Hei taas!

Viimekertaisesta blogikirjoituksesta unohdin yhden oleellisen asian – itseni esittelyn. Olen siis Johanna Ursin, 28-vuotias ETVO-vapaaehtoinen ja työskentelen Salinasissa yrittäjyysprojektin parissa puolen vuoden ajan.

Valmistuin viime vuonna Helsingin yliopistosta pääaineenani kehitysmaatutkimus ja sivuaineina luin mm. Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Vuonna 2006 opiskelin puoli vuotta Uruguayssa vaihto-opiskelijana ja samalla matkustelin Argentiinassa ja Brasiliassa. Suomessa olen toiminut vapaaehtoisena mm. Punaisessa Ristissä ja Taksvärkissä. Näin kiinnostusta kehityskysymyksiin ja Latinalaiseen Amerikkaan on löytynyt jo pitkään.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, vapaaehtoisena työskenteleminen on yhden unelman täyttyminen – ja samalla saan erittäin tärkeää käytännön työkokemusta yliopistossa opetettavan teorian lisäksi!

Terkuin,

Johanna

Ensimäiset viikot Ecuadorissa

Mika ja Timo kirjoittavat aikaisemmissa blogi-kirjoituksissaan paljon unelmista ja niiden täyttymisestä. Saavuin tänne Salinakseen puolitoistaviikkoa sitten ja työskentelen seuraavat kuusi kuukautta Funorsalissa ETVO (etelän vapaaehtoisohjelma) -vapaaehtoisena pienyrittäjyyskoulun parissa. Itselleni ETVO-vapaaehtoiseksi lähteminen on yhden unelman täyttyminen – jo useamman vuoden ajan olin suunnitellut vapaaehtoiseksi lähtemistä ja nyt se on toteutunut! Tulen kirjoittamaan tähän blogiin omia kokemuksiani vapaaehtoisajalta.

Ensimmäiset viikot ovat menneet vauhdilla totutellessa paikalliseen elämän rytmiin. Jo pelkkä bussimatkailu ja tulo Salinasiin on elämys; Quitossa bussit ovat täyteen ahdettuja ja radiossa raikaa cumbia (Kolumbiasta kotoisin oleva musiikki). Salinakseen matkustettaessa taas näkymät ovat henkeäsalpaavia ja meno hieman pelottavaa, kun bussi kaahaa pitkin vuoristoteitä ja toisella puolella avautuu kymmenien metrien pudotus. Viimeiset 45 minuuttia Salinakseen taittuu auton avolavalla keikkuen.

Tähän asti ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia. Asun Flavion (pienyrittäjyyshankkeen koordinaattori Funorsalissa) ja hänen vaimonsa Yolandan luona. Puolentoista viikon aikana olen jo menettänyt sydämeni Yolandan tekemille tuoremehuille, joita hän tekee mitä erilaisimmista hedelmistä. Heidän kautta olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja Flavio on kierrättänyt minua pitkin kylää esitellen kylässä toimivia pienyrityksiä ja osuuskuntia. Viikko sitten maanantaina osallistuin myös paikallisiin hautajaisiin, kun joku kylän vaikutusvaltainen vanhus oli kuollut. Paikalla hautajaisissa oli (luonnollisesti) lähes koko kylä. Kaduilla kävellessäni olen puolestaan päätynyt tervehtimään tasapuolisesti kaikkia vastaantulevia ihmisiä, koska se on mitä ilmeisimmin täällä tapana.

Ensimmäiset työpäivät olen kuluttanut lukemalla paljon materiaalia Salinaksesta ja Funorsalista. Tarkempi työnkuvanmääritys on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Alustavana ajatuksena on, että osallistun yrittäjyyskoulun ja muiden Funorsalin järjestämien koulutusten yhtenäistämiseen ja virallistamiseen niin, että ne saisivat virallisen statuksen valtion taholta. Lukemisen lisäksi olen osallistunut yrittäjyyskurssin oppitunneille ja todennut, että asiaa hallitsemattomalle kirjanpito espanjaksi on melko haastavaa! Tällä hetkellä yrittäjyyskurssi ovat meneillään Salinaksen lisäksi Pambabuelassa, joka on n. 8 km päässä oleva kyläyhteisö. Pidin sekä Salinaksen että Pambabuelan kurssilaisille esityksen Suomesta. Eniten ihmetystä herätti kesäöiden valoisuus sekä se, että järven päällä voi kävellä talvella ilman että jää pettää. Nokian tunsivat lähes kaikki, mutta todella harva tiesi sen olevan suomalainen. Viikonloppuna pääsin tutustumaan myös yli 4000m korkeudessa sijaitsevaan alkuperäisväestöyhteisöön. Keskellä kyläkokousta, ainoana vaaleaihoisena, olo oli epätodellinen ja Suomi tuntui olevan jossain toisessa ulottuvuudessa.

T: Johanna

Kuulumisia projektista

Yrittäjyyskoulun toinen valmennusohjelma JES 2 päättyi muutama viikko sitten. Jälleen noin 25 nuorta aikuista on valmennettu kohti yrittäjyyspolkua. Oli hienoa olla mukana seuraamassa koulutuksen etenemistä. Varmasti saadaan jälleen uusia yrityksiä Salinakseen ja lähialueelle.

Itse tulin mukaan projektiin graduni vuoksi heinäkuussa. Teen gradua yrittäjyysvalmennuksen pilottivaiheen kokemuksista Latinalaisen Amerikan tutkimukseen Helsingin yliopistolle. Haastattelin 12 pilottivaiheeseen osallistunutta eli noin puolet osallistujajoukosta. Haastattelut kestivät puolesta tunnista tuntiin ja nauhoitin kaikki haastattelut myöhempää tarkastelua ja litterointia varten. Vielä en ole systemaattisesti analysoinut tuloksia, mutta päällimmäisenä haastatteluista jäi mieleen pilottivaiheen voimauttava kokemus. Vielä vuodenkin jälkeen osallistujat kokivat, että koulutus oli muuttanut heidän tapaansa ajatella. Ennen kaikkea kuva itsestä (itsetunto) ja omista mahdollisuuksista oli parantunut. Lisäksi koulutuksen kautta oli opittu asettamaan tavoitteita ja luomaan haaveita. Konkreettista yritystoimintaakin oli projektista syntynyt ja monilla osallistujilla oli edelleen suunnitelmissa perustaa oma mikroyritys.

Kaiken kaikkiaan haastattelut olivat mielenkiintoisia ja niissä heijastui ihmisten erilaiset elämantarinat sekä vallitsevan yhteiskunnan luomat puitteet ja haasteet yritystoiminnalle. Useissa haastatteluissa mainittiin hyvänä asiana pilottivalmennuksen erilainen, uusi metodologia. Valmennuksen kiinnostavuutta oli alussa lisännyt tieto siitä, että valmentajat ovat toisesta maasta ja erityisen hyvänä seikkana mainittiin koulutuksen interaktiivisuus sekä käytännönläheisyys. Monet kritisoivat opettajakeskeistä tapaa, jolla Ecuadorissa oli totuttu opiskelemaan: opiskelijat lähinnä kuuntelevat ja kirjoittavat muistiinpanoja.

Haastattelujen kautta saadaan arvokasta tietoa siitä, mitkä teemat olivat erityisesti koettu merkittävinä tulevia valmennuksia ajatellen tai millaisiin seikkoihin tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää huomiota.

Vietin Salinaksessa 6 viikkoa ja kokemus oli unohtumaton. Tein haastatteluja, mutta valmensin myös tulevia valmentajia opetustaidoissa. Ihmiset olivat ystävällisia ja kiinnostuneita tekemästäni työstä. Salinaksen maisemat olivat upeita ja kylässä viettäni aika oli täynnä uusia oppimiskokemuksia.

Raportoin lisää graduni tuloksista myöhemmin tälle sivulle.
Palataan asiaan siis!

Terv. Marianne

Uutisia Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulusta

Messiaat ovat saapuneet - Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulussa tapahtuu taas !

Henna ja Valtteri saapuivat eilen Jyvaskylan Tiimiakatemiasta tanne Salinakseen tekemaan toita projektin parissa. Itse olen ollut taalla Salinaksessa jo kolme viikkoa ja nyt on erittain mukava saada itseaan parempaa seuraa. Suunnitelma on seuraava: meilla on tarkoitus totetuttaa valmentajien valmennus kurssin nykyisille valmentajille ja nain tukea projektin jatkoa. Uskomme, etta tama on paras tapa hyodyntaa (valitettavasti) lyhyt aikamme taalla Salinaksessa. Itse olen taalla viela kolme viikkoa ja Henna ja Valtteri muutaman viikon enemman.

Eilen kurssilaiset jarjestivat pienimuotoisen vastaanotto -juhlan Hennalle ja Valtterille. Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, video-esitys Salinaksesta ja erinomaista ruokaa. Henna ja Valtteri paasivat samalla tutustumaan myos kaikkiin kurssin osallistujiin, koska illan aikana kaikki esittelivat lyhyesti itsensa. Ensimmainen yo meni ilmeisesti hyvin, koska heti aikaisin aamulla molemmat olivat valmiina lahtemaan aamulenkille. Lenkin jalkeen koettiinkin ensimmainen yllaripyllari, vetta ei tullut mistaan hanasta. No, suihkut jaivat valiin mutta jospa illalla onnistuisi jo.

Tanaan luomme alustavan suunnitelman koulutukselle seka jarjestamme tapaamisen kurssin vetajien kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa tiimin koulutus. Valmentajien valmennuksen lisaksi tulemme itse pitamaan joitakin oppitunteja seka jarjestamaan henkilokohtaisia tapaamisia mahdollisimman monen osallistujan kanssa. Toita siis riittaa ! Onneksi olemme kaikki innostuneita haasteesta, joka meita odottaa. Itse odotan ainakin oppivani paljon seuraavan kolmen viikon aikana.

Ulkoministeriöltä saatu rahoitusta!

Perjantaina selvisi, että saimme ulkoministeriön rahoituksen hankkeen jatkolle. Toiminta on nyt rahoituksen osalta vakaalla pohjalla. Lisäksi tulee saada omarahoitusosuus kasaan vuosittain.

Mauro hankkeen jatkajana laitetaan nyt suureen vastuuseen. Myös Flaviolla tulee olemaan merkittävästi vastuuta. Hyödyksi käytetään varmasti mukana olleita muita facilitaattoreita, kuten Ana-Luciaa ja Glendaa. Mauro aloittaa työt koordinaattorina jo nyt tammikuun alusta, mutta seuraava kurssi alkaa helmikuun aikana.

Jatkajat tulevat olemaan merkittävän haasteen edessä. Vaikka he pystyvätkin käyttämään hyödyksi meidän rakentamaamme mallia, materiaaleja ja mainetta, kyseessä on ikäänkuin uusi pilotti heille. Olemme luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen, vaikka haastetta erityisesti Maurolle ja Flaviolle riittää paljon. Hanketta parannetaan ja kehitetään kaiken aikaa edelleen.

Timo on tullut Suomeen puolitoista viikkoa sitten takaisin, mutta on lähdössä takaisin Ecuadoriin huhtikuussa. Hanketta saattaa olla menossa tukemaan myös kaksi kaveria Tiimiakatemialta ensi kesänä.

Hankkeestamme on julkaistu yhteensä n. 12 lehtijuttua eri lehdissä. Tähän mennessä ehkä merkittävin juttu oli uusimmassa Yrittäjä- lehdessä, jossa haastateltiin osallistujaamme Tatianaa. Juttu löytyy yrittäjälehdestä 6/2008 http://www.yrittajat.fi/File/b6d759ea-102c-4dd6-9868-17e3ac67fec0/yrittajalehti6_2008.pdf sivuilta 68-70. Yrittäjälehteen pääsee myös sivulta: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/tiedotustoiminta/yrittajalehti/ .

Muutamia merkittäviä juttuja saattaa vielä olla tulossa. Niistä laitamme myös blogiin tietoa.

Yrittäjyyskoulu jatkuu

Edellisessä viestissä ollut "Ohi on!" kuvaa aika huonosti hankkeen todellista tilannetta. Se ehkä kuvasi meidän niitä tuntemisia, että kovan työpanoksen jälkeen homma hellitti ja oli aika olla iloinen saavutetuista asioista. Kuitenkaan missään tapauksessa kyse ei ole siitä, että pakkaamme matkalaukkumme ja unohdamme hankkeen. Niin tapahtuu niin useiden vapaaehtoisten kohdalla ja tärkeät todelliset tulokset jäävät vähiin. Antonio Polo sanoi Salinas:ssa: "Minä aina ihmettelen sitä, että täällä käyneitä vapaaehtoisia ei enää pois lähdön jälkeen yhtään kiinnosta, miten heidän kehittämänsä asiat kehittyvät jatkossa."

Timo jäi aluksi Ecuadoriin vielä puoleksitoista kuukaudeksi ja minä lähdin Suomeen. Tekemistä Suomessa kahden yrityksen ja opiskelun kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta samalla on jatkunut hankkeen seuranta. Kun lähdin pois Ecuadorista, tuntui siltä, että osallistujien kohdalla aluksi tapahtui merkittävä lamaannus. Kurssi oli loppu ja piti selvitä omin jaloin. Jotkut olivat saaneet työpaikan ja hyödynsivät oppimiaan taitoja siellä. Sekin on hyvä, jos he toimivat sisäisinä yrittäjinä. Paikallisen osuuskunnan korko 18% tuntui pelottavalta ja lainanoton pelosta saatiin ikäänkuin syy olla tekemättä mitään. Yrittäjyysyhteisö perustettiin Libo puheenjohtajana. Yhteisön tapaamiset menivät kuitenkin joutavanpäiväiseen jutusteluun ja mitään oikeata hyötyä ei toiminnasta tuntunut olevan. Yritettiin kerätä myös rahaa kaiken aikaa hyväntekeväisyyteen ja toiminta tuntui hajaantuvan liian moneen suuntaan, jolla ei oikeastaan saada mitään aikaiseksi. Flavio ja Timo olivat hyvin huolissaan osallistujista. Puhuimme kokoajan seurannan merkityksestä ja siitä kuinka tulee olla kärsivällinen. Tulos on oikein hyvä, jos saadaan 50% yrittämään nyt ja noista yrityksistä 25% menestyy ensimmäisellä kertaa. Jos saadaan 1-2 oikeasti todella menestyjää, niin projekti on kannattanut.

Suomalaista on vaikea saada innostumaan, mutta kun suomalainen innostuu, juna menee sisulla eteenpäin. Ecuadorilaisen yrittäjän juna tuntuu pysähtelevän kaiken aikaa, vaikka se lähtisikin liikkeelle. Vaikka menestyksen avaimet olisivatkin käsillä, aina palataan samoihin vanhoihin rutiineihin, pelkoihin ja vahingollisiin ajatusmalleihin. Jatkuvaa seurantaa ja kannustusta tarvitaan pitkään, jotta juna pysyy liikkeellä eikä enää pysähtele. Loppujen lopuksi kuitenkin sisäinen motivaatio tulee jokaisesta itsestään.

Lainaongelmaan löytyi usealle osallistujalle ratkaisu. Ecuadorin valtio ajaa yrittäjyyttä nyt ja on saanut aikaan Banco de Fomento:n kautta erittäin halvat korot, jotka ovat 5% vuodessa. Pankki ottaa myös merkittävämmissä määrin riskiä kuin muut pankit. Nyt viisi osallistujaa on saanut hyväksyvän lainapäätöksen Banco de Fomento:lta. Timo kävi läpi jokaisen osallistujan henkilökohtaisesti konsultoinneissa ja kuva tilanteesta muuttui huomattavasti positiivisemmaksi. Usealla yritysideat ovat suuntautuneet ja muuttuneet, mutta noin puolet on aloittamassa kunnolla näinä hetkinä ja noin viisi on jo liikkeellä yrityksiensä kanssa. Hieman alle puolilla on lupauksia aloittamisesta tulevaisuudessa, mutta niiden toteutuminen on epävarmaa. Kärsivällisyyttä tarvitaan aktiivisen seurannan kanssa. Nyt tärkeäksi kysymykseksi muodostuu se, että miten yritykset tulevat menestymään. Yksi osallistujistamme, Giovanni, on perustamassa matkatoimistoa ja on saanut jo hyvät sopimukset aikaiseksi Ecuadorilaisen suuren matkatoimiston kanssa. Giovannista puhuttiin haaveilijana ennen kurssin alkua, mutta jo puolessa välissä kurssia hän lähti vauhdikkaasti eteenpäin. Giovanni kertoi yhdessä konsultoinnissa: "Aikaisemmin minulle ei ollut yhtään selvää mitä teen ja oli valtavasti kysymyksiä sekä epäilyksiä. Nyt tiedän hyvin mihin olen menossa."

Carmen aikaa työllistää paljon kyläyhteisöjen köyhimpiä intiaaneja, kun hän markkinoi kynttilöitä ja muita käsitöitä laajasti Ecuadorissa ja myös ulkomaille. Tällä hetkellä hän on aloittanut valmistuksen pienessä tilassa ja myy ensimmäisenä Salinasin turisteille ja sitten El Camari liikkeille. Susana myy tällä hetkellä vielä pienimuotoisesti kastikkeitaan Salinas:ssa ja hankkii ihmisten palautetta niihin. Myöhemmin hän alkaa valmistamaan yhteistyökumppaneidensa kanssa myös pakastevihannes pusseja. Näiden muutamien tarinoiden lisäksi tarkoitus olisi muuttaa tätä blogia sellaiseksi, että kerrottaisiin henkilökohtaisesti jokaisen osallistujan elämäntarinaa.

Näyttää siltä, että hyviä johtajia on syntymässä. Jatkuvaa seurantaa tarvitaan kuitenkin.Timo teki yhdessä yrittäjyysyhteisön kanssa mission, vision ja suunnitelman toiminnalle. Periaate oli: "Jos ihmiset eivät näe hyötyvänsä toiminnasta tai sillä ei ole suuntaa mihin se on menossa, sen voi lopettaa." Nyt yrittäjyysyhteisöllä pitäisi olla selvillä, että mihin sen tulee keskittyä ja mitä sen toimintaan kuuluu.

Opettajan ohjeesta on tulossa yli 150 sivuinen dokumentti ja lisäksi tulee mukaan kaikki materiaalit, joita kurssilla on jaettu tunneilla ja näytetty. Timon osuus on vielä keskeneräinen, mutta oma osuuteni on valmis. Materiaalia on tarkoitus tulevaisuudessa käyttää laajasti yrittäjyyskoulutuksessa.

Ohi on !

Projekti on nyt onnellisesti ja menestyksekkäästi ohi. Mika on jo Suomessa, minun komennus jatkuu 5 joulukuuta asti. Siihen asti jatkan juttujen kirjoittamista blogiin. Sen jalkeen sivumme tulevat hieman muuttumaan; alamme seuramaan sivuilla kurssin osallistujien liiketoimintojen kehitysta ja kurssin tuloksia.

Kurssi tyollisti hienosti loppuun asti. Viimeiseen paivaan asti oli sopivasti kiiretta eika aamulla tarvinnut miettia mita tehda. Viimeinen oppitunti oli maanantaina 13.10, joka oli ns. "jaahyvaisoppitunti" Mika puhui kansainvalistymisesta ja kasvusta. Minun osuudet jaivat pitamatta, koska samaan aikaan jarjestettiin Salinaksessa ulkopuolisen jarjestontoimesta "Hyva Elama" -tyyppinen luento, johon halusimme osallistua. Mina lupasin kurssilaisille pitaa viela yhden oppitunnin marraskuussa, jolloin kertaamme kurssin asenneteemoja.

10, 11 ja 12 paiva jarjesti yksi kurssimme ryhma loppuretken koko porukalle viidakkoon. Matka oli maaranpaahan oli pitka, mutta kannatti ehdottomasti. Matkan aikana tutuistuimme yhden paikallisen yhteison kehittamishankkeeseen ja useisiin alueen yrityksiin. Lisaksi kavimme muun muassa elaintarhassa, jossa naimme apinoita, jaguaareja, papukaijoja ja kaikkea mita viidakosta loytyy erittain lahelta, mutta turvallisesti. Matka oli kursin muistelu ja fiilistelymatka ja sellaisenaan onnistui erinomaisesti. Rahaa loppumatkaan oli budjetissa hyvin vähän, joten kurssilaiset itse hankkivat rahoituksen arpajaisilla kylässä ja monilla muilla muodoilla. Hieman jouduimme mekin lopuksi joustamaan, kun lähes ilmainen bussi peruuntui Ecuadorilaiseen tyyliin lähtöpäivänä. Jouduimme hankkimaan kalliimman bussin nopeasti.

15.10 jarjestimme Mika ja mina puolestaan kurssimme osallistujille Noche Finlandesa -suomalaisen illan. Iltaa varten rakensimme jopa saunan pressuista ja kivet raahasimme viereisesta joesta. Sauna ei lampotilaltaan ollut ihan taydellinen, mutta ikimuistoinen elamys kurssilaisillemme. Illan aikana pidimme esitelman Suomesta, arvoimme nojatuolimatkan Suomeen ja leikimme valtavasti eri leikkeja ja hauskaa oli! Mina aloitin illan kertomalla illan saannot eli miten piti kayttaytya suomalaisittain. Jaomme mm. jokaiselle osallistujalle suomalaisen nimen lisaksi, oman sairauden illan ajaksi, mista saattoi jutella, niin etta kaikilla olisi jotain juteltavaa.

Illan paatteeksi kokoonnuimme paistamaan makkaraa ja keskustelemaan kurssista. Keskustelu oli erittain antoisa; kavimme lapi mita kaikki olivat oppineet ja kokeneet kurssin aikana. Huomasimme, etta lahes kaikkien elama oli jollakin tapaa muuttunut kurssin seurauksena. Oli erittain palkitsevaa kuunnella miten osallistujat kertoivat mita hyotya heille on nyt jo kurssista ollut ja miten se on vaikuttanut heidan elamaansa. Monet olivat alkaneet tarkkailemaan ja kyseenalaistamaan ajattelutapojaan ja muuttamaan ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Uskon, etta olemme saaneet aikaan pysyvan muutoksen useiden osallistujien asenteissa. Muutamat olivat muuttuneet ihmisina neljan kuukauden aikana valtavasti. Oli muun muassa yksi kaveri, Libo, joka oli erittain sulkeutunut ja hiljainen kurssin alussa. Nyt kaveri on se, joka puhuu eniten ! Aivan eri mies. Kaikkein hienointa minusta oli kuitenkin se, etta osallistujat olivat oivaltaneet etta he ovat vastuussa elamastaan ja menestys on mahdollista kaikille, Ecuadorissakin. Se on aina ja vain itsesta kiinni.

19.10 oli sitten vuorossa meidan projektin clausura eli paattajaistilaisuus. Tamakin tilaisuus oli yhden ryhman haaste ja taysin heidan jarjestama. Clausuraa edeletavat paivat menivat minulla suunnitellessa ja harjoitellessa omaa showta, jonka oli Clausuran loppuhuipennus. Clausurassa kuulimme paljon (meidan mielesta liikaa) kiitosta, kehuja ja ylistyspuheita niin kurssin osallistujilta kuin muilta projektia seuranneilta. Tuntui kuitenkin todella hienolta saada tunnustusta neljan kuukauden tyosta ja nahda, etta tyo on kantanut oikeasti hedelmaa. Puheista tuli esille, etta lahes kaikille kurssista on ollut aidosti hyotya ja oppi aiotaan laittaa kaytantoon. On hienoa kun huomaa, etta on saanut elamallaan aikaan jotain hyodyllista ja on voinut auttaa toisia eteenpain. Se on se valmentajan paras palkkio.

Juhlassa jaomme kaikille osallistujille ruusut ja diplomit todistuksena kurssiin osallistumisesta.
Mika ja mina saimme osallistujilta muiden lahjojen lisaksi, todella hienot plakaatit. Upea tunnustus, joka saa kunniapaikan huoneeni seinalta. Plakaattia tarkeampi itselle on kuitenkin se oppi ja kokemus, jonka taalla neljan kuukauden aikana on saanut. Opettaminenhan on oppimisen korkein muoto. Helppoa ei kurssin vetaminen aina ole ollut, mutta tulipahan tehtya ja tama on itselleni ikaan kuin ponnistuslauta moneen uuteen haasteeseen.

Loppuyhteenvetona voisin sanoa, etta kurssi meni paremmin kuin olisin osannut toivoa. Vaikeuksia ja haasteita oli matkanvarrella kokoajan. Kun jotain tehdaan ensimmaista kertaa se on valmistautumisesta huolimatta aina vahan harjoittelua. Haasteita toi valilla koulutustila ja esitystekniikka, valilla mahdoton aikataulu eika vahiten kulttuurilliset kysymykset. Vaikeudet kuitenkin voitettiin ja voi sanoa, etta yhtaan tuntia ei vedetty "nollat taulussa". Nyt tietenkin alamme seuramaan kurssin tuloksia ja osallistujien liiketoimintojen kehitysta. Tuloksethan meita kiinnostaa aina tekemista enemman !

Tervetuloa jatkamaan blogin seuraamista !