Guayquil:ssa ollessamme saimme luotua suhteita Plan International- jarjestoon, joka toimii Suomessakin. Heita tulee 15-20 vierailemaan Salinas:ssa 6.10, koska he haluavat aloittaa yrittajyyshankkeen. Plan Guyaquil:ssa paatavoite on kehittaa erasta slummialuetta, mutta ihmiset siella ovat osoittaneet kokoajan kasvavaa kiinnostusta yritystoiminta -koulutukseen. Tyomahdollisuudet ovat erittain niukat ja siksi olisi tarkeaa tehda yritystoimintaa, jotta ihmiset luomaan tyonsa ja hankkia elantonsa. Talla hetkella Plan:ssa Guyaquil:lla ei ole paljon kokemusta tai tietoa yrittajyyden kehittamisesta tai tukemisesta. He haluavat oppia siita tyosta, jota olemme tehneet taalla Salinaksessa. Samoin Guyaquil:n Katoliselta yliopistolta tulee vierailijoita 8.10, jolloin on meidan osallistujien suunnittelema ja pitama oppitunti.
Palattuamme Guyaquil:sta kyselimme tarkkaan palautetta tunneista, jotka facilitaattorimme Mauro ja Flavio olivat pitaneet projektin hallinnasta. Tunnit oli jaettu kahteen osaan, koska keskiviikkona oli ollut tarkea jalkapallo- ottelu. Jalkapallo on monelle Ecuadorilaiselle elama ja kuolema. Tunnit olivat menneet oikein hyvin; vetajat olivat noudattaneet erinomaisen hyvin periaatteitamme: yksinkertainen, kaytannonlaheinen ja interaktiivinen. Tunnilla oli tehty ryhmatyo, jossa osallistujat ryhmissa suunnittelivat projektin vetamisen eri osuudet.
Maanantaina meilla oli tunti neuvottelusta. Koko tunti meni harjoitukseen, jossa osallistujat edustivat erilaisia yrityksia ja neuvottelivat keskenaan ryhmissa. Yksi ryhma oli jakelija, yksi hankkija, yksi mehujen valmistaja ja yksi rahoittaja. Palautteen perusteella harjoitus oli ollut erittain opettava, kaikki sanoivat oppineensa harjoituksen kautta paljon neuvottelusta ja yrityksen suhteista. Harjoituksen idea oli TTY:n Puheviestinnan ja neuvottelutaidon kurssilta.
Keskiviikkona oli osallistujaryhman jarjestama ravintola-ilta. Siina mukana oli esitys, jonka aihevalinta oli vahan erikoinen mutta hyvin ajankohtainen: veden saastuminen. Aihe ei kauheasti illan tunnelmaa kohottanut, mutta ihmiset nayttivat pitavan aihetta mielenkiinoisena, koska sen pohjalta syntyi erittain paljon keskustelua. Osallistujat olivat kutsuneet useita Salinaksen johtohenkiloita iltaan myos ja kaikki oli heidan jarjestamaansa alusta lahtien. Timo piti illan huipennukseksi taikashow:n, josta kuultiin taas tuttuun tapaan pitkaan.
Torstaina piti olla tunti valmistuksesta, mutta vierailijamme ilmoitti paivaa ennen ettei paase tulemaan. Asia, joka minua eniten arsyttaa Ecuadorissa, on se etta asioista ilmoitetaan liian myohaan ja aikojen suunnittelu ei toimi. Pitaa vain olla karsivallinen. Vierailijamme sai palautetta ja seuraavalla kerralla ei todennakoisesti tapahdu enaa vastaavaa.
Lauantaina meilla oli erittain mahtava yrityskayntipaiva. Kavimme vierailemassa Riobambassa yhdessa jogurtteja ja juustoja valmistavassa yrityksessa. Yrityksen johtaja Sonja, joka kertoi kuinka han oli aloittanut toiminnan vain yhden lampomittarin kanssa. Se oli hanen ainoa aloitusinvestointinsa ja han kertoi kuinka vaikeuksista huolimatta oli menestynyt yrittajana, kun oli ollut sinnikas ja uskonut unelmiinsa. Toisena vierailun kohteena oli eras erikoiskenkien valmistaja Ambatossa. Han oli aloittanut erittain koyhista oloista, kun hanen vanhempansa olivat muuttaneet USA:aan sen jalkeen kuin heidan kanafarminsa oli palanut tuhkaksi onnettomuudessa. Han oli erittain erikoistunut ihmisten jalkoihin ja teki analyysin kahden osallistujamme jalanpohjista. En tiennyt aikaisemmin, etta huonot kengat ja huonosti hoidetut jalat saavat aikaan paansarkya, mahakipuja ja vaikka mita erilaisia vaivoja. Pelkastaan jalkoihin painamalla han sai paan sarkemaan, kipua sydanlihakseen, kipua maksaan jne. Yksi opetuksista oli se, etta jos haluat menestya ja olla arvokas markkinoilla, sinun pitaa erikoistua. Seka Sonja, etta han kertoivat juuri samoja tarinoita eri sanoin kuin me olimme kertoneet koko kurssin ajan. "Kukin onneton perhe on onneton omalla tavallaan, mutta onnellisilla perheilla on paljon yhteista." (Leo Tolstoi, Anna Karelina) Menestyjat kertovat samoja tarinoita.
Viimeisena vierailun kohteena oli Plastigaucho, joka on yksi Ecuadorin suurimmista yrityksista ja tekee kenkia seka saappaita 20 miljoonaa kappaletta vuodessa. Yksi Ambaton rotareista on tuon yrityksen henkilostopaallikko, joten hanen kauttaan jarjestimme vierailun. Osallistujat saivat perspektiivia siita, etta millaiset mahdollisuudet heidankin yrityksillaan saattaa olla. Plastigauchokin aloitti toimintansa pienesta verstaasta 70 vuotta sitten.
Viimeisimman tunnin aiheena oli riskit ja neuvottelun teoria. Timo oli valmistellut erittain hyvan osuuden neuvottelusta ja itse kerroin riskeista. Yrittajan tulee hallita riskeja, mutta ilman riskeja ei ole tuloksia. Tunnilla karsimme erittain harvinaista osallistujapulaa, kun paikalla oli 20: sta vain 13 henkea ja moni tuli myohassa. Kaikki ilmoittivat olevansa erilaisissa tapaamisissa tai muualla. Tunnin aloittaminen oli masentavaa pienella porukalla. Taas huomasi taistelevansa Ecuadorilaista kulttuuria vastaan. Loputtomiin venyvat tapaamiset, tapa hoitaa sataa asiaa samaan aikaan, lupausten merkitsemattomyys ja suunnittelematon tapa hoitaa asioita. Kun juttelin taas pettymyksesta Flaviolle, niin han sanoi, etta erikoista on se kun kurssilla ihmiset ovat olleet aina niin hyvin paikalla ja vain 1 henkilo on jattanyt kurssin kesken. Yleensa kursseilta tippuu puolet osallistujista kurssien jatkuessa. Vaikka monissa osallistujissa on tapahtunut valtavasti muutosta, niin jotkut kulttuuriset asiat ovat hitaita muuttumaan. Taistelua on jatkettava karsivallisesti, koska sitoutuminen on yksi yrittäjän tarkeimmista ominaisuuksista.
Palattuamme Guyaquil:sta kyselimme tarkkaan palautetta tunneista, jotka facilitaattorimme Mauro ja Flavio olivat pitaneet projektin hallinnasta. Tunnit oli jaettu kahteen osaan, koska keskiviikkona oli ollut tarkea jalkapallo- ottelu. Jalkapallo on monelle Ecuadorilaiselle elama ja kuolema. Tunnit olivat menneet oikein hyvin; vetajat olivat noudattaneet erinomaisen hyvin periaatteitamme: yksinkertainen, kaytannonlaheinen ja interaktiivinen. Tunnilla oli tehty ryhmatyo, jossa osallistujat ryhmissa suunnittelivat projektin vetamisen eri osuudet.
Maanantaina meilla oli tunti neuvottelusta. Koko tunti meni harjoitukseen, jossa osallistujat edustivat erilaisia yrityksia ja neuvottelivat keskenaan ryhmissa. Yksi ryhma oli jakelija, yksi hankkija, yksi mehujen valmistaja ja yksi rahoittaja. Palautteen perusteella harjoitus oli ollut erittain opettava, kaikki sanoivat oppineensa harjoituksen kautta paljon neuvottelusta ja yrityksen suhteista. Harjoituksen idea oli TTY:n Puheviestinnan ja neuvottelutaidon kurssilta.
Keskiviikkona oli osallistujaryhman jarjestama ravintola-ilta. Siina mukana oli esitys, jonka aihevalinta oli vahan erikoinen mutta hyvin ajankohtainen: veden saastuminen. Aihe ei kauheasti illan tunnelmaa kohottanut, mutta ihmiset nayttivat pitavan aihetta mielenkiinoisena, koska sen pohjalta syntyi erittain paljon keskustelua. Osallistujat olivat kutsuneet useita Salinaksen johtohenkiloita iltaan myos ja kaikki oli heidan jarjestamaansa alusta lahtien. Timo piti illan huipennukseksi taikashow:n, josta kuultiin taas tuttuun tapaan pitkaan.
Torstaina piti olla tunti valmistuksesta, mutta vierailijamme ilmoitti paivaa ennen ettei paase tulemaan. Asia, joka minua eniten arsyttaa Ecuadorissa, on se etta asioista ilmoitetaan liian myohaan ja aikojen suunnittelu ei toimi. Pitaa vain olla karsivallinen. Vierailijamme sai palautetta ja seuraavalla kerralla ei todennakoisesti tapahdu enaa vastaavaa.
Lauantaina meilla oli erittain mahtava yrityskayntipaiva. Kavimme vierailemassa Riobambassa yhdessa jogurtteja ja juustoja valmistavassa yrityksessa. Yrityksen johtaja Sonja, joka kertoi kuinka han oli aloittanut toiminnan vain yhden lampomittarin kanssa. Se oli hanen ainoa aloitusinvestointinsa ja han kertoi kuinka vaikeuksista huolimatta oli menestynyt yrittajana, kun oli ollut sinnikas ja uskonut unelmiinsa. Toisena vierailun kohteena oli eras erikoiskenkien valmistaja Ambatossa. Han oli aloittanut erittain koyhista oloista, kun hanen vanhempansa olivat muuttaneet USA:aan sen jalkeen kuin heidan kanafarminsa oli palanut tuhkaksi onnettomuudessa. Han oli erittain erikoistunut ihmisten jalkoihin ja teki analyysin kahden osallistujamme jalanpohjista. En tiennyt aikaisemmin, etta huonot kengat ja huonosti hoidetut jalat saavat aikaan paansarkya, mahakipuja ja vaikka mita erilaisia vaivoja. Pelkastaan jalkoihin painamalla han sai paan sarkemaan, kipua sydanlihakseen, kipua maksaan jne. Yksi opetuksista oli se, etta jos haluat menestya ja olla arvokas markkinoilla, sinun pitaa erikoistua. Seka Sonja, etta han kertoivat juuri samoja tarinoita eri sanoin kuin me olimme kertoneet koko kurssin ajan. "Kukin onneton perhe on onneton omalla tavallaan, mutta onnellisilla perheilla on paljon yhteista." (Leo Tolstoi, Anna Karelina) Menestyjat kertovat samoja tarinoita.
Viimeisena vierailun kohteena oli Plastigaucho, joka on yksi Ecuadorin suurimmista yrityksista ja tekee kenkia seka saappaita 20 miljoonaa kappaletta vuodessa. Yksi Ambaton rotareista on tuon yrityksen henkilostopaallikko, joten hanen kauttaan jarjestimme vierailun. Osallistujat saivat perspektiivia siita, etta millaiset mahdollisuudet heidankin yrityksillaan saattaa olla. Plastigauchokin aloitti toimintansa pienesta verstaasta 70 vuotta sitten.
Viimeisimman tunnin aiheena oli riskit ja neuvottelun teoria. Timo oli valmistellut erittain hyvan osuuden neuvottelusta ja itse kerroin riskeista. Yrittajan tulee hallita riskeja, mutta ilman riskeja ei ole tuloksia. Tunnilla karsimme erittain harvinaista osallistujapulaa, kun paikalla oli 20: sta vain 13 henkea ja moni tuli myohassa. Kaikki ilmoittivat olevansa erilaisissa tapaamisissa tai muualla. Tunnin aloittaminen oli masentavaa pienella porukalla. Taas huomasi taistelevansa Ecuadorilaista kulttuuria vastaan. Loputtomiin venyvat tapaamiset, tapa hoitaa sataa asiaa samaan aikaan, lupausten merkitsemattomyys ja suunnittelematon tapa hoitaa asioita. Kun juttelin taas pettymyksesta Flaviolle, niin han sanoi, etta erikoista on se kun kurssilla ihmiset ovat olleet aina niin hyvin paikalla ja vain 1 henkilo on jattanyt kurssin kesken. Yleensa kursseilta tippuu puolet osallistujista kurssien jatkuessa. Vaikka monissa osallistujissa on tapahtunut valtavasti muutosta, niin jotkut kulttuuriset asiat ovat hitaita muuttumaan. Taistelua on jatkettava karsivallisesti, koska sitoutuminen on yksi yrittäjän tarkeimmista ominaisuuksista.
1 kommentti:
Äkkiä on aika mennyt, oppitunnit alkavat olla voiton puolella! Mukava kun oli lisää kuvia!
Lähetä kommentti