Unelmia ja tavoitteita

JES 4 alkoi pari viikkoa sitten 20 uuden ja innokkaan opiskelijan voimin. Vaikka kurssi järjestetäänkin Salinasin keskustassa, suurin osa opiskelijoista tulee Salinasin kyläyhteisöistä. Tämä on mielestäni todella hienoa, koska kyläyhteisöissä asukkaiden elintaso ei ole Salinasin keskustan tasolla ja uusien, menestyvien, yritysten luominen kyläyhteisöihin nostaisi kyläläisten elintasoa merkittävästi.

Viime viikolla osallistuin yhdelle tähän asti parhaista tunneista koko täällä olo aikanani. Tunnin teemana oli unelmat ja tavoitteet. Opiskelijoiden kotitehtävänä oli ollut listata sata unelmaa. Tunnilla jokainen opiskelija valitsi listalta kymmenen tärkeintä unelmaa ja rakensi niistä itselleen tavoitekartan: milloin mikäkin unelma olisi toteutettu. Oli todella hienoa nähdä ja kokea opiskelijoiden unelmat, jotka he esittivät tavoitteiden muodossa muille opiskelijoille. Monen opiskelijan tavoitteena oli yrityksen perustamisen lisäksi rakentaa oma talo, turvata perheen toimeentulo ja matkustaa ulkomaille. Suomalaisille ehkä itsestään selviä asioita (joita ei aina osata arvostaa), mutta täkäläisille kovan työn takana. Erityisen hienoa oli kuulla, millä varmuudella opiskelijat esittivät tavoitteensa. Esitysvaiheessa ei enää esitetty toteutumattomissa olevia unelmia, vaan realistisia tavoitteita, joiden eteen oltiin ja yhä ollaan valmiita tekemään töitä. Toivon, että opiskelijat eivät unohda tavoitteitansa niin kurssin kuin tulevien vuosienkaan aikana. Yksi tavoitekartan tekemisen idea olikin se, että konkreettisesti paperilla olevat tavoitteet muistuttavat opiskelijoita olemassaolostaan.

Myös minä tein tunnilla oman tavoitekartan. Se oli todella antoisaa ja uskonkin, että jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään ja priorisoimaan omia unelmia ja tavoitteita. Nyt minullakin on seinällä tavoitekartta muistuttamassa tärkeistä asioista, joita haluan tehdä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Tavoitteellisin terkuin,
Johanna

JES 4 suunnittelua

Uutisista saa lukea Suomen ennätys helteistä ja täällä saa vetää villapaitaa toisen päälle ettei palella! Päiväntasaajalla ei todellakaan ole aina lämmintä!

Viileä ilma ei kuitenkaan ole vaikuttanut työntekoomme. JES 3 päättymisen jälkeiset kaksi kuukautta olemme käyttäneet kurssin fasilitaattoreiden kanssa JES 4:n suunnitteluun ja organisointiin. Tavoitteenani on ollut järjestelmällistää kurssin suunnittelua ja tehdä sille selkeät raamit. Fasilitaattoreiden tehtävänä oli esimerkiksi tuottaa omista moduuleistaan dokumentti, jossa on tärkeimmät oppimistavoitteet, sisällöt ja käytetyt metodit. Samalla heidän piti tehdä konkreettinen tuntisuunnitelma, mitä milläkin tunnilla tehdään. Samalla saatiin JES:lle kunnon aikataulu niin, että nyt vihdoin tiedetään kuinka monta tuntia käytetään kuhunkin moduuliin. Tätä mallia voidaan hyödyntää myöhemmillä kursseilla.

Olemme suunnitelleet, että jokaisen opiskelijan on tehtävä oma yrityssuunnitelma kurssin läpäisemiseksi. Ideana on, että jokaisen moduulin aikana opiskelija kirjoittaa moduulin teemaan liittyvän osan yrityssuunnitelmaan. Kurssin loppupuolella he esittelevät tuotoksensa toisille opiskelijoille.

Olemme myös neuvotelleet viimeisten kuukausien aikana paikallisen yliopiston, Universidad Estatal de Bolívar, kanssa todistuksien myöntämisestä opiskelijoillemme. Päätöstä yliopistolta ei ole vielä tullut, mutta uskon että päätös on myönteinen. Todistukset auttaisivat opiskelijoita työnhaussa ja näin olisivat todella tärkeä juttu opiskelijoille.

Tällä hetkellä meillä on menossa kurssille hakevien haastattelut. Haastatteluissa painotetaan erityisesti hakijoiden motivaatiota osallistua kurssille ja perustaa sen jälkeen oma yritys. Pienen osan muodostaa myös logiikkatehtävä, joka avulla testaamme hakijoiden ongelmanratkaisutaitoja ja asennetta ongelmien edessä.

Kuulumisia seuraavan kerran kurssin alettua 16.8.2010.

Terkuin,
Johanna

Opintomatkoja ja valmistujaisjuhlia

Nyt on vierähtänyt pidempi tovi viimeisimmästä blogi -kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. JES 3 -yrittäjyyskurssi saatiin onnellisesti päätökseen muutama viikko sitten, kun vietimme kurssin päättäjäisiä. Mutta mitä oli tapahtunut sitä ennen?

Huhtikuussa teimme kahden päivän retken Guayquiliin ja Ecuadorin rannikolla sijaitsevaan Salinasin kaupunkiin. Matkan aikana vierailimme kahdessa yrityksessä, toinen oli kustantamo, joka oli noussut kymmenessä vuodessa Ecuadorin yhdeksi johtavista koulukirjoja julkaisevista kustantamoksi, ja toinen oli iso, hedelmistä erilaisia tuotteita tekevä yritys. Toukokuussa puolestaan teimme toisen reissun Guayquiliin. Tällä kertaa vierailimme Banco de Guyaquilin toimitusjohtajan ja osakkeenomistajan Guillermo Lasson luona. Opintomatkojen aikana opiskelijat pääsivät omin silmin näkemään, miten pienet yritykset olivat kasvaneet suuriksi ja miten niiden omistajat olivat aloittaneet lähes nollasta luoden itse oman menestyksensä. Tämä oli erittäin tärkeää opiskelijoiden motivoinnin kannalta ja se loi uskoa siihen, että myös he voivat perustaa oman, menestyvän ja kasvavan yrityksen. Erityisesti vierailu Banco de Guyaquilin johtajan luokse ja hänen elämäntarinansa teki opiskelijoihin suuren vaikutuksen. Guillermo Lasso oli syntynyt kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaisena matalakeskiluokkaiseen perheeseen ja oli lapsesta lähtien leikkinyt pankkia keittiönpöydän ääressä, ollen milloin pankinjohtaja, milloin sihteeri tai kassanhoitaja. Hän oli rahoittanut kaikki opintonsa omalla työnteollaan ja vähä vähältä noussut nykyiseen asemaansa. Lasso oli opiskelijoille elävä esimerkki siitä, että mikä tahansa on mahdollista.

Opintomatkojen lisäksi opiskelijat osallistuivat toukokuun itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Fiestat kestivät useamman päivän ja muutaman päivän ajan opiskelijat olivat torilla myymässä kurssin aikana tehtyjä tuotteita. Tuotteiden myyminen oli hyvä harjoitus myynnin suunnittelusta ja toimeenpanosta.


Pari viikkoa sitten vietimme siis kurssin päättäjäisiä. Paikalle kutsuimme opiskelijoiden perheenjäseniä ja Salinasissa vaikuttavia päättäjiä ja muita tärkeitä ihmisiä. Ecuadorilaiseen malliin (vaikka kurssin aikana yritämme opettaa täsmällisyyttä!) juhlat alkoivat yli tunnin myöhässä. Tästä myöhästymisestä huolimatta juhlat olivat onnistuneet ja opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Ecuadorilaiseen tapaan juhlissa pidettiin monenlaisia puheita; Funorsalin, kurssin opettajien, oppilaiden ja ministeriön puolesta. Mielestäni parhaat puheet tulivat opiskelijoilta, jotka puhuivat täydestä sydämestään kertoen, miten JES on vaikuttanut heidän elämäänsä. Eräs opiskelija muisti yli puoli vuotta sitten tunnin alussa pidetyn refleksion perhosesta, jonka perimmäisenä sisältönä oli idea siitä, että elämä on jokaisen ihmisen omissa käsissä. Tämä oli saanut hänet miettimään omaa elämäänsä ja vaikuttanut päätökseen muuttaa sitä. Mielestäni ymmärrys siitä, että jokainen on oman elämänsä herra ja siten mahdollinen muutokseen on tärkein asia, jota JES on opiskelijoille (yrittäjyysteemojen lisäksi) opettanut.

Yrittäjyyskoulun suunnittelua

Viikko sitten perjantaina matkustimme yrittäjyyskoulun (JES) opettajien kanssa Bañosiin suunnittelemaan uuden, suuremaan koulun muodostamista Salinakseen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Funorsalin ideana on yhtenäistää Salinaksessa jo toteutettavia koulutuksia (joista NuevoMundon yrittäjyyshanke on yksi) ja saada koulutuksille virallinen status valtion taholta niin, että koululle saataisiin lisää rahoitusta ja opiskelijat saisivat kursseista virallisen todistuksen. Tavoitteena on laajentaa koulutusta Salinaksesta muualle Ecuadoriin.

Idea koulusta on syntynyt tarpeesta tarjota ihmisille koulutusta ja toisaalta siitä, että Salinaksessa on paljon tietotaitoa yrittäjyydestä ja eri tuotteiden valmistuksesta. Viimeisen 40 vuoden ajan Salinasia on kehitetty määrätietoisesti yhteisöllisen ekonomian periaatteiden mukaisesti. Yhteisöllisen ekonomia keskeisenä ajatuksena on – kuten nimestäkin voi päätellä – taloudellinen toiminta ja kehittyminen yhteisön ehdoilla. Tämä ajattelu- ja toimintatapa on tuonut hyviä tuloksia; viimeisen 40 vuoden aikana Salinas on kehittynyt olkikattoisista majoista kyläksi, jonka tuotemerkki El Salinerito on tunnettu ympäri Ecuadorin ja jonka tuotteita viedään jopa Eurooppaan asti.

Vaikka idea koulutuksen virallistamisesta on itänyt Funorsalissa ja Salinaksessa jo pitkään, idea ei ole konkretisoitunut toiminnaksi. Bañosin suunnittelupäivän tarkoituksena olikin selventää ideaa ja tuottaa ensimmäinen suunnitelma koulusta; mitä koululta oikeasti halutaan ja mitkä ovat sen tavoitteet. Päivältä tärkein anti olikin selkeän idean ja keskeisimpien tavoitteiden, sekä näiden pohjalta koulun vuoden 2015 vision muodostaminen. Tämän jälkeen pohdimme Salinaksen vahvuuksia ja haasteita koulun perustamisessa ja rakensimme tavoitepuun, jonka avulla voittaa edessä olevat haasteet.

Itse toimin suunnittelupäivän fasilitaattorina. Päivä oli omalta osaltani onnistunut, vaikka etukäteen hieman mietitytti miten päivä tulee sujumaan. Palautteen mukaan myös osallistujat olivat tyytyväisiä päivään. Selvää kuitenkin on, että päivä oli vasta alku mittavalle suunnittelutyölle ja koulun muodostaminen tulee vaatimaan tuntien, päivien ja kuukausien työn. Nyt on kuitenkin selvää mitä tavoittelemme, ja siltä pohjalta lähdemme rakentamaan toimintasuunnitelmaa koulun muodostamiselle.

T: Johanna

Tilannekatsaus yrittäjyysprojektiin

Kuten aikaisemmin kirjoitin, tällä hetkellä NuevoMundon rahoittama yrittäjyyskurssi on meneillään Salinasin lisäksi läheisessä kyläyhteisössä Pambabuelassa. Tämän hetkinen kurssi on yhdistetty Ecuadorin valtion rahoittaman hedelmät ja vihannekset -hankkeeseen. Ensi kuulemalta tämä saattaa kuulostaa hieman omituiselta yhdistelmältä, mutta itse asiassa täkäläisessä ympäristössä toimii hyvin. Kurssilla, jolla liitetään yhteen yrittäjyyden ja kasvien ja hedelmien käsittelyn perusteet, opiskelijat saavat tärkeää tietotaitoa sekä yrityksen pyörittämisestä että mahdollisesta yritysideasta, eli hedelmien ja kasvien jatkojalostamisesta.

Tällä hetkellä kurssilla on menossa käytännönosuus; opiskelijat ovat miettineet kymmenen uutta tuotetta, joita voi valmistaa hedelmistä ja vihanneksista ja joka viikko opetellaan valmistamaan yksi tuote. Viime viikolla valmistimme mehua ja tällä viikolla marmeladia. Jokaista tuotteen valmistusta seuraa teoriaosuus, jossa käsitellään muun muassa valmistukseen liittyvää teoriaa ja lasketaan tuotantokustannukset. Opiskelijat ovat olleet innoissaan tuotteiden valmistuksesta ja ovat jaksaneet osallistua hyvin, vaikka illat ovat venyneet välillä pitkiksi.

Vaikka kurssi sujuu tällä hetkellä hyvin ja opiskelijat ovat motivoituneita, haasteitakin löytyy. Suurin haaste liittyy kurssin Ecuadorin valtion rahoittamaan osuuteen; hankesuunnitelman mukaan opiskelijoita pitäisi olla 55 ja tällä hetkellä heitä on vain hieman yli 40. Jotta luku saadaan täyteen, etsitään kurssille lisää osallistujia ja jo käsitellyt asiat opetetaan heille myöhemmin. Tämä haaste ei onneksi vaikuta NuevoMundon hankkeeseen, rahoitukseen tai sen raportoimiseen Suomen ulkoministeriölle, vaikka kurssit toimivatkin käsi kädessä toistensa kanssa. Funorsalille haaste on puolestaan hyvä oppi siitä, että hankesuunnitelmat kannattaa (ja pitää) tehdä toteuttamiskelpoisiksi, jottei valtio vedä rahoitusta pois. Onneksi innokkaita uusia kurssilaisia on löytynyt!

T: Johanna

Hei taas!

Viimekertaisesta blogikirjoituksesta unohdin yhden oleellisen asian – itseni esittelyn. Olen siis Johanna Ursin, 28-vuotias ETVO-vapaaehtoinen ja työskentelen Salinasissa yrittäjyysprojektin parissa puolen vuoden ajan.

Valmistuin viime vuonna Helsingin yliopistosta pääaineenani kehitysmaatutkimus ja sivuaineina luin mm. Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Vuonna 2006 opiskelin puoli vuotta Uruguayssa vaihto-opiskelijana ja samalla matkustelin Argentiinassa ja Brasiliassa. Suomessa olen toiminut vapaaehtoisena mm. Punaisessa Ristissä ja Taksvärkissä. Näin kiinnostusta kehityskysymyksiin ja Latinalaiseen Amerikkaan on löytynyt jo pitkään.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, vapaaehtoisena työskenteleminen on yhden unelman täyttyminen – ja samalla saan erittäin tärkeää käytännön työkokemusta yliopistossa opetettavan teorian lisäksi!

Terkuin,

Johanna

Ensimäiset viikot Ecuadorissa

Mika ja Timo kirjoittavat aikaisemmissa blogi-kirjoituksissaan paljon unelmista ja niiden täyttymisestä. Saavuin tänne Salinakseen puolitoistaviikkoa sitten ja työskentelen seuraavat kuusi kuukautta Funorsalissa ETVO (etelän vapaaehtoisohjelma) -vapaaehtoisena pienyrittäjyyskoulun parissa. Itselleni ETVO-vapaaehtoiseksi lähteminen on yhden unelman täyttyminen – jo useamman vuoden ajan olin suunnitellut vapaaehtoiseksi lähtemistä ja nyt se on toteutunut! Tulen kirjoittamaan tähän blogiin omia kokemuksiani vapaaehtoisajalta.

Ensimmäiset viikot ovat menneet vauhdilla totutellessa paikalliseen elämän rytmiin. Jo pelkkä bussimatkailu ja tulo Salinasiin on elämys; Quitossa bussit ovat täyteen ahdettuja ja radiossa raikaa cumbia (Kolumbiasta kotoisin oleva musiikki). Salinakseen matkustettaessa taas näkymät ovat henkeäsalpaavia ja meno hieman pelottavaa, kun bussi kaahaa pitkin vuoristoteitä ja toisella puolella avautuu kymmenien metrien pudotus. Viimeiset 45 minuuttia Salinakseen taittuu auton avolavalla keikkuen.

Tähän asti ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia. Asun Flavion (pienyrittäjyyshankkeen koordinaattori Funorsalissa) ja hänen vaimonsa Yolandan luona. Puolentoista viikon aikana olen jo menettänyt sydämeni Yolandan tekemille tuoremehuille, joita hän tekee mitä erilaisimmista hedelmistä. Heidän kautta olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja Flavio on kierrättänyt minua pitkin kylää esitellen kylässä toimivia pienyrityksiä ja osuuskuntia. Viikko sitten maanantaina osallistuin myös paikallisiin hautajaisiin, kun joku kylän vaikutusvaltainen vanhus oli kuollut. Paikalla hautajaisissa oli (luonnollisesti) lähes koko kylä. Kaduilla kävellessäni olen puolestaan päätynyt tervehtimään tasapuolisesti kaikkia vastaantulevia ihmisiä, koska se on mitä ilmeisimmin täällä tapana.

Ensimmäiset työpäivät olen kuluttanut lukemalla paljon materiaalia Salinaksesta ja Funorsalista. Tarkempi työnkuvanmääritys on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Alustavana ajatuksena on, että osallistun yrittäjyyskoulun ja muiden Funorsalin järjestämien koulutusten yhtenäistämiseen ja virallistamiseen niin, että ne saisivat virallisen statuksen valtion taholta. Lukemisen lisäksi olen osallistunut yrittäjyyskurssin oppitunneille ja todennut, että asiaa hallitsemattomalle kirjanpito espanjaksi on melko haastavaa! Tällä hetkellä yrittäjyyskurssi ovat meneillään Salinaksen lisäksi Pambabuelassa, joka on n. 8 km päässä oleva kyläyhteisö. Pidin sekä Salinaksen että Pambabuelan kurssilaisille esityksen Suomesta. Eniten ihmetystä herätti kesäöiden valoisuus sekä se, että järven päällä voi kävellä talvella ilman että jää pettää. Nokian tunsivat lähes kaikki, mutta todella harva tiesi sen olevan suomalainen. Viikonloppuna pääsin tutustumaan myös yli 4000m korkeudessa sijaitsevaan alkuperäisväestöyhteisöön. Keskellä kyläkokousta, ainoana vaaleaihoisena, olo oli epätodellinen ja Suomi tuntui olevan jossain toisessa ulottuvuudessa.

T: Johanna