00

Saavuin Ecuadoriin 22.6 klo 00:10. Matkaan meni yhteensa kaksi paivaa, 5 lentoa ja 4 valilaskua.

Ensimmaiset pari paivaa ovat olleet todella kiireisia. Ensimmaisena paivana meilla oli 5 haastattelua ja toisena 13. Haastatteluiden kuunteleminen on ollut minulle todella hyvaa
kuunteluharjoittelua. Kielen kanssa olen toistaiseksi parjannyt valttavasti, mutta onneksi Mika puhuu kielta sujuvasti. Kielta oppii kuitenkin koko ajan lisaa kun on pakko : )

Meidan taytyy karsia ohjelmaan 40 kiinnostuneesta 20 osallistujaa. Valinta tulee olemaan vaikea, koska kaikilla on niin paljon kiinnostusta ja halua osallistua ohjelmaan. Kysymme haastattelussa noin 15 kysymysta, jotka eivat todellakaan ole helppoja. Esimerkiksi: Mika on sinun visio ja missio elamassa? Puhua kuitenkin suurinosa haastateltavista osaa. Taytyy vain yrittaa nahda puheen takaa ja rivien valista todellinen motivaatio ja tarve. El dicho al hecho hay un gran trecho eli sanoista tekoihin on pitka matka. Haastatteluissa meita auttaa paikallisjarjeston yhteistyohenkilomme Flavio. Hanen kommenttinsa ovat myos arvokkaita, koska Flavio tuntee lahes kaikki haastateltavat.

Haasteltavista noin puolet on ollut miehia ja puolet naisia. Olemme yrittaneet kartoittaa heidan ajatuksia tasa-arvon toteutumisesta Salinaksessa. Moni on ollut sita mielta, etta on hyva etta tasa-arvoon kiinnitetaan huomiota ja etta osallistujista puolet on naisia ja puolet miehia. Tama ohjelma voi osaltaa edistaa tasa-arvoa miesten ja naisten valilla.

Taman viikon torstaina julkistamme valitut ja maanantaina 30.6 meilla on ensimmainen tunti.
Siita eteenpain tunteja tulee olemaan kolmesta neljaan viikossa ja siihen lisaksi viela ryhmien tapaamiset ja henkilokohtaiset keskustelut. Lisaksi joka oppituntiin taytyy valmistautua huolella. Tekemisen puutetta ei siis tule olemaan.

Tata blogia tulemme paivittamaan aina kun voimme. Kotikylassamme Salinaksessa ei Internet -yhteys talla hetkella toimi, toivottavasti se saadaan kuntoon pian. Olemme tallahetkella Guyaquilissa, koska meilla on tapaaminen paikallisen katollisen yliopiston kanssa. Yliopistolla on yrittajyyskoulutusosasto ja tarkoituksenamme on esitella oma toimintamme ja neuvotella heidan kanssa mahdollisesta yhteistyosta tulevaisuudessa.

Ensimmainen tapaaminen osallistujien kanssa ja tapaaminen rotareilla

2008-06-22T13:12:00.000-07:00

Tiistaina tapasin Ambaton rotary-clubin kanssa. Flavion piti tulla mukaan, mutta hanella kunto meni iltaa kohti niin huonoksi ettei tapaamisesta olisi tullut mitaan silla hetkella. Parin paivan paasta Flavio alkaa olla jo kunnossa. Talla hetkella olen hoidellut projektin asioita useiden muiden henkiloiden kanssa Salinas:ssa. Rotariklubin tapaaminen oli oikein mielenkiintoinen ja he suhtautuivat todella positiivisesti hankkeeseemme. Itse olin Suomalaiseen tyyliin paikalla ajoissa, enka tiennyt etta klubin epavirallinen kaytanto oli aloittaa tapaamiset aina puoli tuntia myohemmin. Muutama vaihto-oppilas kertoi ensin omia kokemuksiaan Ecuadorista ja esitteli omaa maataan. Sitten kasiteltiin juoksevat asiat ja mina esittelin projektiamme. Olin jakanut kaikille jo esitteet, jossa olivat yhteistyokumppaniemme logot ja osallistujille suunnattu kuvaus hankkeesta.
Sovittiin tiiviista yhteydenpidosta pilottiin liittyen ja Rotaryt lupasivat tulla kaymaan myos heinakuun puolessa valissa katsomaan kurssin etenemista. Klubissa oli juuri vaihtumassa puheenjohtaja, joten suunnittelin asioita tulevan puheenjohtajan kanssa ja vanha puheenjohtaja toi kokemuksensa esille. Klubin tuleva puheenjohtaja kyseli minulta, etta tietaisinko muita hyvia hankkeita. Klubi etsii talla hetkella hankkeita erityisesti veteen liittyvia, mutta myos koulutukseen liittyvia. Illalla muistin yhden kaverini Riobambassa, joka toimii juuri vesihankkeiden kanssa ja tuntee paljon alueen intiaaniyhteisoja. Muistin myos kuinka useat paikalliset olivat tulleet esittamaan minulle, etta he tarvitsisivat vetta sinne ja tanne yhteisoihinsa. Monet kavelevat kilometreja saadakseen vetta ja vedenhakuun saattaa hurahtaa paivasta hyvinkin 3 tuntia.
Keskiviikkona 18.6 oli ensimmainen tapaaminen osallistujaehdokkaiden kanssa. Tavoitteena oli samanaikaisesti motivoida heita seka esittaa kurssin periaatteet. Samalla sovittiin haastatteluista. Tapaaminen meni erinomaisen hyvin. Oikein hyvaksi ideaksi osoittautui esittelypaperi, jonka jaoimme kaikille kurssista. Ainoa haaste oli se, etta osallistujaehdokkaat saapuivat keskimaarin puoli tuntia myohassa ja 35:sta saapui noin 25. Se on aivan tavallista, etta valilla tapaamisiin ei paasta tulemaan. Ne 10, jotka eivat saapuneet, tulevat siis haastatteluihin. Seuraavat paivat ovat siis taynna haastatteluja.
Osallistujien motivaatio ja innostus vaikuttivat ensitapaamisen perusteella erinomaiselta. Mukana oli sopivasti seka naisia etta miehia. Vahan koulutetumpia ihmiset ovat kuin aivan ensiksi ajattelimme, mutta se on pelkastaan hyva asia tuloksien kannalta. Suomalaisena haluaisi hyodyttaa pelkastaan kaikkein koyhimpia ja vahemman koulutettuja, koska on tottunut tasa-arvoiseen kulttuuriin. Kuitenkin parhaat tulokset tulevat tallaisessa hankkeessa, kun keskitytaan yhteiskunnassa vahan enemman kouluttautuneihin. Nuo ihmiset ovat tulevaisuuden johtajia ja jakavat hyvinvointia ymparilleen. Tarve hyvalle asioiden ja ihmisten johtamiselle Ecuadorissa on valtava, kuten Meksikossakin.
Kohta saadaan kamera tanne, kun Timo tulee. Talla hetkella suuri osa kylasta on seuraamassa jalkapallo - ottelua Ecuadorin ja Perun valilla.

HINTATASOSTA

2008-06-22T13:11:00.000-07:00

Vapaaehtoisen seuraava kysymys on varmaan elinkustannukset. Olen uudelleen taas yllattynyt, etta miten edullista taalla Ecuadorissa on. Hinnat on nousseet nopeasti ja nousee kokoajan, mutta esim. Meksikoon verrattuna mennaan aivan eri hintatasoissa. Ruoan hinta on noussut paljon, mutta viela se on kaupassa noin kolme kertaa halvempaa kuin Suomessa. Yleensa erilaisissa tuotteissa hintatasoa ei huomaa aivan niin selkeasti kuin palveluissa. Kuljen taksilla kokoajan hieman alle euron hinnalla paikasta toiseen. Jos ruoka maksaa ravintolassa euron(1,5 dollaria), niin sen pitaa olla jo kattava ruoka. Isoissa kaupungeissa ja turistialueilla hintataso on tietysti erilainen. Ilman merkittavampaa matkustelua ja liikkumista, taalla elaa ihan hyvin 200 eurolla kuukauden. Jos matkustelee paljon, niin on hyva varata jo 300-400 euroa.

Salinasiin vapaaehtoiseksi

2008-06-22T13:10:00.000-07:00

Jos sinua kiinnostaa lahtea vapaaehtoiseksi Latinalaiseen Amerikkaan, niin kannattaa lukea nyt tarkkaan. Salinas:n kyla on mielenkiintoinen esimerkki siita, etta kuinka asioita voidaan vieda eteenpain ja kehitysta saadaan aikaiseksi. Kyla on todella kauniilla paikalla, vaikka onkin syrjainen. Paljon kehittamista on kuitenkin kokoajan ja esim. Lahialueen yhteisoissa ihmiset elavat todella koyhissa oloissa. Salinas:ssa ollaan hyvin positiivisia ulkomaalaisia kohtaan ja heidat nahdaan ennemminkin tulevaisuuden tuojina kuin uhkakuvina. Paljon ulkomaalaisia ei taalla talla hetkella ole, joten tunkua ei viela ole.

Tama yrittajyyshanke on yksi uusi askel Salinas:n kehityksessa. Tama hanke seka monet mikroyritykset taalla tarvitsevat vapaaehtoisia. Talla hetkella aivan erityisesti tarvittaisiin englannin opettajia. Erityista opettajan koulutusta ei tarvitse, vaikka on se aina hyodyksi. Jonkunverran pitaisi osata espanjaa, jos tulee vahaksi aikaa. Espanjan kylla oppii nopeasti, kun sita joutuu kokoajan kayttamaan. Kylassa on talla hetkella kaytannossa 2-3 henkiloa, jotka puhuvat kohtuu hyvin englantia jos muutamaa ulkomaalaista ei lasketa lukuun. Suhteita ulkomaihin kehitetaan kokoajan ja niita on jo. Englannin kielitaito olisi valttamatonta. Se on yksi merkittavista Latinalaisen Amerikan rajoitteista kansainvalistymisessa.

Saapuminen Ecuadoriin(Mika)

2008-06-21T21:01:00.000-07:00

Nyt olen saapunut Ecuadoriin. Alussa olin Quitossa muutamien ystavieni luona kunnes sitten saavuin Ambatoon.
Kaikkein eniten tahan projektiin perehtynyt kontaktimme Flavio oli joutunut yllattaen sairaalaan umpisuolen takia, mutta kohta han palaa taas mukaan kuvioihin. Ensimmainen tapaamiseni Flavion kanssa oli todella mielenkiintoinen. Matkustin Quitosta Ambatoon ja tulin sairaalaan, jossa Flavio oli hoidossa. Etsin huoneen kasiini ja menin juttelemaan Flavion kanssa. Yhtakkia minut valtasi erittain outo olo. Selassani oli vain yksi reppu ja tuntui aivan kuin jotakin puuttuisi. Sitten yhtakkia tajusin. "Ne matkalaukut!". Olin jattanyt matkalaukut bussin sailytystilaan.

Minun piti matkustaa 3 tuntia takaisin Quitoon loytaakseni laukkuni. Quitossa bussi loytyikin ja loysin bussikuskinkin yhdesta ravintolasta syomasta. Bussikuski sanoi heti varastoineensa laukkuni ja tuo tieto helpotti heti. Olin aika varuillaan kaiken aikaa, kun tiesin bussiaseman olevan vaarallista seutua. Minua pelotti, etta vaikka saisin laukkuni takaisin, niin joku kuitenkin ryostaisi ne kohta. Kaveriltani oli juuri ryostetty kannykka asemalla ja siella liikkui kaikenlaista porukkaa. Bussikuskin kaverina oli toinen henkilo, jonka opin nopeasti tuntemaan. Kaveri lupasi kulkea kanssani paikalle, josta lahtevat Trolebussit, jolla voin menna tuttavieni luo yoksi. Kaveri paljastuikin todella mielenkiintoiseksi kontaktiksi. Han koordinoi saksalaisen pankin mikrolainaohjelmaa ja toimi viela melko lahella Salinas:ta. Loydettiin heti paljon synergiakohteita ja paatimme tavata seka jutella lisaa seuraavalla viikolla. Laukkujen jattamisen vuoksi siis loysin sattumalta todella hyvan kontaktin. Kaveri maksoi samalla viela osan taksistani, kun tuli samaa matkaa.

Tapasin Flavion uudestaan vahan rauhallisimmissa merkeissa tanaan maanantaina aamulla. Juteltiin useita tunteja ja kaytiin kiireellisimmat kaytannon asiat suurinpiirtein lapi. Flavio oli uskomattoman hyvin mukana kaiken aikaa, vaikka ei ollut umpisuolen takia saanut syotavaa kolmeen paivaan. Kyselin paljon kysymyksia kokoajan, silla oma tavoitteeni on oppia ymmartamaan nopeasti reaaliteetteja ja tilannetta, jossa ihmiset Salinas:ssa elavat. Kaikki vaikutti erinomaiselta niinkuin aikaisemmin oltiin suunniteltu, silla Salinas:ssa on tehty jo paljon asioita, jotka edesauttavat projektimme onnistumista. Kyla on kehittynyt paljon ja ihmiset ovat aktiivisia. Osallistujilla on mahdollisuudet lahtea kehittamaan yritystoimintaa ja tulla tulevaisuuden johtajiksi. Samanaikaisesti tarve yritystoiminnan kehittamiselle koyhyyden vahentamisen, tyollisyyden parantamisen jne vuoksi on suuri. Kaikki asiat, joita kehitamme nyt, ovat seuraava askel Salinas:n ja sen ympariston kehittymiselle.

Lahdin Salinas:iin nuoren 22 vuotiaan kaverin kyydissa, joka vastasi Funorsal:ssa mikroyritysten verojen ja eri maksujen hoidosta. Eri asioista vastuussa olevat ihmiset olivat huomattavasti nuorempia kuin Suomessa kun ikäjakauma on hyvin erilainen. Ajoimme Chimborazo vuoren poikki, joka on paivantasaajan alueen korkein kohta. Ulkona oli jo kylma. Maisemat oli todella kauniit ja niista nautti kaiken aikaa. Kaannyimme pienelle hiekkatielle, joka vei Salinas:in kylaan. Teiden kuntoon ei oltu panostettu lahellekaan niinkuin Suomessa. Pienella hiekkatiella kulki busseja muutamia kertoja paivassa. Tajusin, etta kyla todellakin on syrjassa. Oikeasti ei lahellekkaan niin syrjassa kuin voisi kuvitella, silla tallaisia perapaikkoja on valtavasti Ecuadorissa seka yleensakin Latinalaisessa Amerikassa ja lahimpaan isompaan kaupunkiin ei ollut kuin tunnin bussimatka.

Pienia intiaaniyhteisoja oli siella taalla matkan varrella. Kaverini Chizo kyseli, etta miksen ota kuvia niinkuin yleensa ulkomaalaiset aina. Varmaan merkittavin syy siihen oli, etta minulla ei ollut kameraa ja Timo tuo sen. Toinen syy on se, etta en enaa laske itseani turistiksi enka niinkaan reppumatkailijaksikaan. On monta asiaa, josta ajattelen hyvin erilailla kuin vuosia sitten. Sanoin Chizolle, etta te haluatte aina nayttaa sita mita teilla on eniten kehittynytta: moderneja kauppakeskuksia, toimivia tehtaita, hyvakuntoisia teita.. Suomalaiset haluavat nahda sita, mika on erilaista: maanviljelya, koyhyytta, kaivoksia, perinteita.. Paikalliset nakevat koyhyytta ja kurjuutta kaiken aikaa ymparillaan, joten he haluavat nayttaa parastaan.

Saavuin Salinas:n kylaan. Kylassa todellakin ihmiset tunsivat toisensa ja eraanlainen mielenkiintoinen yhteisollisyys vallitsi. Sita on vaikea kuvailla ellei sita itse koe. Itse paakylassa asukkaita on vain alle 1000. Menin ensimmaisena Funorsal:n tapaamiseen, jossa oli joitakin vanhempia henkiloita ja useita nuoria kavereita. Noin puolet oli naisia ja kaikilla oli jokin vastuu. Huomasin, etta kylassa on todellakin mielenkiintoinen tekemisen, yrittamisen ja aikaansaamisen meininki sen sijaan, etta valitettaisiin hallituksen toimintaa. Johtajuus ja vastuu oli jaettu laajalti. Monet kaverit, joilla ei olisi ollut varaa kouluttautumiseen, ovat oppineet vahitellen ja alkaneet johtaa yrityksia kylassa. Huomasin myos, etta kylaan otetaan todella suurella mielenkiinnolla ulkomaalaisia vapaaehtoisia ja ulkomaalaisia projekteja. Kylalaiset ovat saaneet paljon merkittavaa oppia niiden kautta, jota on jaettu ja kehitetty eteenpain. Talla hetkella viela tulijoita on ollut vahan, mutta kaikista oli todella positiivisia kokemuksia. Flavion mukaan se johtuu paljon siita, etta kylalaiset on vastaanottavaisia ja toisaalta myos estavat sen, etta ulkomaalaiset yrittavat suoraan tuoda toimintamallejaan heille. Mielenkiintoista Salinas:ssa on myos se, etta kaikki yritykset ovat osuuskuntia. Niita tehdaan yhteisopohjalta ja yhdessa jaetaan tulokset. Pienessa kylassa ja luottamuksen vallitessa tuollainen toimintatapa toimii. Osakeyhtio on uusi juttu taalla ja Salinas:ssa haluavat oppia siita meilta myos samalla.

Erittain suuri merkitys kylalle on ollut Antonio Polo:lla, joka vuosikymmenia sitten tuli Salinas:n unohdettuun kylaan Italiasta. Hanen alkuperainen tehtavansa oli olla pappina ja lahetyssaarnaajana, mutta alkoi kehittaa kylaa myos eraanlaisena taloudellisena johtajana. Tuo on aivan tavallista Latinalaisessa Amerikassa, silla uskontoon suhtaudutaan hyvin eri tavalla taalla kuin Suomessa. Antonio yritystoimintojen kautta. Nykyaan kaikki tuon kehittamisen tulokset nakyvat jo hyvin selvasti Salinas:ssa ja ymparistossa. Antonin tarinasta voimme oppia ainakin sen, että : "Johtaja, joka ei osaa voimaannuttaa muita johtajiksi, on paallikko. Paallikon mahdollisuudet loppuu nopeasti omien voimavarojen loppumiseen. – Johtaja, joka voimaannuttaa toisia johtajiksi, on johtaja ilman rajoituksia. " Antonio on ollut tuollainen voimaannuttava johtaja, jonka vuoksi Salinas:n ymparistossa on saatu paljon aikaan. tullessaan Salinas:iin huomasi ihmiset hyvin aktiivisiksi ja vastaanottavaisiksi, joten han alkoi kehittamaan kylaa yhdessa heidan kanssaan eri yhteisollisten yritystoimintojen kautta. Nykyaan kaikki tuon kehittamisen tulokset nakyvat jo hyvin selvasti Salinas:ssa ja ymparistossa. Antonin tarinasta voimme oppia ainakin sen, että : "Johtaja, joka ei osaa voimaannuttaa muita johtajiksi, on paallikko. Paallikon mahdollisuudet loppuu nopeasti omien voimavarojen loppumiseen. – Johtaja, joka voimaannuttaa toisia johtajiksi, on johtaja ilman rajoituksia. " Antonio on ollut tuollainen voimaannuttava johtaja, jonka vuoksi Salinas:n ymparistossa on saatu paljon aikaan.

Jatkoa tarinaan Meksikosta(Mika)

2008-06-21T20:50:00.000-07:00

Monet asiat vaikuttavat järjestyneen Meksikossa nyt alustavasti. Lomailtua tuli lähinnä Cuernavacassa 5 päivää. Muuten kolme viikkoa menivät pääasiassa liiketoiminta-asioiden parissa. Päivät päättyivät nopeasti. Matkusteluun metroissa varsinkin Mexico Cityssä meni paljon aikaa.

Sen huomasin, että Meksiko on rikas ja suuri maa. Maa on täynnä mahdollisuuksia. Ihmiset ovat saman aikaan aktiivisia ja yllättävän passiivisia. Usein nähdään esteet, mutta harvemmin mahdollisuuksia. Meksikolaiset eivät kuitenkaan todellakaan ole laiskoja. Rannikolla ja etelässä ihmiset ovat Meksikolaisten mukaan laiskempia, koska ympäröivä luonnon myötä eläminen on aina ollut selkeästi helpompaa. Ei ole tarvinnut niin paljon ponnistella kuin esimerkiksi aavikkoseudulla ja vuoristossa. Lukuunottamatta osaa etelästä ja rannikkoseutua, Meksikolaisten kansallislogo kaverista nuokkumassa siestaa kaktuksen vieressä tequilapullon kanssa ei pidä paljoakaan paikkansa. Työtä tehdään paljon ja päivät on pitkiä. Kaverini lähti aina töihin aamulla n. klo. 8:00 ja normaalisti tuli takaisin illalla kymmenen ja yhdentoista jälkeen. Hän kertoi aina, että hänelle annetaan kokoajan vain enemmän tehtäviä.

Laiskuus ei ole siis ongelma, mutta uskaltaisin väittää että johtamisessa olisi Meksikossa paljon parantamista. Käskevä johtaminen tekee ihmiset passiiviseksi asioiden kehittämiselle. Kehittämistä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta ihmiset vaikuttavat todella passiiviselta sen suhteen. Yhdessä liikkeessä seurasin kuinka kaikki työntekijät tulivat kysymään jokaisin tuotteen hinnan yhdeltä johtajalta. Johtaja vaikutti oikein tärkeältä tietäessään kaikki hinnat. Näin hän ei menettänyt omaa arvoaan, kun hän ei opettanut työntekijöilleen noita asioita. Samalla hän aiheutti pahaa vahinkoa työntekijöiden motivaatiolle, kehittymiselle sekä tehokkuudelle. Ilman häntä koko liike olisi pulassa.

Toinen esimerkki johtamisesta on myynnin toimiminen. Suomalainen yrittäjä Meksikossa kertoi, että alussa hänen päivänsä myyntityössä kuluivat seuraavasti: 5 tuntia matkustamista, 2 tuntia toimistossa odottamista ja 1 tunti itse keskustelua. Ei vaikuta kovin tehokkaalta, mutta pitää varmasti suureksi osaksi paikkansa. Vahnemman sukupolven johtajat syrjivat usein ensikontaktia ottavaa pienyrittajaa. He antoivat kaverin odotella tunteja toimistoon paasya.

Nuo johtamisen ongelmat ovat vielä pieniä verrattuna luottamukseen. Meksikossa asioiden sopiminen on hidasta ja yrityksiin otetaan usein töihin vain perheenjäseniä. Rahan käyttöä joutuu valvomaan paljon ja itseasiassa se on usein lähes mahdotontakin. Luottamuksen puuttuminen syö tehokkuutta kaikessa. Korruptio on sisällä vähän kaikessa toiminnassa. Valtio jakaa mikrolainoja yrittäjille, mutta lainasta eri tahot ottavat vähitellen osansa ja voi olla, että 4500 dollarin lainasta jäljellä on enää vain 2000 dollaria kun se tulee lopulliselle hyödynsaajalle. Jos asiaa lähtee tutkimaan, niin joutuu todennäköisesti ongelmiin. Joskus toiset ovat kateellisia ja pilaavat yrittäjän mahdollisuuksia. Kaverini sai Pueblasta paikan myydä käsitöitään. Kävi kuitenkin niin, että kateelliset lähialueen yrittäjät syyttivät häntä epärehellisestä kaupasta paikalliselle hallitukselle ja hän menetti myyntikojunsa. Tuota ilmiota voi kupilla, jossa on rapuja. Ravut sen sijaan, etta auttaisivat toisiaan pois kupista, pitavat huolen siita, etta kukaan ei poistu. Merkittävien yhteisten synergiaetujen sijaan etsitään usein vain oman perheen ja lähipiirin parasta. Yhteisten ponnistelujen merkitystä ja yhteisen luottamuksen synnyttämistä erilaisen yhteisöyrittäjyyden jne. muodossa pitäisi tukea merkittävästi. Yksin saa aikaan hyvin vähän, mutta yhdessä ihmeitä.

Monet Meksikolaiset valtion yhtiöt ovat monille niin sanottuja kansalliskunnian aiheita. Kun asiaa tutkitaan vähän enemmän, niin esim. öljy-yhtiö ja sähköyhtiöt ovat pahimmat tehottomuuden ja korruption pesäkkeet. Yksi tehoton ja korruptoitunut taho pilaa mahdollisuuksia paljon ympärillään. Samoin kuin taas positiivinen esimerkki voi käynnistää positiivisen kierteen. Monilla noiden yhtiöiden työntekijöillä ei ole mitään tekemistä niiden todellisen arvoa tuottavan toiminnan kanssa. Kaikki korruptio ja sisäisten konfliktien hoitaminen tuo sen sijaan negatiivista arvoa ja fokus on helposti aivan muualla kuin asiakkaissa. Eräs henkilö sai 9000 peson(600 euroa, todella iso raha) sähkölaskun 3 (kolmelta) kuukaudelta ja teki siitä heti reklamaation. Asialle ei tapahtunut mitään, mutta kun hän sanoi menevänsä tekemään valituksen kuluttajasuojaan, hänelle sanottiin : "Mene vain sinne, siellä on meidän väkeä." Valitusta käsiteltiin muutama kuukausi ja se piti kuitenkin maksaa. Monet tyontekijat noissa yhtioissa jaavat elakkeelle hyvinkin nuorena ja heilla on erinomaiset etuudet.
Innostusta yrittäjyyteen siis löytyy merkittävästi Meksikosta, mutta ongelmat nähdään usein liian isoina. Mahdollisuudet ovat suuret. Merkittävimmät rajoitteet siis myös Meksikossa ovat koulutus, pääoman puute ja valtion toiminta. Koulutuksen rinnalle voisi lisätä myös kulttuurin. Köyhemmillä ihmisillä on intoa yrittää, mutta heillä tulee vastaan koulutus ja pääoma. Rikkaampia usein on varoiteltu kaikista yrittäjyyden riskeistä ja perhe saattaa pitää heistä huolta niin tiukasti, että ei uskalleta lähteä tekemään. Koulutukseen liittyy erityisesti yleisesti yritystoiminnan johtamiseen liittyvä koulutus, toimialatuntemus ja markkinoiden tuntemus. Usein lähdetään hyvin perinteisille ja jo kilpailuille markkinoille. Tehdään suurella vaivalla pienempi tulos kuin voitaisiin usein luovuutta käyttäen ja mahdollisuuksia kartoittaen saada.

Tarinaa Meksikosta ennen hanketta (Mika)

2008-06-06T12:24:00.000-07:00

Minun on tarkoituksena saapua Ecuadoriin 13.6, josta lähtien hankkeen toteutuksen tarina alkaa. Tällä hetkellä olen juuri Mexico Cityssä. Saavuin tänne Meksikoon jo toukokuun 27. päivä. Olimme Timon kanssa suunnitelleet, että vietän kolme viikkoa Meksikossa ennen projektin alkua rakentamassa suhteita kv rekrytointi liiketoimintaani ajatellen. Tämä projekti ei liity suoraan hankkeeseemme, mutta ajattelin jakaa ajatuksiani jo matkan tästä vaiheesta.

Tämä tarina ei liity suoraan hankkeeseemme, mutta kerron joitakin otteita. Saavuin Mexico Cityn lentokentälle valvottuani putkeen 24 tuntia ja sitäkin ennen en yöllä nukkunut kolmea tuntia pidempään. Olo oli todellakin epätodellinen niinkuin aina lentokoneella matkustaessa kun tupsahtaa aina täysin uuteen paikkaan. En oikeasti edes uskonut olevani Mexico Cityssä, vaikka tietoisesti sen tiesin. Tiesin myös, että kehitysmaissa ei usein toimi sellainen suomalainen tarkka suunnitelmallisuus kuin mihin helposti tottuu. Monilla hetkillä on taipumus jotenkin aina muuttua seikkailuiksi, joista kuitenkin jotenkin yleensä aina selvitään. Se on toisaalta samalla niin kiehtovaa ja mielenkiintoista, mutta ehkä hieman huolettavaakin. Kaaoksen hallinnan taitoja ja sosiaalisia taitoja vaaditaan jatkuvasti. Jonossa juttelin USA:ssa asuvan meksikolaisen bussikuskin kanssa, joka kertoi pelkäävänsä omia maanmiehiään. Hän kyseli, että miten uskallan mennä Bondojitoon, joka on vaarallista aluetta. Cityssä vähän joka alue tuntuu olevan enemmän tai vähemmän vaarallinen. Itse aloin jo muuttua varautuneemmaksi, kun mietin, että jos minut ryöstettäisiin heti ensimmäisessä taksissa tai metroon mennessä. Tällä kertaa olin vielä yksin liikkeellä.

Mukanani oli laukku, jonka kantaminen teki kävelyn erittäin tuskalliseksi. Yritin soittaa lentokentällä tuttavilleni Cityssä, mutta kaikista puhelinnumeroista sanottiin, että : ”Väärä numero.” Päätin lähteä keskustaan hostelliin yöksi. Suuntasin matkaani metrolle ja siinä ensimmäinen taksikuski tarjosi palveluaan 250 pesolla. Kuulosti suurelta hinnalta niin lyhyeltä matkalla, joten sanoin meneväni metrolla. Hetken kuluttua tuli toinen taksikuski tarjoamaan matkaa keskustaan 150 pesolla ja sanoin miettiväni asiaa. Hetken laukkua kannettuani tajusin, että metrossa liikkumisesta ei tulisi yhtään mitään. Päätin ottaa taksin. Hän näyttii taksin korttiaan ja lähdettiin. Nyt käveltiin lentokentältä kauempana oleville pimeille kujille. Taksikuski sanoi, että lentokentän viereinen tieyhteys on nyt huollossa ja kaikki taksit on täällä kujilla. Kyselin hieman varautuneena ja huolestuneenakin kokoajan, että missä se taksisi nyt on. Matka vain jatkui. Sitten tultiin autolle, joka vastasikin suoraan pelkoani. Se oli vanha rikkinäisen oloinen amerikanrauta. Nyt teki tosissaan mieli lähteä nopeasti pois.

Tajusin, että kaveri voi ryöstää minut juurikin nyt jos haluaa. En löytänyt järkevää syytä perääntyä ja olin muutenkin laukun kantamisesta ja väsymyksestä näännyksissäni. Kaveri näytti minulle, että laitanko laukut takakonttiin. Sanoin, että mielummin sisälle. Kehitin mielessäni kuvion, jolla pystyn välttämään varastetuksi tulemisen riskin. Onneksi ymmärsin kulttuuria ja osasin kieltä, joten pystyin vaikuttamaan asiantuntevalta. Kyselin tarkkaan reittivaihtoehdot. Samalla juttelin mahdollisimman paljon taksikuskin kanssa ja rakensin luottamusta, joka vaikutti oikein mukavalta kaverilta. Selvisi, että hänellä oli ryöstetty noin kuukausi sitten parempi auto ja siksi hän ajoi tällaisella epävirallisella autolla. Kerroin hänelle, että turistit on varmasti tosi varuillaan ja epäluuloisia taksisi kanssa. Kerroin hänelle myös sivumennen, että minulla olevat tavarat on lähinnä arvokkaita minulle, mutta muut ei niillä juurikaan mitään tee. Tietokone on puoliksi rikki. (Niin se muuten onkin, mutta tarvitsen sitä vielä. ) Kaverilla ei ollut vaihtorahaa ja pysähdyimme kadunkulmaan OXXO:oon ostamaan vettä, jotta sain vaihtorahaa. Itse en suostunut poistumaan auton vierestä, vaan annoin kaverin itse mennä ostamaan. Jäin vahtimaan autoa viereen. Kun hetkeksi katseeni herpaantui, niin taksikuski huikkasi heti minulle, että ole tarkkana sen auton kanssa.

Tuo matka, kuten monet muut, päättyi lopulta oikein hyvin ja turvallisesti. Mexico City on Meksikon vaarallisimpia alueita, joten varuillaan on ihan syytäkin olla. Ihmiset puhuu jatkuvasti turvallisuudesta ja ilmaisee pelkonsa. Turvallisuus on yksi niistä huonoista puolista Meksikossa. Maassa on paljon kauniitakin asioita, kuten iloisia, sosiaalisia ja vilkkaita ihmisiä sekä tyytyväisyyttä pieniinkin asioihin. Vaikka usein asiat ei vaikuta toimivan, niin ne kuitenkin usein toimivat ja ihmiset voivat osoittaa aivan uskomatontakin avuliaisuutta ja joustavuutta. Yksi kaveri pyysi minua tapaamisen jälkeen Durangoon 1500 kilometrin päähän niin, että he hoitaisivat budjetistaan lentolippujen maksut. Nimenomaan hän halusi, että tapaisin paikallisiä yrittäjiä, kauppakamarin ja ns. ”työvoimatoimiston” (suomalaisittain) edustajia. Itse hän on läänin työvoimatoimiston johtaja.

Olen tähän mennessä järjestänyt noin 15 erilaista tapaamista. Se on onnistunut yllättävänkin helposti verrattuna siihen, mitä kuvittelin. Sinnikkyyttä, tehokkuutta ja määrätietoisuutta se on vaatinut paljon. Paljon viestien lähettelemistä ja perään soittelemista. Ilman pukua ei tapaamisiin ole syytä mennä. Luottamuksen varmistaminen on ollut vaikeaa. Harmillista kyllä, mutta täällä pitää aina miettiä asia niinpäin, että mitä pahaa tuo yhteistyökumppani voi minulle tehdä tai miten se voi valehdella. Monilla kiinnostuneilla on mukana vain raha ja omat intressinsä, joita ei tuoda esille. Suomessa luottamus on huomattavasti yksinkertaisempaa ja ihmiset sanovat, mikäli he pystyvä johonkin tai ei. Meksikolaiset sanovat liian usein vain sen, että mitä haluat kuulla. Oikean rehellisen vastauksen saaminen on vaikeaa. Poikkeuksia kyllä löytyy. Olen edelleen varautunut potentiaalisesta yhteistyökumppanistamme, jonka tapasin. Ensin juttelimme 2 tuntia Burger King:ssa ja sitten 3 tuntia hänen kotonaan. Kaikki merkit viittaavat luotettavuuteen, rehellisyyteen, korkeaan moraaliin ja asiantuntemukseen, mutta luottamuksen kanssa on edettävä askel askeleelta.

Kun kyselee jatkuvasti, että mitkä ovat pienyrittäjyyden rajoitteet Meksikossa, niin vastaukseksi tulee aina pääoman puute. ”Pankista saa lainaa, mikäli osoittaa, ettei tarvitse sitä.” Vakuudet pitää olla joskus monikertaiset suhteessa lainan määrään. Jos raha loppuu kesken, niin lisää on tosi vaikea saada. Korot on n. 30-40 % vuodessa. Kannattavuutta tärkeämpää tuntuu olevan se, että kassassa on tänään rahaa. 3000 pesoa tänään on parempi kuin 4000 pesoa viikon päästä. Eletään aika hektisesti. Mahdollisuudet on suuret, mutta niin on merkittävät haasteetkin. Rikastumaan saattaa päästä tosi helposti jos vain saa pääomaa, mutta kun taas on enemmän rahaa, niin pitää olla varuillaan varkaiden kanssa ja pitää huolta turvallisuudesta. Suomessa esimerkiksi Jorma Ollila pyöräilee kotin ja tiskaa siellä. Meksikolaisella rikkaalla on autokuski, turvamiehet ja ainakin 5 palvelijaa kotona. Oma lentokonekin saattaa olla. Meksikolaiset rikkaat elävät aivan erilaisessa luokassa kuin suomalaiset. He elävät kuitenkin jatkuvan pelon ympäröivänä, sillä vaikka rahaa onkin, niin miten osaa arvostaa esimerkiksi lapsen menetyksen.

Pääoman puutteen lisäksi korruptio on merkittävä haaste. Jotta saat paikalliselta hallitukselta luvan pitää kauppaa kaupungin keskustassa, saattaa joutua maksamaan yhden 1000 euroa lupamaksua ja toisen 1000 euroa voitelurahaa. Pitkällä tähtäimellä rehellisesti toimiminen kuitenkin useimmiten kannattaa, vaikka jotkut tilanteet ovat erityisen vaikeita. Meksikolaiset sanovat: ”Rahalla koirat tanssivat.” Usein samat henkilöt puhuvat jatkuvasti valtion korruptoitumisesta ja itse ottavat isomman laskun, josta osan laittavat itselleen.

Mahdollisuudet yrittämiseen saattavat olla suuret, vaikka ihmiset yleensä näkevät edessään vain ongelmat ja syyttävät ongelmistaan huonoa hallitusta. Eräs yrittäjä oli käymässä Suomessa ja otti paljon valokuvia. Niin simppeleistä asioista kuin putkien asentamisesta Helsingin keskustassa. Hän vei kuvat ihmeteltäväksi paikalliselle hallitukselle, jossa he yhdessä ihmettelivät : ”Näin tämä homma pitää hoitaa.” Tacoja myyvän likaisen näköisen kojun omistaja tienaa usein todellisuudessa enemmän kuin valmistunut lääkäri tai lakimies, jonka on vaikeaa löytää töitä. Kerjäläinen kadulla saattaa hyvinkin tienata paljon enemmän rahaa kuin tehtaalla töissä oleva ammattilainen.

Yrittäminen Meksikosssa kannattaa todellakin. Päivästä päivää, kädestä suuhun, selviytyminen useimmilla ihmisillä vain tekee sen, että parempia mahdollisuuksia ei mietitä. Kaikki energia menee pitkiin, helposti matkoineen yli 12 tunnin työpäiviin, ja raha menee perheen selviytymiseen. Kun mukaan lasketaan vielä se, että ei uskota ihmisen voivan vaikuttaa elämäänsä vaan kohtalonusko on hyvin voimakasta. Joka ei osannut laskea (tai joku oli joskus sanonut hänelle, että hän ei osaa laskea) ei voinut ajatella ryhtyvänsä tekemään yritystoimintaa, koska siinä pitää laskea rahoja. Joka ei osannut lukea, ei hän ryhdy opettelemaan, sillä siitähän tulee vain pää kipeäksi. Joku muu on synnynnäinen lukija. Tuollainen ajattelu on hyvin yleistä. Kaverit pistävät pystyyn pienen kaupan ja istuvat odottelemaan asiakkaiden sisääntuloa. Kun asiakkaita ei tule pariin viikkoon, niin pitää lainata sukulaisilta rahaa, jotta pystytään elämään. Sitten lopulta kyllästytään kaupan pitämiseen ja yritetään päästä tehtaalle töihin 6 euron päiväpalkalla. Ei lähdetä itse etsimään asiakkaita, vaan syytetään olosuhteita.

Tämä tarina kertoi nyt ongelmista. Ei siksi ongelmista, että todettaisiin niiden olemassaolo ja annettaisiin asian olla vaan siksi,vaan siksi etta ongelmat on mahdollista muuttaa mahdollisuuksiksi. Monet noista on juurikin niitä asioita, joihin aiomme Ecuadorissa vaikuttaa Funorsal:n kanssa. Ecuadorissa on hyvin samanlaiset ongelmat kuin Meksikossa, vaikka sieltä ei aivan yhtä rikkaita ihmisiä löydy. Ties vaikka jonakin päivänä hankkeemme löytäisi tiensä Meksikoonkin. Siitäkin on ollut jo puhetta ja moni on sanonut, että tarvetta on paljon: ”Miksi te menette sinne Ecuadoriin, kun täällä tarvittaisiin juuri tuollaista?”

Keep It Simple ja Sovella Mikroyrittäjyysohjelman Blogi

2008-02-16T03:43:00.000-08:00

Hei!

Täältä voit seurata mikroyrittäjyyshankkeemme edistymistä.

Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

Terveisin,

Timo ja Mika