Viimeisia viikkoja mennaan

Nyt on viimeiset viikot kasilla pilotissamme ja joitakin asioita on kasautunut loppuun niinkuin aina projekteissa kay. Kiire on kova, mutta yritan siita huolimatta ehtia kirjoittamaan blogiin Suomeen terveisia. Viimeisina aikoina matkalle on taas mahtunut useita mahtavia kokemuksia. Tunneille osallistuminenkin on parantunut huomattavasti hetkellisen notkahduksen jalkeen.

Seuraavan tunti maanantain riskitunnin jalkeen oli kustannuslaskennasta. Tunnin piti FEPP:n yrittajyysvalmennuksesta tullut vierailija. Koko laskentateema kaytiin esimerkkien kautta lapi. Kaytettiin Sonjan ravintolaa, Julianan kuivattuja hedelmia, jne. Kaikki laskettiin kustannuksiin kastikkeeseen tulevaa sipulia myoten. Esimerkit ja eri huomiot, kuten poistojen huomioiminen ja oma palkka, olivat tunnin parasta antia. Tunti ei kuitenkaan ollut kurssin hengen mukainen. Tunnin pitajalla oli pieni Internet-kahvila, mutta yrittaja-asenne puuttui kokonaan. Kenellakaan ei jaanyt riittavan hyvaa kuvaa siita, etta mitka on kaikkein tarkeimmat asiat joita pienyrittajan pitaa huomioida. Laskennasta tehtiin vahan liian vaikeaa kaikilla luokitteluilla. Kukaan ei uskalla ryhtya yrittamaan tuollaisen monimutkaistamisen jalkeen. Itse sain huomauttaa moneen kertaan, etta pienyrittajan kannattaa tehda sopimus kirjapitajan kanssa.

Niinpa paatimme, etta pidamme mina Ana-Lucian(yksi facilitaattoreistamme) kanssa toisen laskentatunnin. Siella otamme asiat yksinkertaisemmin ja asiat, jotka jaivat puuttumaan: kannattavuus (voluumi - hinta) seka budjetti. Ne on melkein ne, jota yrittaja eniten tarvitsee. Lauantaina meilla oli Paul:n ja hanen kaverinsa pitaama tunti valmistuksesta ja laadusta. Paul kertoi paljon ruoanvalmistukseen liittyvista laadunvarmistus ja turvallisuus- asioista, koska melkein kaikki osallistujat ovat alalla. Asiat olivat hyvin kaytannollisia ja yksinkertaisia monien esimerkkien kanssa. Esimerkiksi: Mika kutsuu teidat syomaan. Ravintolanpitaja sanoo, etta en pystynytkaan ostamaan isoja perunoita. Ne on nyt pienia. Annan alennuksen. Syotteko?
Sitten kun ruoka tulee, keitossa on vihrea kovakuoriainen. Ravintolanpitaja kysyy: Syotteko jos annan puoleen hintaan? Syotteko jos annan 50 centilla? Syotteko jos annan ilmaiseksi? Enaa ei kelpaa mitenkaan. Laatu on suhteellista, mutta turvallisuus ehdotonta.

Lauantaina Paulin tunnin jalkeen kavimme pitamassa oppitunnin Ambatossa Rotaryklubin jasenien lapsille. He halusivat kuulla Timon menestyksen 7 askelta. Mukaan otimme kaksi osallistujaa: Daniela ja Edison, jotka kertoivat omaa tarinaansa miten menestya. Tunti meni erinomaisesti ja asiat jaivat kaikilla mieleen.

Maanantaina 29.8 meilla oli oppitunti rahoituksesta. Suunnittelimme osallistujillemme napaytyksen tunnin alkuun, jossa teeskentelimme unohtaneemme koko tunnin. Timo oli tapaamisessa ja minulla ei ollut mitaan valmisteltuna. Iskimme aika suoraan kulttuuriin liittyviin ongelmakohtiin ja juttu jai kaikilla mieleen. Kukaan osallistujistamme ei puuttunut tuolta tunnilta. Timo kertoi alussa verkostojen rakentamisesta, yhteistyosuhteista ja niiden johtamisesta hyvin kaytannonlaheisesti. Esimerkiksi siita kuinka tulee kommunikoida aidosti ja rehellisesti, jos haluaa asioiden toimivan. Samoin motivaation lahteena pitaa olla yhteistyokumppaneiden omat unelmat ja tavoitteet, etka sina. Teimme harjoituksen, jossa kaikki puhuivat eri kielia: tunteiden, ideoiden ja tekemisen kielta. Harjoituksessa naimme kuinka ihmiset olemme erilaisia. Mina kerroin tunnilla rahoituksesta ja sen hankkimisesta. Luottamuksen rakentaminen, kommunikointi ja oman rahoitustarpeen tunteminen ovat olennaisia asioita. Pankit ja sijoittajat suhtautuvat aivan eri tavalla riskeihin.

Keskiviikkona pidimme laskentatunnin. Mina kerroin olennaisia asioita laskennasta ja Ana-Lucia kavi enemmankin niita esimerkkien kautta lapi. On yleista Ecuadorissa, etta esimerkiksi taksikuski ei maksa koskaan auton hintaa takaisin yritystoiminnallaan tai yrittaja laittaa itselleen liian pienen palkan, jotta homma vaikuttaisi kannattavalta. Useat osallistujamme olivat laittamassa itselleen 100 dollaria kuussa, jonka korjasimme 200 dollariin. Tyontekijasta pitaa maksaa Ecuadorissa sama maara erilaisia kustannuksia palkan paalle kuin Suomessa. Kerroin on 1,5 , vaikka tyontekijaa itseaan ei enaa veroteta lahes lainkaan.

Viikolla meilla oli tapaaminen jatkajiemme kanssa. Talla hetkella meita kaikkein kiinnostavin asia on se, etta ohjelmaa pystytaan jatkamaan hyvin tulevaisuudessa. Hauskaa aluksi tapaamisessa oli se, etta puhuttiin jo instituution muodostamisesta tulevaisuudessa aluksi, vaikka seuraavat askeleet eivat olleet lainkaan selvia. Suuret visiot ovat Ecuadorissa yleisia, mutta kaytannon toteutus on suurempi haaste. Asiat alkoivat kuitenkin nayttaa jo paljon selkeammilta, kun juttelimme tarkemmin jatkosta. Jatkajat ovat selvilla ja heiden perehdyttamisensa ollut kokoajan kaynnissa. Haasteita kuitenkin riittaa. Kylan johtohenkilo Antonio Polo sanoi: "Olen pyrkinyt kaiken aikaa motivoimaan kylan nuoria ja tyontamaan heita eteenpain. Paljon ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tama projekti on ollut kuin juna kylan nuorille, joka on vienyt heita eteenpain mukanaan. Ideologiat ja hienot ajatukset eivat liikuta taalla ihmisia, vaan intohimoinen omistautuminen, jota olette osoittaneet. Tama kyla ei varmasti palaa enaa koskaan ennalleen. Olen aina ihmetellyt sita, etta miksi lahes kaikkia tanne tulleita vapaaehtoisia ei enaa jatkossa kiinnosta heidan tekemansa tyon hedelmat. Nyt me ollaan suunnittelemassa jatkoa ja se on erittain tarkeaa."

Viikonloppuna meilla oli yhden ryhmamme organisoima matka Quitoon. Matkan toteutuminen oli vaikuttanut hyvin epavarmalta aluksi, kun asiat oli jarjestetty vahan Ecuadorilaiseen tapaan puolittain. Otimme ryhman kanssa kuitenkin tiukan otteen asioista, annoimme palautetta ja jarjestimme matkan kuntoon yhdessa. Riskin olimme ottaneet, kun annoimme jarjestelyt kokemattomille, mutta ilmat tuota riskia ei oppimista tapahdu. Loppujen lopuksi pienista organisointipuutteista huolimatta matka meni erinomaisesti. Vierailimme eraassa yrittajyyskoulussa, yhdella suurella jakelijalla, San Fransiscon yliopistolla ja kahdella erittain mielenkiintoisella yrittajalla. Kaikkein parhaiten mieleen jai vierailu San Fransiscon yliopistolla, jossa sattumalta saimme kuunnella oppitunnin tuon Ecuadorin ehka tasokkaimman ja kalleimman yliopiston perustajalta ja omistajalta. Yliopisto oli perustettu alunperin 25 dollarilla.

Tullessamme saliin istumaan, odottelimme noin 20 minuuttia eraan yliopiston oppilaan kanssa. Yliopiston omistaja tuli yhtakkia luokkaan ja kysyi meilta: "Mita teette taalla?" Ajattelin, etta nyt meidat ajetaan pois taalta kun en tiennyt jarjestelyista mitaan, jotka olivat ryhmamme vastuulla. Hekin olivat odottamassa toista henkiloa alunperin. Flavio tyypilliseen tyyliinsa kertoi projektistamme, yrittajistamme ja visiostamme. Omistaja Santiago alkoi puhumaan meille: "Ecuadorissa ei yrittaminen kannata.." Han kertoi kaikista esteista, joita valtio yrittajyydelle laittaa ja ongelmallisesta kulttuurista hyvin sekavaan tyyliin. Meinasin tipahtaa tuoliltani, kun tuollainen arvostettu kaveri alkoi tuhoamaan tekemaamme tyota. Vieressani oleva kaveri sanoi: "Ei se pysty myrkyttamaan ainakaan minua, koska olette olleet niin hyvia opettajia." Yritin huomauttaa valiin, koska en ollut samaa mielta hanen johtopaatoksistaan. Kaveri vastasi tiukasti: "Sina et ole Ecuadorista. Et ymmarra naita.."

Tiukan kriittisen kuuntelun jalkeen kaveri alkoi puhua yllattaen yha enemman ja enemman yrittajyyden puolesta. Tulee olla innovatiivinen ja taistella naita vahingollisia rakenteita vastaan. Tulee tuntea omat mahdollisuudet ja rajoitteet. Pitaa olla sinnikas ja pitkajanteinen. Loppujen lopuksi kaveri toi meille esille suuren maaran ongelmia, mutta toi myos sinnikkaan taistelijan asenteen ja reitin parempaan tulevaisuuteen. Muutoksen. Kaikesta en ollut samaa mielta, mutta koskaan kukaan ei ole liikuttanut ajatuksiani niin nopeasti kuin tuo yliopiston perustaja yrittaja.

Maanantaina 6.10 oli ehka koko projektimme mielenkiintoisin paiva. Guyaquil:sta tuli Plan International:sta 24 nuorta tutustumaan toimintaamme. Osa oli Plan:n tyontekijoita ja suurin osa oli nuoria yrittajiksi aikovia Nueva Prosperinan alueelta. Salinas oli heille erittain kylma ja lammittimille loytyi paljon kayttoa. Aamulla osallistujat jarjestivat esittelyn projektistamme Salinas:n johtohenkiloille ja esittelyn Salinaksesta samalla. Paikalla oli lahes 100 henkiloa ja ohjelma oli todella mielenkiintoista. Saimme kuulla osallistujien itsensa kertomana kuinka he olivat oppineet ja muuttuneet kurssin aikana. Tahan asti kaikkein paras tunti oli tama heidan jarjestamansa. Iltapaivalla oli tunti johtajuudesta ja meita oli nyt yli 40 Guyaquil:n vieraiden kanssa. Timo kertoi pelkojen voittamisesta ja huolien kasittelysta tunnilla, josta saimme paljon positiivista palautetta Guyaquil:n vierailta. Minulla aiheena oli organisointi ja muutosjohtaminen. Guyaquil:n vieraat muistavat matkansa varmasti lopun elamansa. Yhteistyo heidan kanssaan jatkuu varmasti tulevaisuudessa, kun heidan tavoitteena on kaynnistaa samanlaisia kursseja siella.