Seurantamatka kesäkuussa

Kesäkuun lopussa tein seurantamatkan Salinas:iin Ecuadoriin. Mukana oli myös vaimoni Ulla.

Saapuminen Ecuadoriin

Jo lentokentällä Ecuador näytti minulle omia piirteitään. Ihmisten sydämellisyys on käsin kosketeltavaa. Ihmisissä näkyy selvästi myös pienen kansan into parantaa asioita. Tämä kansa voisi saada aikaan vaikka mitä, jos heillä he vain käyttäisivät enemmän järkeä ja olisivat kurinalaisia. Eletään liikaa tunteella ja siksi lauluistakin 80% kertoo menetetystä rakkaudesta: "Donde te vas mi amor? Mi corazon esta llorando.."

Tunsin taas sen voimakkaan merkityksen tunteen, joka minut valtaa täällä köyhyyden ja erilaisten konkreettisempien ongelmien keskellä. Välillä ristiriitaisenkin. Ensimmäisen yön pelkäsin hotellihuoneessa varasta, mutta lopulta yöllinen koputtelija paljastuikin vain hotellin apulaistytöksi, joka oli erehtynyt huoneesta. Parin päivän päästä meiltä vietiinkin tietokone ja kamera bussissa ovelalla tempulla, johon lankaan me tyhmät menimme. Kaveri kaivoi ne penkkimme alta.

Salinas

Salinas:iin päästyäni heti ensimmäiseksi pidin luentoa entisille kurssilaisille ja joillekin uusille. Tiivistin pitkälti Jim Collins:n "Hyvästä paras" -kirjan perussanomaa puhumalla nöyryydestä, oleellisuudesta ja kurinalaisuudesta. Siitä kuinka tie menestykseen vaatii noita kaikkia pitkäjänteisesti.


Nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Janeth:iin, joka on ollut kohta vuoden projektikoordinaattorimme. Vaikutelmani oli erittäin positiivinen ja hän täydentää loistavasti Flaviota huolellisuudellaan, kurinalaisuudellaan ja realistisuudellaan.

Maanantaina tapasin kaikkien Funorsal:n työntekijöiden kanssa. Pidimme ensin kokousta aamulla n. 15 henkilön kesken ja tämän jälkeen reflektointihetkeä myöhemmin aamulla. Kokouksia osuuskuntayhteisössä on edelleen liikaa. Jokainen haluaisi puhua pitkään valmistelematta. Uusi johtaja Clever toi kuitenkin selkeää jämäkkyyttä toimintaan.

Salinas:ssa juustotehtaat, suklaatehtaat, villatehtaat jne. ovat kaikki osuuskuntia. Pienemmät yritykse perheen yrityksiä. Systeemi on toiminut pitkään hyvin, kun yhteistä tahtoa ja intoa on riittänyt. Kuitenkin kun porukkaan mahtuu yksikin vapaamatkustaja ja kateus, väärinymmärrykset, erimielisyydet jne. alkavat nakertaa luottamusta, niin yrityksistä tulee "kaikkien ja ei kenenkään yrityksiä". Kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta ongelmista, mutta kaikki haluavat hyödyt. Maaseudun kehittämisessä "sosialistinen" osuuskuntatoiminta on avain, mutta jossain vaiheessa tulee siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vastuun selkeään jakaamiseen tietyille henkilöille. Tätä voidaan sanoa myös yksityistämiseksi tai kapitalistiseksi systeemiksi ainakin tietyiltä osin.

Tämä kuva Salinas:n tämän hetken haasteista alkoi vaikuttaa mielessäni hyvin selvältä. Osuuskunnista pitäisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Salinas on erinomainen esimerkki maaseutuyhteisöille, jotka haluavat muodostaa osuuskuntia. Kuitenkin Salinas:n tulee osata itse siirtyä eteenpäin. Tein kysymyksiä. Esitin ideoita ongelmiin. Nyt on aika tehdä rohkeita päätöksiä ja kohdata julminkin todellisuus silmästä silmään. Se ei ole helppoa, kun on tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla. Ihmisluonto tuntuu olevan kaikkialla sama.

Yrittäjyyskoulutus

Yrittäjyyskurssit olivat sujuneet melko hyvin tähän asti. Haastattelimme noin viisitoista osallistujaa. Janeth:n ollessa koordinoimassa, järjestelyt olivat hyvällä tasolla ja tunnit etenivät loogisesti. Poissaoloja olisi saanut olla vähemmän, mutta se johtui osittain matkahaasteista. Useimmat kurssin osallistujista tulivat kauempaa kyläyhteisöistä tai myös Salinas:n kunnan ulkopuolelta. Asiantuntevien ja kokeneiden facilitaattorien saaminen on aina ollut haaste, myös yrittäjien tehokas seuranta ja jatkon tuki. Yksinkertaiset, käytännölliset ja interaktiiviset opetusmenetelmät oli omaksuttu kohtuullisesti. Oli päätetty pitää kurssi fasilitaattoreille ja Funorsal:n oman kapasiteetin vahvistamiseksi yhteistyössä Bolivar:n yliopiston kanssa. Yhteistyön syventyminen heidän kanssaan monilta osin vaikutti hyvin positiiviselta.

Seuraavaksi lähdimme tapaamaan Bolivar:n yliopiston opettajia liittyen yrittäjyyskoulutukseen. Nyt oli kuitenkin sattunut väärinymmärrys ja samalla päivälle oli sattunut koko yliopiston 30 (vai 20?) vuotisjuhla. Kuuntelimme pitkiä esitelmiä ja tapaaminen tällä kertaa jäi tekemättä, vaikka yliopiston väki on yleensä ollut hyvinkin luotettava tapaamisten suhteen.

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa uusiin paikkoihin, joihin kurssia on tarkoitus viedä. Ensin menimme Cuatro Esquinas:iin, joka on n. 5000 asukkaan maaseutuyhteisö. Kylän keskustan tilaan alkoi vähitellen virrata ihmisiä. Ensin paikalla oli muutamia ja kyläyhteisön puheenjohtaja torui osallistumislaiskuutta. Vähitellen tila alkoi kuitenkin täyttyä ja mahtipontiset puheet pääsivät oikein tosissaan vauhtiin. Meitä ylistettiin maasta taivaaseen: "Viimeksi täällä ovat käyneet espanjalaiset 500 vuotta sitten ja nyt tulette te pelastamaan meitä."

Me pyrimme tuomaan realismia puheisiin minkä vain kerkesimme ja kerroimme, että mitään ei tule tapahtumaan ilman teidän sinnikästä, uhrautuvaa ja pitkäjänteistä työtä. Kurssi menee vain hukkaan. Se tuntui vain innostavan heitä lisää ja lopussa lähes kaikki huusivat yhteen ääneen, että tänne halutaan kurssia. Kiinnostus vaikutti olevan todellista ja kestävää, vaikka siihen vieläkin tietyllä skeptisyydellä suhtaudun. Kyläläiset olivat silminnähden ylpeitä veden pullottamostaan, joka oli osuuskuntayritys. Ulla oli kovin rakastunut tuohon kylään ja erityisesti sen värikkäisiin käsitöihin.

Seuraavaksi lähdimme vuorilta alas viidakkoon rannikon puolelle Chazo Juan:iin. Pujottelimme kiemuraisia teitä vuoriston reunalla. Kasvillisuus vaihtui todella nopeaan tahtiin. Sukelsimme pilviin ja tulimme pilvistä alas viidakkomaiseen kasvillisuuteen ja luontoon. Täysin eri maailmaan. Tämä on ihmeellisintä Ecuadorissa. Kolme eri maailmaa lähekkäin: vuoristo, viidakko ja rannikko. Chazojuan oli pieni kylä, jossa asui muutamia satoja ihmisiä. He kävelivät hitaasti kaduilla. Väittivät, että päivät menevät työn tekemiseen. Kuitenkin työt lopetettiin usein jo ajoissa iltapäivällä ennen liikaa kuumuutta ja tahti ei ollut päätä huimaava. Tapaamisestamme ei oltu oikein informoitu kunnolla ja ihmisiä alettiin vasta tuolloin koota paikalle.

Haastattelin vähän hieman laiskan tuntuisia kyläläisiä ja kyselin tarpeesta. "Sekin tuotantolaitos sinne tehtiin, mutta ei ollut mihin myydä.." Yritettiinkö niitä tuotteita sitten myydä? Myyminen on kovaa työtä, selitin.. Heti kun mainittiin kurssista, niin innostuttiin. Kyllä me tarvitaan.. Ajattelin taas, että odottavatko he että joku tulee pelastamaan heidät heidän puolestaan. Työn tekemisen sijasta jalkapallo ja korttipelit alkaa kuitenkin kuumalla kiinnostamaan enemmän. Sitten vain eletään köyhästi, kun mitään ei tule hetkessä. Paikalla on kaikki luonnon antimet, jotta ihmisten ei tarvitse ponnistella. Sitten kun jotenkuten selvitään ponnistelematta, niin eri tarvitse yrittää sen enempää. Banaanit tippuu, yucat kasvaa, kalaa löytyy ja lehmiäkin syö ruohoa..

Pidimme kuitenkin infotilaisuuden ja näytti siltä, että järkevää kiinnostusta voisi jonkunverran olla. Ajattelin, että saavat itse olla meidän suuntaan pyytämässä tarpeeksi pitkään, jos haluavat kurssia edes ajateltavan. Kurssin voisi pitää esimerkiksi paljon isomman kylän kanssa mahdollisesti yhteiskurssina kokeiluna rannikkoviidakko alueella. Selkeä johtopäätökseni oli se, että parhaat osallistujat löytyy: A) luonnoltaan vaikeammilta alueilta, koska siellä on totuttu ponnistelemaan B) kaupunkien läheisyydestä, koska siellä on totuttu kilpailemaan ja muuttumaan. Raadollista, mutta totta pitkälti..

Tämän jälkeen seuraavana päivänä tarkastin tilejä, jotka Pamela oli järjestänyt tällä kertaa hyvin siistiin ja helposti tarkastettavaan muotoon. Sitten teimme suunnitelmia facilitaattoreiden ja koordinaattorin kanssa. Annoimme myös palautetta toinen toisillemme hankkeen tiimoilta. Vielä kylästä lähtiessäni eräs aikaisempi kurssilainen tuli keskustelemaan kanssani. Hän oli saanut suuren lainan Guyaquil:n pankista ja oli rakentanut nykyaikaisen vuoristolle sopivan lehmien ruokintapaikan. Näin heti, että siinä näytti olevan ideaa ja monet tulisivat kopioimaan sitä hänen perässään. Rahaa oli jäänyt kuitenkin uupumaan noin tuhat dollaria ja hieno hanke oli hetken seisonut paikallaan. Katsoimme yhdessä mahdollisuutta lainata loput projektin mikrolainarahoituksesta..

Jälleen jään kaiholla muistelemaan Ecuadoria. Iloinen ja suruineen, mahdollisuuksineen ja ongelmineen.. Ja suurine tunteineen.

Ensimmäiset Salinaksen viikot

Olen Aurora Aranko, uusi ETVO –vapaaehtoinen Salinaksessa. Olen 22 -vuotias ja opiskelen Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa maisteritasolla kansantaloustiedettä. Vietän kevään ja kesän täällä Ecuadorissa työskennellen JESin parissa, eli opinnot ovat hetken katkolla.

Ensimmäiset viikot Salinaksessa vilahtivat nopeasti. Saavuin Quitoon lauantaina 15. tammikuuta ja jo keskiviikkoiltana saavuin perille Salinakseen. Asun Johannan tavoin Flavion perheen luona ja olen viihtynyt oikein hyvin. Kuten Johanna etukäteen varoitteli, on täällä kuitenkin todella kylmä. Toimistossa on oltava aina reilusti lämmintä päällä ja välillä on hieman jumppailtava, jotta veri kiertäisi. Maisemat ovat kuitenkin todella sykähdyttäviä ja Salinerot, eli Salinaksen asukkaat, hyvin ystävällisiä. Kylä on todella erikoinen paikka kaikkine pienine yrityksineen ja ilmapiiri on aivan erityinen. Täällä on todella mukava olla suomalaisena, kun kaikki muistelevat lämmöllä aiempia suomalaisvieraita! Olen jo tottunut laamoihin ja aaseihin katukuvassa sekä lähes päivittäisiin sateisiin.

Työkuviot JESin parissa ovat jo alkaneet hieman aueta. JESin parissa työskentelee tällä hetkellä Flavion lisäksi Janeth, joka ottaa vetovastuun kursseista Flavion siirtyessä muihin tehtäviin. Janethin läsnäolo on helpottanut paljon sopeutumistani Funorsalin arkeen sekä työtehtävieni jäsentymistä. Tällä hetkellä olemme lopettelemassa JES 4 kurssia, jonka Johanna oli elokuussa aloittamassa. Ensi viikolla käymme vielä läpi muutamia asioita ja sitten helmikuun kolmannella viikolla teemme pienen ekskursion rannikolle Mantan kaupunkiin. Suunnitelmassa on käydä vierailulla muutamassa yrityksessä, muun muassa kuuluisia Panama hattuja valmistavassa perheyrityksessä. Helmikuun viimeisellä viikolla tai marraskuun alussa pidämme vielä kurssin lopetusjuhlallisuudet.

Osa JES 4:n oppilaista tulee pienistä Salinasta ympäröivistä yhteisöistä, pitkänkin matkan takaa. Oppilaiden kuljetus kursseille onkin valitettavasti aiheuttanut aikalailla päänvaivaa. Huolimatta tuntien varsin myöhäisestä ajankohdasta, iltakuudesta iltayhdeksään, kurssilaiset ovat jaksaneet paahtaa tehtäviään ja olen todella nauttinut tunneille osallistumisesta hyvän ilmapiirin ansiosta.

Nyt olisi myös tarkoitus suunnitella JES 5 kurssi sekä kevään mittaan valmistella uusi hanketukihakemus hieman toisella painotuksella, jotta projektille saataisiin jatkorahoitusta. Muiden toimintojensa ohella Funorsal käy lisäksi jatkuvasti neuvotteluja Universidad Estatal de Bolívarin kanssa läheisemmän yhteistyön saavuttamiseksi. Olen näiden muutaman viikon aikana ehtinyt osallistua jo moniin tapaamisiin yliopiston eri laitosten edustajien kanssa. Aikamoista hulinaa siis!

Aurora

Unelmia ja tavoitteita

JES 4 alkoi pari viikkoa sitten 20 uuden ja innokkaan opiskelijan voimin. Vaikka kurssi järjestetäänkin Salinasin keskustassa, suurin osa opiskelijoista tulee Salinasin kyläyhteisöistä. Tämä on mielestäni todella hienoa, koska kyläyhteisöissä asukkaiden elintaso ei ole Salinasin keskustan tasolla ja uusien, menestyvien, yritysten luominen kyläyhteisöihin nostaisi kyläläisten elintasoa merkittävästi.

Viime viikolla osallistuin yhdelle tähän asti parhaista tunneista koko täällä olo aikanani. Tunnin teemana oli unelmat ja tavoitteet. Opiskelijoiden kotitehtävänä oli ollut listata sata unelmaa. Tunnilla jokainen opiskelija valitsi listalta kymmenen tärkeintä unelmaa ja rakensi niistä itselleen tavoitekartan: milloin mikäkin unelma olisi toteutettu. Oli todella hienoa nähdä ja kokea opiskelijoiden unelmat, jotka he esittivät tavoitteiden muodossa muille opiskelijoille. Monen opiskelijan tavoitteena oli yrityksen perustamisen lisäksi rakentaa oma talo, turvata perheen toimeentulo ja matkustaa ulkomaille. Suomalaisille ehkä itsestään selviä asioita (joita ei aina osata arvostaa), mutta täkäläisille kovan työn takana. Erityisen hienoa oli kuulla, millä varmuudella opiskelijat esittivät tavoitteensa. Esitysvaiheessa ei enää esitetty toteutumattomissa olevia unelmia, vaan realistisia tavoitteita, joiden eteen oltiin ja yhä ollaan valmiita tekemään töitä. Toivon, että opiskelijat eivät unohda tavoitteitansa niin kurssin kuin tulevien vuosienkaan aikana. Yksi tavoitekartan tekemisen idea olikin se, että konkreettisesti paperilla olevat tavoitteet muistuttavat opiskelijoita olemassaolostaan.

Myös minä tein tunnilla oman tavoitekartan. Se oli todella antoisaa ja uskonkin, että jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään ja priorisoimaan omia unelmia ja tavoitteita. Nyt minullakin on seinällä tavoitekartta muistuttamassa tärkeistä asioista, joita haluan tehdä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Tavoitteellisin terkuin,
Johanna

JES 4 suunnittelua

Uutisista saa lukea Suomen ennätys helteistä ja täällä saa vetää villapaitaa toisen päälle ettei palella! Päiväntasaajalla ei todellakaan ole aina lämmintä!

Viileä ilma ei kuitenkaan ole vaikuttanut työntekoomme. JES 3 päättymisen jälkeiset kaksi kuukautta olemme käyttäneet kurssin fasilitaattoreiden kanssa JES 4:n suunnitteluun ja organisointiin. Tavoitteenani on ollut järjestelmällistää kurssin suunnittelua ja tehdä sille selkeät raamit. Fasilitaattoreiden tehtävänä oli esimerkiksi tuottaa omista moduuleistaan dokumentti, jossa on tärkeimmät oppimistavoitteet, sisällöt ja käytetyt metodit. Samalla heidän piti tehdä konkreettinen tuntisuunnitelma, mitä milläkin tunnilla tehdään. Samalla saatiin JES:lle kunnon aikataulu niin, että nyt vihdoin tiedetään kuinka monta tuntia käytetään kuhunkin moduuliin. Tätä mallia voidaan hyödyntää myöhemmillä kursseilla.

Olemme suunnitelleet, että jokaisen opiskelijan on tehtävä oma yrityssuunnitelma kurssin läpäisemiseksi. Ideana on, että jokaisen moduulin aikana opiskelija kirjoittaa moduulin teemaan liittyvän osan yrityssuunnitelmaan. Kurssin loppupuolella he esittelevät tuotoksensa toisille opiskelijoille.

Olemme myös neuvotelleet viimeisten kuukausien aikana paikallisen yliopiston, Universidad Estatal de Bolívar, kanssa todistuksien myöntämisestä opiskelijoillemme. Päätöstä yliopistolta ei ole vielä tullut, mutta uskon että päätös on myönteinen. Todistukset auttaisivat opiskelijoita työnhaussa ja näin olisivat todella tärkeä juttu opiskelijoille.

Tällä hetkellä meillä on menossa kurssille hakevien haastattelut. Haastatteluissa painotetaan erityisesti hakijoiden motivaatiota osallistua kurssille ja perustaa sen jälkeen oma yritys. Pienen osan muodostaa myös logiikkatehtävä, joka avulla testaamme hakijoiden ongelmanratkaisutaitoja ja asennetta ongelmien edessä.

Kuulumisia seuraavan kerran kurssin alettua 16.8.2010.

Terkuin,
Johanna

Opintomatkoja ja valmistujaisjuhlia

Nyt on vierähtänyt pidempi tovi viimeisimmästä blogi -kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. JES 3 -yrittäjyyskurssi saatiin onnellisesti päätökseen muutama viikko sitten, kun vietimme kurssin päättäjäisiä. Mutta mitä oli tapahtunut sitä ennen?

Huhtikuussa teimme kahden päivän retken Guayquiliin ja Ecuadorin rannikolla sijaitsevaan Salinasin kaupunkiin. Matkan aikana vierailimme kahdessa yrityksessä, toinen oli kustantamo, joka oli noussut kymmenessä vuodessa Ecuadorin yhdeksi johtavista koulukirjoja julkaisevista kustantamoksi, ja toinen oli iso, hedelmistä erilaisia tuotteita tekevä yritys. Toukokuussa puolestaan teimme toisen reissun Guayquiliin. Tällä kertaa vierailimme Banco de Guyaquilin toimitusjohtajan ja osakkeenomistajan Guillermo Lasson luona. Opintomatkojen aikana opiskelijat pääsivät omin silmin näkemään, miten pienet yritykset olivat kasvaneet suuriksi ja miten niiden omistajat olivat aloittaneet lähes nollasta luoden itse oman menestyksensä. Tämä oli erittäin tärkeää opiskelijoiden motivoinnin kannalta ja se loi uskoa siihen, että myös he voivat perustaa oman, menestyvän ja kasvavan yrityksen. Erityisesti vierailu Banco de Guyaquilin johtajan luokse ja hänen elämäntarinansa teki opiskelijoihin suuren vaikutuksen. Guillermo Lasso oli syntynyt kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaisena matalakeskiluokkaiseen perheeseen ja oli lapsesta lähtien leikkinyt pankkia keittiönpöydän ääressä, ollen milloin pankinjohtaja, milloin sihteeri tai kassanhoitaja. Hän oli rahoittanut kaikki opintonsa omalla työnteollaan ja vähä vähältä noussut nykyiseen asemaansa. Lasso oli opiskelijoille elävä esimerkki siitä, että mikä tahansa on mahdollista.

Opintomatkojen lisäksi opiskelijat osallistuivat toukokuun itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Fiestat kestivät useamman päivän ja muutaman päivän ajan opiskelijat olivat torilla myymässä kurssin aikana tehtyjä tuotteita. Tuotteiden myyminen oli hyvä harjoitus myynnin suunnittelusta ja toimeenpanosta.


Pari viikkoa sitten vietimme siis kurssin päättäjäisiä. Paikalle kutsuimme opiskelijoiden perheenjäseniä ja Salinasissa vaikuttavia päättäjiä ja muita tärkeitä ihmisiä. Ecuadorilaiseen malliin (vaikka kurssin aikana yritämme opettaa täsmällisyyttä!) juhlat alkoivat yli tunnin myöhässä. Tästä myöhästymisestä huolimatta juhlat olivat onnistuneet ja opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Ecuadorilaiseen tapaan juhlissa pidettiin monenlaisia puheita; Funorsalin, kurssin opettajien, oppilaiden ja ministeriön puolesta. Mielestäni parhaat puheet tulivat opiskelijoilta, jotka puhuivat täydestä sydämestään kertoen, miten JES on vaikuttanut heidän elämäänsä. Eräs opiskelija muisti yli puoli vuotta sitten tunnin alussa pidetyn refleksion perhosesta, jonka perimmäisenä sisältönä oli idea siitä, että elämä on jokaisen ihmisen omissa käsissä. Tämä oli saanut hänet miettimään omaa elämäänsä ja vaikuttanut päätökseen muuttaa sitä. Mielestäni ymmärrys siitä, että jokainen on oman elämänsä herra ja siten mahdollinen muutokseen on tärkein asia, jota JES on opiskelijoille (yrittäjyysteemojen lisäksi) opettanut.

Yrittäjyyskoulun suunnittelua

Viikko sitten perjantaina matkustimme yrittäjyyskoulun (JES) opettajien kanssa Bañosiin suunnittelemaan uuden, suuremaan koulun muodostamista Salinakseen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Funorsalin ideana on yhtenäistää Salinaksessa jo toteutettavia koulutuksia (joista NuevoMundon yrittäjyyshanke on yksi) ja saada koulutuksille virallinen status valtion taholta niin, että koululle saataisiin lisää rahoitusta ja opiskelijat saisivat kursseista virallisen todistuksen. Tavoitteena on laajentaa koulutusta Salinaksesta muualle Ecuadoriin.

Idea koulusta on syntynyt tarpeesta tarjota ihmisille koulutusta ja toisaalta siitä, että Salinaksessa on paljon tietotaitoa yrittäjyydestä ja eri tuotteiden valmistuksesta. Viimeisen 40 vuoden ajan Salinasia on kehitetty määrätietoisesti yhteisöllisen ekonomian periaatteiden mukaisesti. Yhteisöllisen ekonomia keskeisenä ajatuksena on – kuten nimestäkin voi päätellä – taloudellinen toiminta ja kehittyminen yhteisön ehdoilla. Tämä ajattelu- ja toimintatapa on tuonut hyviä tuloksia; viimeisen 40 vuoden aikana Salinas on kehittynyt olkikattoisista majoista kyläksi, jonka tuotemerkki El Salinerito on tunnettu ympäri Ecuadorin ja jonka tuotteita viedään jopa Eurooppaan asti.

Vaikka idea koulutuksen virallistamisesta on itänyt Funorsalissa ja Salinaksessa jo pitkään, idea ei ole konkretisoitunut toiminnaksi. Bañosin suunnittelupäivän tarkoituksena olikin selventää ideaa ja tuottaa ensimmäinen suunnitelma koulusta; mitä koululta oikeasti halutaan ja mitkä ovat sen tavoitteet. Päivältä tärkein anti olikin selkeän idean ja keskeisimpien tavoitteiden, sekä näiden pohjalta koulun vuoden 2015 vision muodostaminen. Tämän jälkeen pohdimme Salinaksen vahvuuksia ja haasteita koulun perustamisessa ja rakensimme tavoitepuun, jonka avulla voittaa edessä olevat haasteet.

Itse toimin suunnittelupäivän fasilitaattorina. Päivä oli omalta osaltani onnistunut, vaikka etukäteen hieman mietitytti miten päivä tulee sujumaan. Palautteen mukaan myös osallistujat olivat tyytyväisiä päivään. Selvää kuitenkin on, että päivä oli vasta alku mittavalle suunnittelutyölle ja koulun muodostaminen tulee vaatimaan tuntien, päivien ja kuukausien työn. Nyt on kuitenkin selvää mitä tavoittelemme, ja siltä pohjalta lähdemme rakentamaan toimintasuunnitelmaa koulun muodostamiselle.

T: Johanna

Tilannekatsaus yrittäjyysprojektiin

Kuten aikaisemmin kirjoitin, tällä hetkellä NuevoMundon rahoittama yrittäjyyskurssi on meneillään Salinasin lisäksi läheisessä kyläyhteisössä Pambabuelassa. Tämän hetkinen kurssi on yhdistetty Ecuadorin valtion rahoittaman hedelmät ja vihannekset -hankkeeseen. Ensi kuulemalta tämä saattaa kuulostaa hieman omituiselta yhdistelmältä, mutta itse asiassa täkäläisessä ympäristössä toimii hyvin. Kurssilla, jolla liitetään yhteen yrittäjyyden ja kasvien ja hedelmien käsittelyn perusteet, opiskelijat saavat tärkeää tietotaitoa sekä yrityksen pyörittämisestä että mahdollisesta yritysideasta, eli hedelmien ja kasvien jatkojalostamisesta.

Tällä hetkellä kurssilla on menossa käytännönosuus; opiskelijat ovat miettineet kymmenen uutta tuotetta, joita voi valmistaa hedelmistä ja vihanneksista ja joka viikko opetellaan valmistamaan yksi tuote. Viime viikolla valmistimme mehua ja tällä viikolla marmeladia. Jokaista tuotteen valmistusta seuraa teoriaosuus, jossa käsitellään muun muassa valmistukseen liittyvää teoriaa ja lasketaan tuotantokustannukset. Opiskelijat ovat olleet innoissaan tuotteiden valmistuksesta ja ovat jaksaneet osallistua hyvin, vaikka illat ovat venyneet välillä pitkiksi.

Vaikka kurssi sujuu tällä hetkellä hyvin ja opiskelijat ovat motivoituneita, haasteitakin löytyy. Suurin haaste liittyy kurssin Ecuadorin valtion rahoittamaan osuuteen; hankesuunnitelman mukaan opiskelijoita pitäisi olla 55 ja tällä hetkellä heitä on vain hieman yli 40. Jotta luku saadaan täyteen, etsitään kurssille lisää osallistujia ja jo käsitellyt asiat opetetaan heille myöhemmin. Tämä haaste ei onneksi vaikuta NuevoMundon hankkeeseen, rahoitukseen tai sen raportoimiseen Suomen ulkoministeriölle, vaikka kurssit toimivatkin käsi kädessä toistensa kanssa. Funorsalille haaste on puolestaan hyvä oppi siitä, että hankesuunnitelmat kannattaa (ja pitää) tehdä toteuttamiskelpoisiksi, jottei valtio vedä rahoitusta pois. Onneksi innokkaita uusia kurssilaisia on löytynyt!

T: Johanna