Yrittäjyyskoulun toinen valmennusohjelma JES 2 päättyi muutama viikko sitten. Jälleen noin 25 nuorta aikuista on valmennettu kohti yrittäjyyspolkua. Oli hienoa olla mukana seuraamassa koulutuksen etenemistä. Varmasti saadaan jälleen uusia yrityksiä Salinakseen ja lähialueelle.
Itse tulin mukaan projektiin graduni vuoksi heinäkuussa. Teen gradua yrittäjyysvalmennuksen pilottivaiheen kokemuksista Latinalaisen Amerikan tutkimukseen Helsingin yliopistolle. Haastattelin 12 pilottivaiheeseen osallistunutta eli noin puolet osallistujajoukosta. Haastattelut kestivät puolesta tunnista tuntiin ja nauhoitin kaikki haastattelut myöhempää tarkastelua ja litterointia varten. Vielä en ole systemaattisesti analysoinut tuloksia, mutta päällimmäisenä haastatteluista jäi mieleen pilottivaiheen voimauttava kokemus. Vielä vuodenkin jälkeen osallistujat kokivat, että koulutus oli muuttanut heidän tapaansa ajatella. Ennen kaikkea kuva itsestä (itsetunto) ja omista mahdollisuuksista oli parantunut. Lisäksi koulutuksen kautta oli opittu asettamaan tavoitteita ja luomaan haaveita. Konkreettista yritystoimintaakin oli projektista syntynyt ja monilla osallistujilla oli edelleen suunnitelmissa perustaa oma mikroyritys.
Kaiken kaikkiaan haastattelut olivat mielenkiintoisia ja niissä heijastui ihmisten erilaiset elämantarinat sekä vallitsevan yhteiskunnan luomat puitteet ja haasteet yritystoiminnalle. Useissa haastatteluissa mainittiin hyvänä asiana pilottivalmennuksen erilainen, uusi metodologia. Valmennuksen kiinnostavuutta oli alussa lisännyt tieto siitä, että valmentajat ovat toisesta maasta ja erityisen hyvänä seikkana mainittiin koulutuksen interaktiivisuus sekä käytännönläheisyys. Monet kritisoivat opettajakeskeistä tapaa, jolla Ecuadorissa oli totuttu opiskelemaan: opiskelijat lähinnä kuuntelevat ja kirjoittavat muistiinpanoja.
Haastattelujen kautta saadaan arvokasta tietoa siitä, mitkä teemat olivat erityisesti koettu merkittävinä tulevia valmennuksia ajatellen tai millaisiin seikkoihin tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää huomiota.
Vietin Salinaksessa 6 viikkoa ja kokemus oli unohtumaton. Tein haastatteluja, mutta valmensin myös tulevia valmentajia opetustaidoissa. Ihmiset olivat ystävällisia ja kiinnostuneita tekemästäni työstä. Salinaksen maisemat olivat upeita ja kylässä viettäni aika oli täynnä uusia oppimiskokemuksia.
Raportoin lisää graduni tuloksista myöhemmin tälle sivulle.
Palataan asiaan siis!
Terv. Marianne
maanantai 31. elokuuta 2009
torstai 14. toukokuuta 2009
Uutisia Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulusta
Messiaat ovat saapuneet - Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulussa tapahtuu taas !
Henna ja Valtteri saapuivat eilen Jyvaskylan Tiimiakatemiasta tanne Salinakseen tekemaan toita projektin parissa. Itse olen ollut taalla Salinaksessa jo kolme viikkoa ja nyt on erittain mukava saada itseaan parempaa seuraa. Suunnitelma on seuraava: meilla on tarkoitus totetuttaa valmentajien valmennus kurssin nykyisille valmentajille ja nain tukea projektin jatkoa. Uskomme, etta tama on paras tapa hyodyntaa (valitettavasti) lyhyt aikamme taalla Salinaksessa. Itse olen taalla viela kolme viikkoa ja Henna ja Valtteri muutaman viikon enemman.
Eilen kurssilaiset jarjestivat pienimuotoisen vastaanotto -juhlan Hennalle ja Valtterille. Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, video-esitys Salinaksesta ja erinomaista ruokaa. Henna ja Valtteri paasivat samalla tutustumaan myos kaikkiin kurssin osallistujiin, koska illan aikana kaikki esittelivat lyhyesti itsensa. Ensimmainen yo meni ilmeisesti hyvin, koska heti aikaisin aamulla molemmat olivat valmiina lahtemaan aamulenkille. Lenkin jalkeen koettiinkin ensimmainen yllaripyllari, vetta ei tullut mistaan hanasta. No, suihkut jaivat valiin mutta jospa illalla onnistuisi jo.
Tanaan luomme alustavan suunnitelman koulutukselle seka jarjestamme tapaamisen kurssin vetajien kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa tiimin koulutus. Valmentajien valmennuksen lisaksi tulemme itse pitamaan joitakin oppitunteja seka jarjestamaan henkilokohtaisia tapaamisia mahdollisimman monen osallistujan kanssa. Toita siis riittaa ! Onneksi olemme kaikki innostuneita haasteesta, joka meita odottaa. Itse odotan ainakin oppivani paljon seuraavan kolmen viikon aikana.
Henna ja Valtteri saapuivat eilen Jyvaskylan Tiimiakatemiasta tanne Salinakseen tekemaan toita projektin parissa. Itse olen ollut taalla Salinaksessa jo kolme viikkoa ja nyt on erittain mukava saada itseaan parempaa seuraa. Suunnitelma on seuraava: meilla on tarkoitus totetuttaa valmentajien valmennus kurssin nykyisille valmentajille ja nain tukea projektin jatkoa. Uskomme, etta tama on paras tapa hyodyntaa (valitettavasti) lyhyt aikamme taalla Salinaksessa. Itse olen taalla viela kolme viikkoa ja Henna ja Valtteri muutaman viikon enemman.
Eilen kurssilaiset jarjestivat pienimuotoisen vastaanotto -juhlan Hennalle ja Valtterille. Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, video-esitys Salinaksesta ja erinomaista ruokaa. Henna ja Valtteri paasivat samalla tutustumaan myos kaikkiin kurssin osallistujiin, koska illan aikana kaikki esittelivat lyhyesti itsensa. Ensimmainen yo meni ilmeisesti hyvin, koska heti aikaisin aamulla molemmat olivat valmiina lahtemaan aamulenkille. Lenkin jalkeen koettiinkin ensimmainen yllaripyllari, vetta ei tullut mistaan hanasta. No, suihkut jaivat valiin mutta jospa illalla onnistuisi jo.
Tanaan luomme alustavan suunnitelman koulutukselle seka jarjestamme tapaamisen kurssin vetajien kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa tiimin koulutus. Valmentajien valmennuksen lisaksi tulemme itse pitamaan joitakin oppitunteja seka jarjestamaan henkilokohtaisia tapaamisia mahdollisimman monen osallistujan kanssa. Toita siis riittaa ! Onneksi olemme kaikki innostuneita haasteesta, joka meita odottaa. Itse odotan ainakin oppivani paljon seuraavan kolmen viikon aikana.
lauantai 20. joulukuuta 2008
Ulkoministeriöltä saatu rahoitusta!
Perjantaina selvisi, että saimme ulkoministeriön rahoituksen hankkeen jatkolle. Toiminta on nyt rahoituksen osalta vakaalla pohjalla. Lisäksi tulee saada omarahoitusosuus kasaan vuosittain.
Mauro hankkeen jatkajana laitetaan nyt suureen vastuuseen. Myös Flaviolla tulee olemaan merkittävästi vastuuta. Hyödyksi käytetään varmasti mukana olleita muita facilitaattoreita, kuten Ana-Luciaa ja Glendaa. Mauro aloittaa työt koordinaattorina jo nyt tammikuun alusta, mutta seuraava kurssi alkaa helmikuun aikana.
Jatkajat tulevat olemaan merkittävän haasteen edessä. Vaikka he pystyvätkin käyttämään hyödyksi meidän rakentamaamme mallia, materiaaleja ja mainetta, kyseessä on ikäänkuin uusi pilotti heille. Olemme luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen, vaikka haastetta erityisesti Maurolle ja Flaviolle riittää paljon. Hanketta parannetaan ja kehitetään kaiken aikaa edelleen.
Timo on tullut Suomeen puolitoista viikkoa sitten takaisin, mutta on lähdössä takaisin Ecuadoriin huhtikuussa. Hanketta saattaa olla menossa tukemaan myös kaksi kaveria Tiimiakatemialta ensi kesänä.
Hankkeestamme on julkaistu yhteensä n. 12 lehtijuttua eri lehdissä. Tähän mennessä ehkä merkittävin juttu oli uusimmassa Yrittäjä- lehdessä, jossa haastateltiin osallistujaamme Tatianaa. Juttu löytyy yrittäjälehdestä 6/2008 http://www.yrittajat.fi/File/b6d759ea-102c-4dd6-9868-17e3ac67fec0/yrittajalehti6_2008.pdf sivuilta 68-70. Yrittäjälehteen pääsee myös sivulta: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/tiedotustoiminta/yrittajalehti/ .
Muutamia merkittäviä juttuja saattaa vielä olla tulossa. Niistä laitamme myös blogiin tietoa.
Mauro hankkeen jatkajana laitetaan nyt suureen vastuuseen. Myös Flaviolla tulee olemaan merkittävästi vastuuta. Hyödyksi käytetään varmasti mukana olleita muita facilitaattoreita, kuten Ana-Luciaa ja Glendaa. Mauro aloittaa työt koordinaattorina jo nyt tammikuun alusta, mutta seuraava kurssi alkaa helmikuun aikana.
Jatkajat tulevat olemaan merkittävän haasteen edessä. Vaikka he pystyvätkin käyttämään hyödyksi meidän rakentamaamme mallia, materiaaleja ja mainetta, kyseessä on ikäänkuin uusi pilotti heille. Olemme luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen, vaikka haastetta erityisesti Maurolle ja Flaviolle riittää paljon. Hanketta parannetaan ja kehitetään kaiken aikaa edelleen.
Timo on tullut Suomeen puolitoista viikkoa sitten takaisin, mutta on lähdössä takaisin Ecuadoriin huhtikuussa. Hanketta saattaa olla menossa tukemaan myös kaksi kaveria Tiimiakatemialta ensi kesänä.
Hankkeestamme on julkaistu yhteensä n. 12 lehtijuttua eri lehdissä. Tähän mennessä ehkä merkittävin juttu oli uusimmassa Yrittäjä- lehdessä, jossa haastateltiin osallistujaamme Tatianaa. Juttu löytyy yrittäjälehdestä 6/2008 http://www.yrittajat.fi/File/b6d759ea-102c-4dd6-9868-17e3ac67fec0/yrittajalehti6_2008.pdf sivuilta 68-70. Yrittäjälehteen pääsee myös sivulta: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/tiedotustoiminta/yrittajalehti/ .
Muutamia merkittäviä juttuja saattaa vielä olla tulossa. Niistä laitamme myös blogiin tietoa.
Yrittäjyyskoulu jatkuu
Edellisessä viestissä ollut "Ohi on!" kuvaa aika huonosti hankkeen todellista tilannetta. Se ehkä kuvasi meidän niitä tuntemisia, että kovan työpanoksen jälkeen homma hellitti ja oli aika olla iloinen saavutetuista asioista. Kuitenkaan missään tapauksessa kyse ei ole siitä, että pakkaamme matkalaukkumme ja unohdamme hankkeen. Niin tapahtuu niin useiden vapaaehtoisten kohdalla ja tärkeät todelliset tulokset jäävät vähiin. Antonio Polo sanoi Salinas:ssa: "Minä aina ihmettelen sitä, että täällä käyneitä vapaaehtoisia ei enää pois lähdön jälkeen yhtään kiinnosta, miten heidän kehittämänsä asiat kehittyvät jatkossa."
Timo jäi aluksi Ecuadoriin vielä puoleksitoista kuukaudeksi ja minä lähdin Suomeen. Tekemistä Suomessa kahden yrityksen ja opiskelun kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta samalla on jatkunut hankkeen seuranta. Kun lähdin pois Ecuadorista, tuntui siltä, että osallistujien kohdalla aluksi tapahtui merkittävä lamaannus. Kurssi oli loppu ja piti selvitä omin jaloin. Jotkut olivat saaneet työpaikan ja hyödynsivät oppimiaan taitoja siellä. Sekin on hyvä, jos he toimivat sisäisinä yrittäjinä. Paikallisen osuuskunnan korko 18% tuntui pelottavalta ja lainanoton pelosta saatiin ikäänkuin syy olla tekemättä mitään. Yrittäjyysyhteisö perustettiin Libo puheenjohtajana. Yhteisön tapaamiset menivät kuitenkin joutavanpäiväiseen jutusteluun ja mitään oikeata hyötyä ei toiminnasta tuntunut olevan. Yritettiin kerätä myös rahaa kaiken aikaa hyväntekeväisyyteen ja toiminta tuntui hajaantuvan liian moneen suuntaan, jolla ei oikeastaan saada mitään aikaiseksi. Flavio ja Timo olivat hyvin huolissaan osallistujista. Puhuimme kokoajan seurannan merkityksestä ja siitä kuinka tulee olla kärsivällinen. Tulos on oikein hyvä, jos saadaan 50% yrittämään nyt ja noista yrityksistä 25% menestyy ensimmäisellä kertaa. Jos saadaan 1-2 oikeasti todella menestyjää, niin projekti on kannattanut.
Suomalaista on vaikea saada innostumaan, mutta kun suomalainen innostuu, juna menee sisulla eteenpäin. Ecuadorilaisen yrittäjän juna tuntuu pysähtelevän kaiken aikaa, vaikka se lähtisikin liikkeelle. Vaikka menestyksen avaimet olisivatkin käsillä, aina palataan samoihin vanhoihin rutiineihin, pelkoihin ja vahingollisiin ajatusmalleihin. Jatkuvaa seurantaa ja kannustusta tarvitaan pitkään, jotta juna pysyy liikkeellä eikä enää pysähtele. Loppujen lopuksi kuitenkin sisäinen motivaatio tulee jokaisesta itsestään.
Lainaongelmaan löytyi usealle osallistujalle ratkaisu. Ecuadorin valtio ajaa yrittäjyyttä nyt ja on saanut aikaan Banco de Fomento:n kautta erittäin halvat korot, jotka ovat 5% vuodessa. Pankki ottaa myös merkittävämmissä määrin riskiä kuin muut pankit. Nyt viisi osallistujaa on saanut hyväksyvän lainapäätöksen Banco de Fomento:lta. Timo kävi läpi jokaisen osallistujan henkilökohtaisesti konsultoinneissa ja kuva tilanteesta muuttui huomattavasti positiivisemmaksi. Usealla yritysideat ovat suuntautuneet ja muuttuneet, mutta noin puolet on aloittamassa kunnolla näinä hetkinä ja noin viisi on jo liikkeellä yrityksiensä kanssa. Hieman alle puolilla on lupauksia aloittamisesta tulevaisuudessa, mutta niiden toteutuminen on epävarmaa. Kärsivällisyyttä tarvitaan aktiivisen seurannan kanssa. Nyt tärkeäksi kysymykseksi muodostuu se, että miten yritykset tulevat menestymään. Yksi osallistujistamme, Giovanni, on perustamassa matkatoimistoa ja on saanut jo hyvät sopimukset aikaiseksi Ecuadorilaisen suuren matkatoimiston kanssa. Giovannista puhuttiin haaveilijana ennen kurssin alkua, mutta jo puolessa välissä kurssia hän lähti vauhdikkaasti eteenpäin. Giovanni kertoi yhdessä konsultoinnissa: "Aikaisemmin minulle ei ollut yhtään selvää mitä teen ja oli valtavasti kysymyksiä sekä epäilyksiä. Nyt tiedän hyvin mihin olen menossa."
Carmen aikaa työllistää paljon kyläyhteisöjen köyhimpiä intiaaneja, kun hän markkinoi kynttilöitä ja muita käsitöitä laajasti Ecuadorissa ja myös ulkomaille. Tällä hetkellä hän on aloittanut valmistuksen pienessä tilassa ja myy ensimmäisenä Salinasin turisteille ja sitten El Camari liikkeille. Susana myy tällä hetkellä vielä pienimuotoisesti kastikkeitaan Salinas:ssa ja hankkii ihmisten palautetta niihin. Myöhemmin hän alkaa valmistamaan yhteistyökumppaneidensa kanssa myös pakastevihannes pusseja. Näiden muutamien tarinoiden lisäksi tarkoitus olisi muuttaa tätä blogia sellaiseksi, että kerrottaisiin henkilökohtaisesti jokaisen osallistujan elämäntarinaa.
Näyttää siltä, että hyviä johtajia on syntymässä. Jatkuvaa seurantaa tarvitaan kuitenkin.Timo teki yhdessä yrittäjyysyhteisön kanssa mission, vision ja suunnitelman toiminnalle. Periaate oli: "Jos ihmiset eivät näe hyötyvänsä toiminnasta tai sillä ei ole suuntaa mihin se on menossa, sen voi lopettaa." Nyt yrittäjyysyhteisöllä pitäisi olla selvillä, että mihin sen tulee keskittyä ja mitä sen toimintaan kuuluu.
Opettajan ohjeesta on tulossa yli 150 sivuinen dokumentti ja lisäksi tulee mukaan kaikki materiaalit, joita kurssilla on jaettu tunneilla ja näytetty. Timon osuus on vielä keskeneräinen, mutta oma osuuteni on valmis. Materiaalia on tarkoitus tulevaisuudessa käyttää laajasti yrittäjyyskoulutuksessa.
Timo jäi aluksi Ecuadoriin vielä puoleksitoista kuukaudeksi ja minä lähdin Suomeen. Tekemistä Suomessa kahden yrityksen ja opiskelun kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta samalla on jatkunut hankkeen seuranta. Kun lähdin pois Ecuadorista, tuntui siltä, että osallistujien kohdalla aluksi tapahtui merkittävä lamaannus. Kurssi oli loppu ja piti selvitä omin jaloin. Jotkut olivat saaneet työpaikan ja hyödynsivät oppimiaan taitoja siellä. Sekin on hyvä, jos he toimivat sisäisinä yrittäjinä. Paikallisen osuuskunnan korko 18% tuntui pelottavalta ja lainanoton pelosta saatiin ikäänkuin syy olla tekemättä mitään. Yrittäjyysyhteisö perustettiin Libo puheenjohtajana. Yhteisön tapaamiset menivät kuitenkin joutavanpäiväiseen jutusteluun ja mitään oikeata hyötyä ei toiminnasta tuntunut olevan. Yritettiin kerätä myös rahaa kaiken aikaa hyväntekeväisyyteen ja toiminta tuntui hajaantuvan liian moneen suuntaan, jolla ei oikeastaan saada mitään aikaiseksi. Flavio ja Timo olivat hyvin huolissaan osallistujista. Puhuimme kokoajan seurannan merkityksestä ja siitä kuinka tulee olla kärsivällinen. Tulos on oikein hyvä, jos saadaan 50% yrittämään nyt ja noista yrityksistä 25% menestyy ensimmäisellä kertaa. Jos saadaan 1-2 oikeasti todella menestyjää, niin projekti on kannattanut.
Suomalaista on vaikea saada innostumaan, mutta kun suomalainen innostuu, juna menee sisulla eteenpäin. Ecuadorilaisen yrittäjän juna tuntuu pysähtelevän kaiken aikaa, vaikka se lähtisikin liikkeelle. Vaikka menestyksen avaimet olisivatkin käsillä, aina palataan samoihin vanhoihin rutiineihin, pelkoihin ja vahingollisiin ajatusmalleihin. Jatkuvaa seurantaa ja kannustusta tarvitaan pitkään, jotta juna pysyy liikkeellä eikä enää pysähtele. Loppujen lopuksi kuitenkin sisäinen motivaatio tulee jokaisesta itsestään.
Lainaongelmaan löytyi usealle osallistujalle ratkaisu. Ecuadorin valtio ajaa yrittäjyyttä nyt ja on saanut aikaan Banco de Fomento:n kautta erittäin halvat korot, jotka ovat 5% vuodessa. Pankki ottaa myös merkittävämmissä määrin riskiä kuin muut pankit. Nyt viisi osallistujaa on saanut hyväksyvän lainapäätöksen Banco de Fomento:lta. Timo kävi läpi jokaisen osallistujan henkilökohtaisesti konsultoinneissa ja kuva tilanteesta muuttui huomattavasti positiivisemmaksi. Usealla yritysideat ovat suuntautuneet ja muuttuneet, mutta noin puolet on aloittamassa kunnolla näinä hetkinä ja noin viisi on jo liikkeellä yrityksiensä kanssa. Hieman alle puolilla on lupauksia aloittamisesta tulevaisuudessa, mutta niiden toteutuminen on epävarmaa. Kärsivällisyyttä tarvitaan aktiivisen seurannan kanssa. Nyt tärkeäksi kysymykseksi muodostuu se, että miten yritykset tulevat menestymään. Yksi osallistujistamme, Giovanni, on perustamassa matkatoimistoa ja on saanut jo hyvät sopimukset aikaiseksi Ecuadorilaisen suuren matkatoimiston kanssa. Giovannista puhuttiin haaveilijana ennen kurssin alkua, mutta jo puolessa välissä kurssia hän lähti vauhdikkaasti eteenpäin. Giovanni kertoi yhdessä konsultoinnissa: "Aikaisemmin minulle ei ollut yhtään selvää mitä teen ja oli valtavasti kysymyksiä sekä epäilyksiä. Nyt tiedän hyvin mihin olen menossa."
Carmen aikaa työllistää paljon kyläyhteisöjen köyhimpiä intiaaneja, kun hän markkinoi kynttilöitä ja muita käsitöitä laajasti Ecuadorissa ja myös ulkomaille. Tällä hetkellä hän on aloittanut valmistuksen pienessä tilassa ja myy ensimmäisenä Salinasin turisteille ja sitten El Camari liikkeille. Susana myy tällä hetkellä vielä pienimuotoisesti kastikkeitaan Salinas:ssa ja hankkii ihmisten palautetta niihin. Myöhemmin hän alkaa valmistamaan yhteistyökumppaneidensa kanssa myös pakastevihannes pusseja. Näiden muutamien tarinoiden lisäksi tarkoitus olisi muuttaa tätä blogia sellaiseksi, että kerrottaisiin henkilökohtaisesti jokaisen osallistujan elämäntarinaa.
Näyttää siltä, että hyviä johtajia on syntymässä. Jatkuvaa seurantaa tarvitaan kuitenkin.Timo teki yhdessä yrittäjyysyhteisön kanssa mission, vision ja suunnitelman toiminnalle. Periaate oli: "Jos ihmiset eivät näe hyötyvänsä toiminnasta tai sillä ei ole suuntaa mihin se on menossa, sen voi lopettaa." Nyt yrittäjyysyhteisöllä pitäisi olla selvillä, että mihin sen tulee keskittyä ja mitä sen toimintaan kuuluu.
Opettajan ohjeesta on tulossa yli 150 sivuinen dokumentti ja lisäksi tulee mukaan kaikki materiaalit, joita kurssilla on jaettu tunneilla ja näytetty. Timon osuus on vielä keskeneräinen, mutta oma osuuteni on valmis. Materiaalia on tarkoitus tulevaisuudessa käyttää laajasti yrittäjyyskoulutuksessa.
lauantai 25. lokakuuta 2008
Ohi on !
Projekti on nyt onnellisesti ja menestyksekkäästi ohi. Mika on jo Suomessa, minun komennus jatkuu 5 joulukuuta asti. Siihen asti jatkan juttujen kirjoittamista blogiin. Sen jalkeen sivumme tulevat hieman muuttumaan; alamme seuramaan sivuilla kurssin osallistujien liiketoimintojen kehitysta ja kurssin tuloksia.
Kurssi tyollisti hienosti loppuun asti. Viimeiseen paivaan asti oli sopivasti kiiretta eika aamulla tarvinnut miettia mita tehda. Viimeinen oppitunti oli maanantaina 13.10, joka oli ns. "jaahyvaisoppitunti" Mika puhui kansainvalistymisesta ja kasvusta. Minun osuudet jaivat pitamatta, koska samaan aikaan jarjestettiin Salinaksessa ulkopuolisen jarjestontoimesta "Hyva Elama" -tyyppinen luento, johon halusimme osallistua. Mina lupasin kurssilaisille pitaa viela yhden oppitunnin marraskuussa, jolloin kertaamme kurssin asenneteemoja.
10, 11 ja 12 paiva jarjesti yksi kurssimme ryhma loppuretken koko porukalle viidakkoon. Matka oli maaranpaahan oli pitka, mutta kannatti ehdottomasti. Matkan aikana tutuistuimme yhden paikallisen yhteison kehittamishankkeeseen ja useisiin alueen yrityksiin. Lisaksi kavimme muun muassa elaintarhassa, jossa naimme apinoita, jaguaareja, papukaijoja ja kaikkea mita viidakosta loytyy erittain lahelta, mutta turvallisesti. Matka oli kursin muistelu ja fiilistelymatka ja sellaisenaan onnistui erinomaisesti. Rahaa loppumatkaan oli budjetissa hyvin vähän, joten kurssilaiset itse hankkivat rahoituksen arpajaisilla kylässä ja monilla muilla muodoilla. Hieman jouduimme mekin lopuksi joustamaan, kun lähes ilmainen bussi peruuntui Ecuadorilaiseen tyyliin lähtöpäivänä. Jouduimme hankkimaan kalliimman bussin nopeasti.
15.10 jarjestimme Mika ja mina puolestaan kurssimme osallistujille Noche Finlandesa -suomalaisen illan. Iltaa varten rakensimme jopa saunan pressuista ja kivet raahasimme viereisesta joesta. Sauna ei lampotilaltaan ollut ihan taydellinen, mutta ikimuistoinen elamys kurssilaisillemme. Illan aikana pidimme esitelman Suomesta, arvoimme nojatuolimatkan Suomeen ja leikimme valtavasti eri leikkeja ja hauskaa oli! Mina aloitin illan kertomalla illan saannot eli miten piti kayttaytya suomalaisittain. Jaomme mm. jokaiselle osallistujalle suomalaisen nimen lisaksi, oman sairauden illan ajaksi, mista saattoi jutella, niin etta kaikilla olisi jotain juteltavaa.
Illan paatteeksi kokoonnuimme paistamaan makkaraa ja keskustelemaan kurssista. Keskustelu oli erittain antoisa; kavimme lapi mita kaikki olivat oppineet ja kokeneet kurssin aikana. Huomasimme, etta lahes kaikkien elama oli jollakin tapaa muuttunut kurssin seurauksena. Oli erittain palkitsevaa kuunnella miten osallistujat kertoivat mita hyotya heille on nyt jo kurssista ollut ja miten se on vaikuttanut heidan elamaansa. Monet olivat alkaneet tarkkailemaan ja kyseenalaistamaan ajattelutapojaan ja muuttamaan ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Uskon, etta olemme saaneet aikaan pysyvan muutoksen useiden osallistujien asenteissa. Muutamat olivat muuttuneet ihmisina neljan kuukauden aikana valtavasti. Oli muun muassa yksi kaveri, Libo, joka oli erittain sulkeutunut ja hiljainen kurssin alussa. Nyt kaveri on se, joka puhuu eniten ! Aivan eri mies. Kaikkein hienointa minusta oli kuitenkin se, etta osallistujat olivat oivaltaneet etta he ovat vastuussa elamastaan ja menestys on mahdollista kaikille, Ecuadorissakin. Se on aina ja vain itsesta kiinni.
19.10 oli sitten vuorossa meidan projektin clausura eli paattajaistilaisuus. Tamakin tilaisuus oli yhden ryhman haaste ja taysin heidan jarjestama. Clausuraa edeletavat paivat menivat minulla suunnitellessa ja harjoitellessa omaa showta, jonka oli Clausuran loppuhuipennus. Clausurassa kuulimme paljon (meidan mielesta liikaa) kiitosta, kehuja ja ylistyspuheita niin kurssin osallistujilta kuin muilta projektia seuranneilta. Tuntui kuitenkin todella hienolta saada tunnustusta neljan kuukauden tyosta ja nahda, etta tyo on kantanut oikeasti hedelmaa. Puheista tuli esille, etta lahes kaikille kurssista on ollut aidosti hyotya ja oppi aiotaan laittaa kaytantoon. On hienoa kun huomaa, etta on saanut elamallaan aikaan jotain hyodyllista ja on voinut auttaa toisia eteenpain. Se on se valmentajan paras palkkio.
Juhlassa jaomme kaikille osallistujille ruusut ja diplomit todistuksena kurssiin osallistumisesta.
Mika ja mina saimme osallistujilta muiden lahjojen lisaksi, todella hienot plakaatit. Upea tunnustus, joka saa kunniapaikan huoneeni seinalta. Plakaattia tarkeampi itselle on kuitenkin se oppi ja kokemus, jonka taalla neljan kuukauden aikana on saanut. Opettaminenhan on oppimisen korkein muoto. Helppoa ei kurssin vetaminen aina ole ollut, mutta tulipahan tehtya ja tama on itselleni ikaan kuin ponnistuslauta moneen uuteen haasteeseen.
Loppuyhteenvetona voisin sanoa, etta kurssi meni paremmin kuin olisin osannut toivoa. Vaikeuksia ja haasteita oli matkanvarrella kokoajan. Kun jotain tehdaan ensimmaista kertaa se on valmistautumisesta huolimatta aina vahan harjoittelua. Haasteita toi valilla koulutustila ja esitystekniikka, valilla mahdoton aikataulu eika vahiten kulttuurilliset kysymykset. Vaikeudet kuitenkin voitettiin ja voi sanoa, etta yhtaan tuntia ei vedetty "nollat taulussa". Nyt tietenkin alamme seuramaan kurssin tuloksia ja osallistujien liiketoimintojen kehitysta. Tuloksethan meita kiinnostaa aina tekemista enemman !
Tervetuloa jatkamaan blogin seuraamista !
Kurssi tyollisti hienosti loppuun asti. Viimeiseen paivaan asti oli sopivasti kiiretta eika aamulla tarvinnut miettia mita tehda. Viimeinen oppitunti oli maanantaina 13.10, joka oli ns. "jaahyvaisoppitunti" Mika puhui kansainvalistymisesta ja kasvusta. Minun osuudet jaivat pitamatta, koska samaan aikaan jarjestettiin Salinaksessa ulkopuolisen jarjestontoimesta "Hyva Elama" -tyyppinen luento, johon halusimme osallistua. Mina lupasin kurssilaisille pitaa viela yhden oppitunnin marraskuussa, jolloin kertaamme kurssin asenneteemoja.
10, 11 ja 12 paiva jarjesti yksi kurssimme ryhma loppuretken koko porukalle viidakkoon. Matka oli maaranpaahan oli pitka, mutta kannatti ehdottomasti. Matkan aikana tutuistuimme yhden paikallisen yhteison kehittamishankkeeseen ja useisiin alueen yrityksiin. Lisaksi kavimme muun muassa elaintarhassa, jossa naimme apinoita, jaguaareja, papukaijoja ja kaikkea mita viidakosta loytyy erittain lahelta, mutta turvallisesti. Matka oli kursin muistelu ja fiilistelymatka ja sellaisenaan onnistui erinomaisesti. Rahaa loppumatkaan oli budjetissa hyvin vähän, joten kurssilaiset itse hankkivat rahoituksen arpajaisilla kylässä ja monilla muilla muodoilla. Hieman jouduimme mekin lopuksi joustamaan, kun lähes ilmainen bussi peruuntui Ecuadorilaiseen tyyliin lähtöpäivänä. Jouduimme hankkimaan kalliimman bussin nopeasti.
15.10 jarjestimme Mika ja mina puolestaan kurssimme osallistujille Noche Finlandesa -suomalaisen illan. Iltaa varten rakensimme jopa saunan pressuista ja kivet raahasimme viereisesta joesta. Sauna ei lampotilaltaan ollut ihan taydellinen, mutta ikimuistoinen elamys kurssilaisillemme. Illan aikana pidimme esitelman Suomesta, arvoimme nojatuolimatkan Suomeen ja leikimme valtavasti eri leikkeja ja hauskaa oli! Mina aloitin illan kertomalla illan saannot eli miten piti kayttaytya suomalaisittain. Jaomme mm. jokaiselle osallistujalle suomalaisen nimen lisaksi, oman sairauden illan ajaksi, mista saattoi jutella, niin etta kaikilla olisi jotain juteltavaa.
Illan paatteeksi kokoonnuimme paistamaan makkaraa ja keskustelemaan kurssista. Keskustelu oli erittain antoisa; kavimme lapi mita kaikki olivat oppineet ja kokeneet kurssin aikana. Huomasimme, etta lahes kaikkien elama oli jollakin tapaa muuttunut kurssin seurauksena. Oli erittain palkitsevaa kuunnella miten osallistujat kertoivat mita hyotya heille on nyt jo kurssista ollut ja miten se on vaikuttanut heidan elamaansa. Monet olivat alkaneet tarkkailemaan ja kyseenalaistamaan ajattelutapojaan ja muuttamaan ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Uskon, etta olemme saaneet aikaan pysyvan muutoksen useiden osallistujien asenteissa. Muutamat olivat muuttuneet ihmisina neljan kuukauden aikana valtavasti. Oli muun muassa yksi kaveri, Libo, joka oli erittain sulkeutunut ja hiljainen kurssin alussa. Nyt kaveri on se, joka puhuu eniten ! Aivan eri mies. Kaikkein hienointa minusta oli kuitenkin se, etta osallistujat olivat oivaltaneet etta he ovat vastuussa elamastaan ja menestys on mahdollista kaikille, Ecuadorissakin. Se on aina ja vain itsesta kiinni.
19.10 oli sitten vuorossa meidan projektin clausura eli paattajaistilaisuus. Tamakin tilaisuus oli yhden ryhman haaste ja taysin heidan jarjestama. Clausuraa edeletavat paivat menivat minulla suunnitellessa ja harjoitellessa omaa showta, jonka oli Clausuran loppuhuipennus. Clausurassa kuulimme paljon (meidan mielesta liikaa) kiitosta, kehuja ja ylistyspuheita niin kurssin osallistujilta kuin muilta projektia seuranneilta. Tuntui kuitenkin todella hienolta saada tunnustusta neljan kuukauden tyosta ja nahda, etta tyo on kantanut oikeasti hedelmaa. Puheista tuli esille, etta lahes kaikille kurssista on ollut aidosti hyotya ja oppi aiotaan laittaa kaytantoon. On hienoa kun huomaa, etta on saanut elamallaan aikaan jotain hyodyllista ja on voinut auttaa toisia eteenpain. Se on se valmentajan paras palkkio.
Juhlassa jaomme kaikille osallistujille ruusut ja diplomit todistuksena kurssiin osallistumisesta.
Mika ja mina saimme osallistujilta muiden lahjojen lisaksi, todella hienot plakaatit. Upea tunnustus, joka saa kunniapaikan huoneeni seinalta. Plakaattia tarkeampi itselle on kuitenkin se oppi ja kokemus, jonka taalla neljan kuukauden aikana on saanut. Opettaminenhan on oppimisen korkein muoto. Helppoa ei kurssin vetaminen aina ole ollut, mutta tulipahan tehtya ja tama on itselleni ikaan kuin ponnistuslauta moneen uuteen haasteeseen.
Loppuyhteenvetona voisin sanoa, etta kurssi meni paremmin kuin olisin osannut toivoa. Vaikeuksia ja haasteita oli matkanvarrella kokoajan. Kun jotain tehdaan ensimmaista kertaa se on valmistautumisesta huolimatta aina vahan harjoittelua. Haasteita toi valilla koulutustila ja esitystekniikka, valilla mahdoton aikataulu eika vahiten kulttuurilliset kysymykset. Vaikeudet kuitenkin voitettiin ja voi sanoa, etta yhtaan tuntia ei vedetty "nollat taulussa". Nyt tietenkin alamme seuramaan kurssin tuloksia ja osallistujien liiketoimintojen kehitysta. Tuloksethan meita kiinnostaa aina tekemista enemman !
Tervetuloa jatkamaan blogin seuraamista !
tiistai 7. lokakuuta 2008
Viimeisia viikkoja mennaan
Nyt on viimeiset viikot kasilla pilotissamme ja joitakin asioita on kasautunut loppuun niinkuin aina projekteissa kay. Kiire on kova, mutta yritan siita huolimatta ehtia kirjoittamaan blogiin Suomeen terveisia. Viimeisina aikoina matkalle on taas mahtunut useita mahtavia kokemuksia. Tunneille osallistuminenkin on parantunut huomattavasti hetkellisen notkahduksen jalkeen.
Seuraavan tunti maanantain riskitunnin jalkeen oli kustannuslaskennasta. Tunnin piti FEPP:n yrittajyysvalmennuksesta tullut vierailija. Koko laskentateema kaytiin esimerkkien kautta lapi. Kaytettiin Sonjan ravintolaa, Julianan kuivattuja hedelmia, jne. Kaikki laskettiin kustannuksiin kastikkeeseen tulevaa sipulia myoten. Esimerkit ja eri huomiot, kuten poistojen huomioiminen ja oma palkka, olivat tunnin parasta antia. Tunti ei kuitenkaan ollut kurssin hengen mukainen. Tunnin pitajalla oli pieni Internet-kahvila, mutta yrittaja-asenne puuttui kokonaan. Kenellakaan ei jaanyt riittavan hyvaa kuvaa siita, etta mitka on kaikkein tarkeimmat asiat joita pienyrittajan pitaa huomioida. Laskennasta tehtiin vahan liian vaikeaa kaikilla luokitteluilla. Kukaan ei uskalla ryhtya yrittamaan tuollaisen monimutkaistamisen jalkeen. Itse sain huomauttaa moneen kertaan, etta pienyrittajan kannattaa tehda sopimus kirjapitajan kanssa.
Niinpa paatimme, etta pidamme mina Ana-Lucian(yksi facilitaattoreistamme) kanssa toisen laskentatunnin. Siella otamme asiat yksinkertaisemmin ja asiat, jotka jaivat puuttumaan: kannattavuus (voluumi - hinta) seka budjetti. Ne on melkein ne, jota yrittaja eniten tarvitsee. Lauantaina meilla oli Paul:n ja hanen kaverinsa pitaama tunti valmistuksesta ja laadusta. Paul kertoi paljon ruoanvalmistukseen liittyvista laadunvarmistus ja turvallisuus- asioista, koska melkein kaikki osallistujat ovat alalla. Asiat olivat hyvin kaytannollisia ja yksinkertaisia monien esimerkkien kanssa. Esimerkiksi: Mika kutsuu teidat syomaan. Ravintolanpitaja sanoo, etta en pystynytkaan ostamaan isoja perunoita. Ne on nyt pienia. Annan alennuksen. Syotteko?
Sitten kun ruoka tulee, keitossa on vihrea kovakuoriainen. Ravintolanpitaja kysyy: Syotteko jos annan puoleen hintaan? Syotteko jos annan 50 centilla? Syotteko jos annan ilmaiseksi? Enaa ei kelpaa mitenkaan. Laatu on suhteellista, mutta turvallisuus ehdotonta.
Lauantaina Paulin tunnin jalkeen kavimme pitamassa oppitunnin Ambatossa Rotaryklubin jasenien lapsille. He halusivat kuulla Timon menestyksen 7 askelta. Mukaan otimme kaksi osallistujaa: Daniela ja Edison, jotka kertoivat omaa tarinaansa miten menestya. Tunti meni erinomaisesti ja asiat jaivat kaikilla mieleen.
Maanantaina 29.8 meilla oli oppitunti rahoituksesta. Suunnittelimme osallistujillemme napaytyksen tunnin alkuun, jossa teeskentelimme unohtaneemme koko tunnin. Timo oli tapaamisessa ja minulla ei ollut mitaan valmisteltuna. Iskimme aika suoraan kulttuuriin liittyviin ongelmakohtiin ja juttu jai kaikilla mieleen. Kukaan osallistujistamme ei puuttunut tuolta tunnilta. Timo kertoi alussa verkostojen rakentamisesta, yhteistyosuhteista ja niiden johtamisesta hyvin kaytannonlaheisesti. Esimerkiksi siita kuinka tulee kommunikoida aidosti ja rehellisesti, jos haluaa asioiden toimivan. Samoin motivaation lahteena pitaa olla yhteistyokumppaneiden omat unelmat ja tavoitteet, etka sina. Teimme harjoituksen, jossa kaikki puhuivat eri kielia: tunteiden, ideoiden ja tekemisen kielta. Harjoituksessa naimme kuinka ihmiset olemme erilaisia. Mina kerroin tunnilla rahoituksesta ja sen hankkimisesta. Luottamuksen rakentaminen, kommunikointi ja oman rahoitustarpeen tunteminen ovat olennaisia asioita. Pankit ja sijoittajat suhtautuvat aivan eri tavalla riskeihin.
Keskiviikkona pidimme laskentatunnin. Mina kerroin olennaisia asioita laskennasta ja Ana-Lucia kavi enemmankin niita esimerkkien kautta lapi. On yleista Ecuadorissa, etta esimerkiksi taksikuski ei maksa koskaan auton hintaa takaisin yritystoiminnallaan tai yrittaja laittaa itselleen liian pienen palkan, jotta homma vaikuttaisi kannattavalta. Useat osallistujamme olivat laittamassa itselleen 100 dollaria kuussa, jonka korjasimme 200 dollariin. Tyontekijasta pitaa maksaa Ecuadorissa sama maara erilaisia kustannuksia palkan paalle kuin Suomessa. Kerroin on 1,5 , vaikka tyontekijaa itseaan ei enaa veroteta lahes lainkaan.
Viikolla meilla oli tapaaminen jatkajiemme kanssa. Talla hetkella meita kaikkein kiinnostavin asia on se, etta ohjelmaa pystytaan jatkamaan hyvin tulevaisuudessa. Hauskaa aluksi tapaamisessa oli se, etta puhuttiin jo instituution muodostamisesta tulevaisuudessa aluksi, vaikka seuraavat askeleet eivat olleet lainkaan selvia. Suuret visiot ovat Ecuadorissa yleisia, mutta kaytannon toteutus on suurempi haaste. Asiat alkoivat kuitenkin nayttaa jo paljon selkeammilta, kun juttelimme tarkemmin jatkosta. Jatkajat ovat selvilla ja heiden perehdyttamisensa ollut kokoajan kaynnissa. Haasteita kuitenkin riittaa. Kylan johtohenkilo Antonio Polo sanoi: "Olen pyrkinyt kaiken aikaa motivoimaan kylan nuoria ja tyontamaan heita eteenpain. Paljon ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tama projekti on ollut kuin juna kylan nuorille, joka on vienyt heita eteenpain mukanaan. Ideologiat ja hienot ajatukset eivat liikuta taalla ihmisia, vaan intohimoinen omistautuminen, jota olette osoittaneet. Tama kyla ei varmasti palaa enaa koskaan ennalleen. Olen aina ihmetellyt sita, etta miksi lahes kaikkia tanne tulleita vapaaehtoisia ei enaa jatkossa kiinnosta heidan tekemansa tyon hedelmat. Nyt me ollaan suunnittelemassa jatkoa ja se on erittain tarkeaa."
Viikonloppuna meilla oli yhden ryhmamme organisoima matka Quitoon. Matkan toteutuminen oli vaikuttanut hyvin epavarmalta aluksi, kun asiat oli jarjestetty vahan Ecuadorilaiseen tapaan puolittain. Otimme ryhman kanssa kuitenkin tiukan otteen asioista, annoimme palautetta ja jarjestimme matkan kuntoon yhdessa. Riskin olimme ottaneet, kun annoimme jarjestelyt kokemattomille, mutta ilmat tuota riskia ei oppimista tapahdu. Loppujen lopuksi pienista organisointipuutteista huolimatta matka meni erinomaisesti. Vierailimme eraassa yrittajyyskoulussa, yhdella suurella jakelijalla, San Fransiscon yliopistolla ja kahdella erittain mielenkiintoisella yrittajalla. Kaikkein parhaiten mieleen jai vierailu San Fransiscon yliopistolla, jossa sattumalta saimme kuunnella oppitunnin tuon Ecuadorin ehka tasokkaimman ja kalleimman yliopiston perustajalta ja omistajalta. Yliopisto oli perustettu alunperin 25 dollarilla.
Tullessamme saliin istumaan, odottelimme noin 20 minuuttia eraan yliopiston oppilaan kanssa. Yliopiston omistaja tuli yhtakkia luokkaan ja kysyi meilta: "Mita teette taalla?" Ajattelin, etta nyt meidat ajetaan pois taalta kun en tiennyt jarjestelyista mitaan, jotka olivat ryhmamme vastuulla. Hekin olivat odottamassa toista henkiloa alunperin. Flavio tyypilliseen tyyliinsa kertoi projektistamme, yrittajistamme ja visiostamme. Omistaja Santiago alkoi puhumaan meille: "Ecuadorissa ei yrittaminen kannata.." Han kertoi kaikista esteista, joita valtio yrittajyydelle laittaa ja ongelmallisesta kulttuurista hyvin sekavaan tyyliin. Meinasin tipahtaa tuoliltani, kun tuollainen arvostettu kaveri alkoi tuhoamaan tekemaamme tyota. Vieressani oleva kaveri sanoi: "Ei se pysty myrkyttamaan ainakaan minua, koska olette olleet niin hyvia opettajia." Yritin huomauttaa valiin, koska en ollut samaa mielta hanen johtopaatoksistaan. Kaveri vastasi tiukasti: "Sina et ole Ecuadorista. Et ymmarra naita.."
Tiukan kriittisen kuuntelun jalkeen kaveri alkoi puhua yllattaen yha enemman ja enemman yrittajyyden puolesta. Tulee olla innovatiivinen ja taistella naita vahingollisia rakenteita vastaan. Tulee tuntea omat mahdollisuudet ja rajoitteet. Pitaa olla sinnikas ja pitkajanteinen. Loppujen lopuksi kaveri toi meille esille suuren maaran ongelmia, mutta toi myos sinnikkaan taistelijan asenteen ja reitin parempaan tulevaisuuteen. Muutoksen. Kaikesta en ollut samaa mielta, mutta koskaan kukaan ei ole liikuttanut ajatuksiani niin nopeasti kuin tuo yliopiston perustaja yrittaja.
Maanantaina 6.10 oli ehka koko projektimme mielenkiintoisin paiva. Guyaquil:sta tuli Plan International:sta 24 nuorta tutustumaan toimintaamme. Osa oli Plan:n tyontekijoita ja suurin osa oli nuoria yrittajiksi aikovia Nueva Prosperinan alueelta. Salinas oli heille erittain kylma ja lammittimille loytyi paljon kayttoa. Aamulla osallistujat jarjestivat esittelyn projektistamme Salinas:n johtohenkiloille ja esittelyn Salinaksesta samalla. Paikalla oli lahes 100 henkiloa ja ohjelma oli todella mielenkiintoista. Saimme kuulla osallistujien itsensa kertomana kuinka he olivat oppineet ja muuttuneet kurssin aikana. Tahan asti kaikkein paras tunti oli tama heidan jarjestamansa. Iltapaivalla oli tunti johtajuudesta ja meita oli nyt yli 40 Guyaquil:n vieraiden kanssa. Timo kertoi pelkojen voittamisesta ja huolien kasittelysta tunnilla, josta saimme paljon positiivista palautetta Guyaquil:n vierailta. Minulla aiheena oli organisointi ja muutosjohtaminen. Guyaquil:n vieraat muistavat matkansa varmasti lopun elamansa. Yhteistyo heidan kanssaan jatkuu varmasti tulevaisuudessa, kun heidan tavoitteena on kaynnistaa samanlaisia kursseja siella.
Seuraavan tunti maanantain riskitunnin jalkeen oli kustannuslaskennasta. Tunnin piti FEPP:n yrittajyysvalmennuksesta tullut vierailija. Koko laskentateema kaytiin esimerkkien kautta lapi. Kaytettiin Sonjan ravintolaa, Julianan kuivattuja hedelmia, jne. Kaikki laskettiin kustannuksiin kastikkeeseen tulevaa sipulia myoten. Esimerkit ja eri huomiot, kuten poistojen huomioiminen ja oma palkka, olivat tunnin parasta antia. Tunti ei kuitenkaan ollut kurssin hengen mukainen. Tunnin pitajalla oli pieni Internet-kahvila, mutta yrittaja-asenne puuttui kokonaan. Kenellakaan ei jaanyt riittavan hyvaa kuvaa siita, etta mitka on kaikkein tarkeimmat asiat joita pienyrittajan pitaa huomioida. Laskennasta tehtiin vahan liian vaikeaa kaikilla luokitteluilla. Kukaan ei uskalla ryhtya yrittamaan tuollaisen monimutkaistamisen jalkeen. Itse sain huomauttaa moneen kertaan, etta pienyrittajan kannattaa tehda sopimus kirjapitajan kanssa.
Niinpa paatimme, etta pidamme mina Ana-Lucian(yksi facilitaattoreistamme) kanssa toisen laskentatunnin. Siella otamme asiat yksinkertaisemmin ja asiat, jotka jaivat puuttumaan: kannattavuus (voluumi - hinta) seka budjetti. Ne on melkein ne, jota yrittaja eniten tarvitsee. Lauantaina meilla oli Paul:n ja hanen kaverinsa pitaama tunti valmistuksesta ja laadusta. Paul kertoi paljon ruoanvalmistukseen liittyvista laadunvarmistus ja turvallisuus- asioista, koska melkein kaikki osallistujat ovat alalla. Asiat olivat hyvin kaytannollisia ja yksinkertaisia monien esimerkkien kanssa. Esimerkiksi: Mika kutsuu teidat syomaan. Ravintolanpitaja sanoo, etta en pystynytkaan ostamaan isoja perunoita. Ne on nyt pienia. Annan alennuksen. Syotteko?
Sitten kun ruoka tulee, keitossa on vihrea kovakuoriainen. Ravintolanpitaja kysyy: Syotteko jos annan puoleen hintaan? Syotteko jos annan 50 centilla? Syotteko jos annan ilmaiseksi? Enaa ei kelpaa mitenkaan. Laatu on suhteellista, mutta turvallisuus ehdotonta.
Lauantaina Paulin tunnin jalkeen kavimme pitamassa oppitunnin Ambatossa Rotaryklubin jasenien lapsille. He halusivat kuulla Timon menestyksen 7 askelta. Mukaan otimme kaksi osallistujaa: Daniela ja Edison, jotka kertoivat omaa tarinaansa miten menestya. Tunti meni erinomaisesti ja asiat jaivat kaikilla mieleen.
Maanantaina 29.8 meilla oli oppitunti rahoituksesta. Suunnittelimme osallistujillemme napaytyksen tunnin alkuun, jossa teeskentelimme unohtaneemme koko tunnin. Timo oli tapaamisessa ja minulla ei ollut mitaan valmisteltuna. Iskimme aika suoraan kulttuuriin liittyviin ongelmakohtiin ja juttu jai kaikilla mieleen. Kukaan osallistujistamme ei puuttunut tuolta tunnilta. Timo kertoi alussa verkostojen rakentamisesta, yhteistyosuhteista ja niiden johtamisesta hyvin kaytannonlaheisesti. Esimerkiksi siita kuinka tulee kommunikoida aidosti ja rehellisesti, jos haluaa asioiden toimivan. Samoin motivaation lahteena pitaa olla yhteistyokumppaneiden omat unelmat ja tavoitteet, etka sina. Teimme harjoituksen, jossa kaikki puhuivat eri kielia: tunteiden, ideoiden ja tekemisen kielta. Harjoituksessa naimme kuinka ihmiset olemme erilaisia. Mina kerroin tunnilla rahoituksesta ja sen hankkimisesta. Luottamuksen rakentaminen, kommunikointi ja oman rahoitustarpeen tunteminen ovat olennaisia asioita. Pankit ja sijoittajat suhtautuvat aivan eri tavalla riskeihin.
Keskiviikkona pidimme laskentatunnin. Mina kerroin olennaisia asioita laskennasta ja Ana-Lucia kavi enemmankin niita esimerkkien kautta lapi. On yleista Ecuadorissa, etta esimerkiksi taksikuski ei maksa koskaan auton hintaa takaisin yritystoiminnallaan tai yrittaja laittaa itselleen liian pienen palkan, jotta homma vaikuttaisi kannattavalta. Useat osallistujamme olivat laittamassa itselleen 100 dollaria kuussa, jonka korjasimme 200 dollariin. Tyontekijasta pitaa maksaa Ecuadorissa sama maara erilaisia kustannuksia palkan paalle kuin Suomessa. Kerroin on 1,5 , vaikka tyontekijaa itseaan ei enaa veroteta lahes lainkaan.
Viikolla meilla oli tapaaminen jatkajiemme kanssa. Talla hetkella meita kaikkein kiinnostavin asia on se, etta ohjelmaa pystytaan jatkamaan hyvin tulevaisuudessa. Hauskaa aluksi tapaamisessa oli se, etta puhuttiin jo instituution muodostamisesta tulevaisuudessa aluksi, vaikka seuraavat askeleet eivat olleet lainkaan selvia. Suuret visiot ovat Ecuadorissa yleisia, mutta kaytannon toteutus on suurempi haaste. Asiat alkoivat kuitenkin nayttaa jo paljon selkeammilta, kun juttelimme tarkemmin jatkosta. Jatkajat ovat selvilla ja heiden perehdyttamisensa ollut kokoajan kaynnissa. Haasteita kuitenkin riittaa. Kylan johtohenkilo Antonio Polo sanoi: "Olen pyrkinyt kaiken aikaa motivoimaan kylan nuoria ja tyontamaan heita eteenpain. Paljon ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tama projekti on ollut kuin juna kylan nuorille, joka on vienyt heita eteenpain mukanaan. Ideologiat ja hienot ajatukset eivat liikuta taalla ihmisia, vaan intohimoinen omistautuminen, jota olette osoittaneet. Tama kyla ei varmasti palaa enaa koskaan ennalleen. Olen aina ihmetellyt sita, etta miksi lahes kaikkia tanne tulleita vapaaehtoisia ei enaa jatkossa kiinnosta heidan tekemansa tyon hedelmat. Nyt me ollaan suunnittelemassa jatkoa ja se on erittain tarkeaa."
Viikonloppuna meilla oli yhden ryhmamme organisoima matka Quitoon. Matkan toteutuminen oli vaikuttanut hyvin epavarmalta aluksi, kun asiat oli jarjestetty vahan Ecuadorilaiseen tapaan puolittain. Otimme ryhman kanssa kuitenkin tiukan otteen asioista, annoimme palautetta ja jarjestimme matkan kuntoon yhdessa. Riskin olimme ottaneet, kun annoimme jarjestelyt kokemattomille, mutta ilmat tuota riskia ei oppimista tapahdu. Loppujen lopuksi pienista organisointipuutteista huolimatta matka meni erinomaisesti. Vierailimme eraassa yrittajyyskoulussa, yhdella suurella jakelijalla, San Fransiscon yliopistolla ja kahdella erittain mielenkiintoisella yrittajalla. Kaikkein parhaiten mieleen jai vierailu San Fransiscon yliopistolla, jossa sattumalta saimme kuunnella oppitunnin tuon Ecuadorin ehka tasokkaimman ja kalleimman yliopiston perustajalta ja omistajalta. Yliopisto oli perustettu alunperin 25 dollarilla.
Tullessamme saliin istumaan, odottelimme noin 20 minuuttia eraan yliopiston oppilaan kanssa. Yliopiston omistaja tuli yhtakkia luokkaan ja kysyi meilta: "Mita teette taalla?" Ajattelin, etta nyt meidat ajetaan pois taalta kun en tiennyt jarjestelyista mitaan, jotka olivat ryhmamme vastuulla. Hekin olivat odottamassa toista henkiloa alunperin. Flavio tyypilliseen tyyliinsa kertoi projektistamme, yrittajistamme ja visiostamme. Omistaja Santiago alkoi puhumaan meille: "Ecuadorissa ei yrittaminen kannata.." Han kertoi kaikista esteista, joita valtio yrittajyydelle laittaa ja ongelmallisesta kulttuurista hyvin sekavaan tyyliin. Meinasin tipahtaa tuoliltani, kun tuollainen arvostettu kaveri alkoi tuhoamaan tekemaamme tyota. Vieressani oleva kaveri sanoi: "Ei se pysty myrkyttamaan ainakaan minua, koska olette olleet niin hyvia opettajia." Yritin huomauttaa valiin, koska en ollut samaa mielta hanen johtopaatoksistaan. Kaveri vastasi tiukasti: "Sina et ole Ecuadorista. Et ymmarra naita.."
Tiukan kriittisen kuuntelun jalkeen kaveri alkoi puhua yllattaen yha enemman ja enemman yrittajyyden puolesta. Tulee olla innovatiivinen ja taistella naita vahingollisia rakenteita vastaan. Tulee tuntea omat mahdollisuudet ja rajoitteet. Pitaa olla sinnikas ja pitkajanteinen. Loppujen lopuksi kaveri toi meille esille suuren maaran ongelmia, mutta toi myos sinnikkaan taistelijan asenteen ja reitin parempaan tulevaisuuteen. Muutoksen. Kaikesta en ollut samaa mielta, mutta koskaan kukaan ei ole liikuttanut ajatuksiani niin nopeasti kuin tuo yliopiston perustaja yrittaja.
Maanantaina 6.10 oli ehka koko projektimme mielenkiintoisin paiva. Guyaquil:sta tuli Plan International:sta 24 nuorta tutustumaan toimintaamme. Osa oli Plan:n tyontekijoita ja suurin osa oli nuoria yrittajiksi aikovia Nueva Prosperinan alueelta. Salinas oli heille erittain kylma ja lammittimille loytyi paljon kayttoa. Aamulla osallistujat jarjestivat esittelyn projektistamme Salinas:n johtohenkiloille ja esittelyn Salinaksesta samalla. Paikalla oli lahes 100 henkiloa ja ohjelma oli todella mielenkiintoista. Saimme kuulla osallistujien itsensa kertomana kuinka he olivat oppineet ja muuttuneet kurssin aikana. Tahan asti kaikkein paras tunti oli tama heidan jarjestamansa. Iltapaivalla oli tunti johtajuudesta ja meita oli nyt yli 40 Guyaquil:n vieraiden kanssa. Timo kertoi pelkojen voittamisesta ja huolien kasittelysta tunnilla, josta saimme paljon positiivista palautetta Guyaquil:n vierailta. Minulla aiheena oli organisointi ja muutosjohtaminen. Guyaquil:n vieraat muistavat matkansa varmasti lopun elamansa. Yhteistyo heidan kanssaan jatkuu varmasti tulevaisuudessa, kun heidan tavoitteena on kaynnistaa samanlaisia kursseja siella.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Haasteita ja tekemista
Guayquil:ssa ollessamme saimme luotua suhteita Plan International- jarjestoon, joka toimii Suomessakin. Heita tulee 15-20 vierailemaan Salinas:ssa 6.10, koska he haluavat aloittaa yrittajyyshankkeen. Plan Guyaquil:ssa paatavoite on kehittaa erasta slummialuetta, mutta ihmiset siella ovat osoittaneet kokoajan kasvavaa kiinnostusta yritystoiminta -koulutukseen. Tyomahdollisuudet ovat erittain niukat ja siksi olisi tarkeaa tehda yritystoimintaa, jotta ihmiset luomaan tyonsa ja hankkia elantonsa. Talla hetkella Plan:ssa Guyaquil:lla ei ole paljon kokemusta tai tietoa yrittajyyden kehittamisesta tai tukemisesta. He haluavat oppia siita tyosta, jota olemme tehneet taalla Salinaksessa. Samoin Guyaquil:n Katoliselta yliopistolta tulee vierailijoita 8.10, jolloin on meidan osallistujien suunnittelema ja pitama oppitunti.
Palattuamme Guyaquil:sta kyselimme tarkkaan palautetta tunneista, jotka facilitaattorimme Mauro ja Flavio olivat pitaneet projektin hallinnasta. Tunnit oli jaettu kahteen osaan, koska keskiviikkona oli ollut tarkea jalkapallo- ottelu. Jalkapallo on monelle Ecuadorilaiselle elama ja kuolema. Tunnit olivat menneet oikein hyvin; vetajat olivat noudattaneet erinomaisen hyvin periaatteitamme: yksinkertainen, kaytannonlaheinen ja interaktiivinen. Tunnilla oli tehty ryhmatyo, jossa osallistujat ryhmissa suunnittelivat projektin vetamisen eri osuudet.
Maanantaina meilla oli tunti neuvottelusta. Koko tunti meni harjoitukseen, jossa osallistujat edustivat erilaisia yrityksia ja neuvottelivat keskenaan ryhmissa. Yksi ryhma oli jakelija, yksi hankkija, yksi mehujen valmistaja ja yksi rahoittaja. Palautteen perusteella harjoitus oli ollut erittain opettava, kaikki sanoivat oppineensa harjoituksen kautta paljon neuvottelusta ja yrityksen suhteista. Harjoituksen idea oli TTY:n Puheviestinnan ja neuvottelutaidon kurssilta.
Keskiviikkona oli osallistujaryhman jarjestama ravintola-ilta. Siina mukana oli esitys, jonka aihevalinta oli vahan erikoinen mutta hyvin ajankohtainen: veden saastuminen. Aihe ei kauheasti illan tunnelmaa kohottanut, mutta ihmiset nayttivat pitavan aihetta mielenkiinoisena, koska sen pohjalta syntyi erittain paljon keskustelua. Osallistujat olivat kutsuneet useita Salinaksen johtohenkiloita iltaan myos ja kaikki oli heidan jarjestamaansa alusta lahtien. Timo piti illan huipennukseksi taikashow:n, josta kuultiin taas tuttuun tapaan pitkaan.
Torstaina piti olla tunti valmistuksesta, mutta vierailijamme ilmoitti paivaa ennen ettei paase tulemaan. Asia, joka minua eniten arsyttaa Ecuadorissa, on se etta asioista ilmoitetaan liian myohaan ja aikojen suunnittelu ei toimi. Pitaa vain olla karsivallinen. Vierailijamme sai palautetta ja seuraavalla kerralla ei todennakoisesti tapahdu enaa vastaavaa.
Lauantaina meilla oli erittain mahtava yrityskayntipaiva. Kavimme vierailemassa Riobambassa yhdessa jogurtteja ja juustoja valmistavassa yrityksessa. Yrityksen johtaja Sonja, joka kertoi kuinka han oli aloittanut toiminnan vain yhden lampomittarin kanssa. Se oli hanen ainoa aloitusinvestointinsa ja han kertoi kuinka vaikeuksista huolimatta oli menestynyt yrittajana, kun oli ollut sinnikas ja uskonut unelmiinsa. Toisena vierailun kohteena oli eras erikoiskenkien valmistaja Ambatossa. Han oli aloittanut erittain koyhista oloista, kun hanen vanhempansa olivat muuttaneet USA:aan sen jalkeen kuin heidan kanafarminsa oli palanut tuhkaksi onnettomuudessa. Han oli erittain erikoistunut ihmisten jalkoihin ja teki analyysin kahden osallistujamme jalanpohjista. En tiennyt aikaisemmin, etta huonot kengat ja huonosti hoidetut jalat saavat aikaan paansarkya, mahakipuja ja vaikka mita erilaisia vaivoja. Pelkastaan jalkoihin painamalla han sai paan sarkemaan, kipua sydanlihakseen, kipua maksaan jne. Yksi opetuksista oli se, etta jos haluat menestya ja olla arvokas markkinoilla, sinun pitaa erikoistua. Seka Sonja, etta han kertoivat juuri samoja tarinoita eri sanoin kuin me olimme kertoneet koko kurssin ajan. "Kukin onneton perhe on onneton omalla tavallaan, mutta onnellisilla perheilla on paljon yhteista." (Leo Tolstoi, Anna Karelina) Menestyjat kertovat samoja tarinoita.
Viimeisena vierailun kohteena oli Plastigaucho, joka on yksi Ecuadorin suurimmista yrityksista ja tekee kenkia seka saappaita 20 miljoonaa kappaletta vuodessa. Yksi Ambaton rotareista on tuon yrityksen henkilostopaallikko, joten hanen kauttaan jarjestimme vierailun. Osallistujat saivat perspektiivia siita, etta millaiset mahdollisuudet heidankin yrityksillaan saattaa olla. Plastigauchokin aloitti toimintansa pienesta verstaasta 70 vuotta sitten.
Viimeisimman tunnin aiheena oli riskit ja neuvottelun teoria. Timo oli valmistellut erittain hyvan osuuden neuvottelusta ja itse kerroin riskeista. Yrittajan tulee hallita riskeja, mutta ilman riskeja ei ole tuloksia. Tunnilla karsimme erittain harvinaista osallistujapulaa, kun paikalla oli 20: sta vain 13 henkea ja moni tuli myohassa. Kaikki ilmoittivat olevansa erilaisissa tapaamisissa tai muualla. Tunnin aloittaminen oli masentavaa pienella porukalla. Taas huomasi taistelevansa Ecuadorilaista kulttuuria vastaan. Loputtomiin venyvat tapaamiset, tapa hoitaa sataa asiaa samaan aikaan, lupausten merkitsemattomyys ja suunnittelematon tapa hoitaa asioita. Kun juttelin taas pettymyksesta Flaviolle, niin han sanoi, etta erikoista on se kun kurssilla ihmiset ovat olleet aina niin hyvin paikalla ja vain 1 henkilo on jattanyt kurssin kesken. Yleensa kursseilta tippuu puolet osallistujista kurssien jatkuessa. Vaikka monissa osallistujissa on tapahtunut valtavasti muutosta, niin jotkut kulttuuriset asiat ovat hitaita muuttumaan. Taistelua on jatkettava karsivallisesti, koska sitoutuminen on yksi yrittäjän tarkeimmista ominaisuuksista.
Palattuamme Guyaquil:sta kyselimme tarkkaan palautetta tunneista, jotka facilitaattorimme Mauro ja Flavio olivat pitaneet projektin hallinnasta. Tunnit oli jaettu kahteen osaan, koska keskiviikkona oli ollut tarkea jalkapallo- ottelu. Jalkapallo on monelle Ecuadorilaiselle elama ja kuolema. Tunnit olivat menneet oikein hyvin; vetajat olivat noudattaneet erinomaisen hyvin periaatteitamme: yksinkertainen, kaytannonlaheinen ja interaktiivinen. Tunnilla oli tehty ryhmatyo, jossa osallistujat ryhmissa suunnittelivat projektin vetamisen eri osuudet.
Maanantaina meilla oli tunti neuvottelusta. Koko tunti meni harjoitukseen, jossa osallistujat edustivat erilaisia yrityksia ja neuvottelivat keskenaan ryhmissa. Yksi ryhma oli jakelija, yksi hankkija, yksi mehujen valmistaja ja yksi rahoittaja. Palautteen perusteella harjoitus oli ollut erittain opettava, kaikki sanoivat oppineensa harjoituksen kautta paljon neuvottelusta ja yrityksen suhteista. Harjoituksen idea oli TTY:n Puheviestinnan ja neuvottelutaidon kurssilta.
Keskiviikkona oli osallistujaryhman jarjestama ravintola-ilta. Siina mukana oli esitys, jonka aihevalinta oli vahan erikoinen mutta hyvin ajankohtainen: veden saastuminen. Aihe ei kauheasti illan tunnelmaa kohottanut, mutta ihmiset nayttivat pitavan aihetta mielenkiinoisena, koska sen pohjalta syntyi erittain paljon keskustelua. Osallistujat olivat kutsuneet useita Salinaksen johtohenkiloita iltaan myos ja kaikki oli heidan jarjestamaansa alusta lahtien. Timo piti illan huipennukseksi taikashow:n, josta kuultiin taas tuttuun tapaan pitkaan.
Torstaina piti olla tunti valmistuksesta, mutta vierailijamme ilmoitti paivaa ennen ettei paase tulemaan. Asia, joka minua eniten arsyttaa Ecuadorissa, on se etta asioista ilmoitetaan liian myohaan ja aikojen suunnittelu ei toimi. Pitaa vain olla karsivallinen. Vierailijamme sai palautetta ja seuraavalla kerralla ei todennakoisesti tapahdu enaa vastaavaa.
Lauantaina meilla oli erittain mahtava yrityskayntipaiva. Kavimme vierailemassa Riobambassa yhdessa jogurtteja ja juustoja valmistavassa yrityksessa. Yrityksen johtaja Sonja, joka kertoi kuinka han oli aloittanut toiminnan vain yhden lampomittarin kanssa. Se oli hanen ainoa aloitusinvestointinsa ja han kertoi kuinka vaikeuksista huolimatta oli menestynyt yrittajana, kun oli ollut sinnikas ja uskonut unelmiinsa. Toisena vierailun kohteena oli eras erikoiskenkien valmistaja Ambatossa. Han oli aloittanut erittain koyhista oloista, kun hanen vanhempansa olivat muuttaneet USA:aan sen jalkeen kuin heidan kanafarminsa oli palanut tuhkaksi onnettomuudessa. Han oli erittain erikoistunut ihmisten jalkoihin ja teki analyysin kahden osallistujamme jalanpohjista. En tiennyt aikaisemmin, etta huonot kengat ja huonosti hoidetut jalat saavat aikaan paansarkya, mahakipuja ja vaikka mita erilaisia vaivoja. Pelkastaan jalkoihin painamalla han sai paan sarkemaan, kipua sydanlihakseen, kipua maksaan jne. Yksi opetuksista oli se, etta jos haluat menestya ja olla arvokas markkinoilla, sinun pitaa erikoistua. Seka Sonja, etta han kertoivat juuri samoja tarinoita eri sanoin kuin me olimme kertoneet koko kurssin ajan. "Kukin onneton perhe on onneton omalla tavallaan, mutta onnellisilla perheilla on paljon yhteista." (Leo Tolstoi, Anna Karelina) Menestyjat kertovat samoja tarinoita.
Viimeisena vierailun kohteena oli Plastigaucho, joka on yksi Ecuadorin suurimmista yrityksista ja tekee kenkia seka saappaita 20 miljoonaa kappaletta vuodessa. Yksi Ambaton rotareista on tuon yrityksen henkilostopaallikko, joten hanen kauttaan jarjestimme vierailun. Osallistujat saivat perspektiivia siita, etta millaiset mahdollisuudet heidankin yrityksillaan saattaa olla. Plastigauchokin aloitti toimintansa pienesta verstaasta 70 vuotta sitten.
Viimeisimman tunnin aiheena oli riskit ja neuvottelun teoria. Timo oli valmistellut erittain hyvan osuuden neuvottelusta ja itse kerroin riskeista. Yrittajan tulee hallita riskeja, mutta ilman riskeja ei ole tuloksia. Tunnilla karsimme erittain harvinaista osallistujapulaa, kun paikalla oli 20: sta vain 13 henkea ja moni tuli myohassa. Kaikki ilmoittivat olevansa erilaisissa tapaamisissa tai muualla. Tunnin aloittaminen oli masentavaa pienella porukalla. Taas huomasi taistelevansa Ecuadorilaista kulttuuria vastaan. Loputtomiin venyvat tapaamiset, tapa hoitaa sataa asiaa samaan aikaan, lupausten merkitsemattomyys ja suunnittelematon tapa hoitaa asioita. Kun juttelin taas pettymyksesta Flaviolle, niin han sanoi, etta erikoista on se kun kurssilla ihmiset ovat olleet aina niin hyvin paikalla ja vain 1 henkilo on jattanyt kurssin kesken. Yleensa kursseilta tippuu puolet osallistujista kurssien jatkuessa. Vaikka monissa osallistujissa on tapahtunut valtavasti muutosta, niin jotkut kulttuuriset asiat ovat hitaita muuttumaan. Taistelua on jatkettava karsivallisesti, koska sitoutuminen on yksi yrittäjän tarkeimmista ominaisuuksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)