Monet asiat vaikuttavat järjestyneen Meksikossa nyt alustavasti. Lomailtua tuli lähinnä Cuernavacassa 5 päivää. Muuten kolme viikkoa menivät pääasiassa liiketoiminta-asioiden parissa. Päivät päättyivät nopeasti. Matkusteluun metroissa varsinkin Mexico Cityssä meni paljon aikaa.
Sen huomasin, että Meksiko on rikas ja suuri maa. Maa on täynnä mahdollisuuksia. Ihmiset ovat saman aikaan aktiivisia ja yllättävän passiivisia. Usein nähdään esteet, mutta harvemmin mahdollisuuksia. Meksikolaiset eivät kuitenkaan todellakaan ole laiskoja. Rannikolla ja etelässä ihmiset ovat Meksikolaisten mukaan laiskempia, koska ympäröivä luonnon myötä eläminen on aina ollut selkeästi helpompaa. Ei ole tarvinnut niin paljon ponnistella kuin esimerkiksi aavikkoseudulla ja vuoristossa. Lukuunottamatta osaa etelästä ja rannikkoseutua, Meksikolaisten kansallislogo kaverista nuokkumassa siestaa kaktuksen vieressä tequilapullon kanssa ei pidä paljoakaan paikkansa. Työtä tehdään paljon ja päivät on pitkiä. Kaverini lähti aina töihin aamulla n. klo. 8:00 ja normaalisti tuli takaisin illalla kymmenen ja yhdentoista jälkeen. Hän kertoi aina, että hänelle annetaan kokoajan vain enemmän tehtäviä.
Laiskuus ei ole siis ongelma, mutta uskaltaisin väittää että johtamisessa olisi Meksikossa paljon parantamista. Käskevä johtaminen tekee ihmiset passiiviseksi asioiden kehittämiselle. Kehittämistä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta ihmiset vaikuttavat todella passiiviselta sen suhteen. Yhdessä liikkeessä seurasin kuinka kaikki työntekijät tulivat kysymään jokaisin tuotteen hinnan yhdeltä johtajalta. Johtaja vaikutti oikein tärkeältä tietäessään kaikki hinnat. Näin hän ei menettänyt omaa arvoaan, kun hän ei opettanut työntekijöilleen noita asioita. Samalla hän aiheutti pahaa vahinkoa työntekijöiden motivaatiolle, kehittymiselle sekä tehokkuudelle. Ilman häntä koko liike olisi pulassa.
Toinen esimerkki johtamisesta on myynnin toimiminen. Suomalainen yrittäjä Meksikossa kertoi, että alussa hänen päivänsä myyntityössä kuluivat seuraavasti: 5 tuntia matkustamista, 2 tuntia toimistossa odottamista ja 1 tunti itse keskustelua. Ei vaikuta kovin tehokkaalta, mutta pitää varmasti suureksi osaksi paikkansa. Vahnemman sukupolven johtajat syrjivat usein ensikontaktia ottavaa pienyrittajaa. He antoivat kaverin odotella tunteja toimistoon paasya.
Nuo johtamisen ongelmat ovat vielä pieniä verrattuna luottamukseen. Meksikossa asioiden sopiminen on hidasta ja yrityksiin otetaan usein töihin vain perheenjäseniä. Rahan käyttöä joutuu valvomaan paljon ja itseasiassa se on usein lähes mahdotontakin. Luottamuksen puuttuminen syö tehokkuutta kaikessa. Korruptio on sisällä vähän kaikessa toiminnassa. Valtio jakaa mikrolainoja yrittäjille, mutta lainasta eri tahot ottavat vähitellen osansa ja voi olla, että 4500 dollarin lainasta jäljellä on enää vain 2000 dollaria kun se tulee lopulliselle hyödynsaajalle. Jos asiaa lähtee tutkimaan, niin joutuu todennäköisesti ongelmiin. Joskus toiset ovat kateellisia ja pilaavat yrittäjän mahdollisuuksia. Kaverini sai Pueblasta paikan myydä käsitöitään. Kävi kuitenkin niin, että kateelliset lähialueen yrittäjät syyttivät häntä epärehellisestä kaupasta paikalliselle hallitukselle ja hän menetti myyntikojunsa. Tuota ilmiota voi kupilla, jossa on rapuja. Ravut sen sijaan, etta auttaisivat toisiaan pois kupista, pitavat huolen siita, etta kukaan ei poistu. Merkittävien yhteisten synergiaetujen sijaan etsitään usein vain oman perheen ja lähipiirin parasta. Yhteisten ponnistelujen merkitystä ja yhteisen luottamuksen synnyttämistä erilaisen yhteisöyrittäjyyden jne. muodossa pitäisi tukea merkittävästi. Yksin saa aikaan hyvin vähän, mutta yhdessä ihmeitä.
Monet Meksikolaiset valtion yhtiöt ovat monille niin sanottuja kansalliskunnian aiheita. Kun asiaa tutkitaan vähän enemmän, niin esim. öljy-yhtiö ja sähköyhtiöt ovat pahimmat tehottomuuden ja korruption pesäkkeet. Yksi tehoton ja korruptoitunut taho pilaa mahdollisuuksia paljon ympärillään. Samoin kuin taas positiivinen esimerkki voi käynnistää positiivisen kierteen. Monilla noiden yhtiöiden työntekijöillä ei ole mitään tekemistä niiden todellisen arvoa tuottavan toiminnan kanssa. Kaikki korruptio ja sisäisten konfliktien hoitaminen tuo sen sijaan negatiivista arvoa ja fokus on helposti aivan muualla kuin asiakkaissa. Eräs henkilö sai 9000 peson(600 euroa, todella iso raha) sähkölaskun 3 (kolmelta) kuukaudelta ja teki siitä heti reklamaation. Asialle ei tapahtunut mitään, mutta kun hän sanoi menevänsä tekemään valituksen kuluttajasuojaan, hänelle sanottiin : "Mene vain sinne, siellä on meidän väkeä." Valitusta käsiteltiin muutama kuukausi ja se piti kuitenkin maksaa. Monet tyontekijat noissa yhtioissa jaavat elakkeelle hyvinkin nuorena ja heilla on erinomaiset etuudet.
Innostusta yrittäjyyteen siis löytyy merkittävästi Meksikosta, mutta ongelmat nähdään usein liian isoina. Mahdollisuudet ovat suuret. Merkittävimmät rajoitteet siis myös Meksikossa ovat koulutus, pääoman puute ja valtion toiminta. Koulutuksen rinnalle voisi lisätä myös kulttuurin. Köyhemmillä ihmisillä on intoa yrittää, mutta heillä tulee vastaan koulutus ja pääoma. Rikkaampia usein on varoiteltu kaikista yrittäjyyden riskeistä ja perhe saattaa pitää heistä huolta niin tiukasti, että ei uskalleta lähteä tekemään. Koulutukseen liittyy erityisesti yleisesti yritystoiminnan johtamiseen liittyvä koulutus, toimialatuntemus ja markkinoiden tuntemus. Usein lähdetään hyvin perinteisille ja jo kilpailuille markkinoille. Tehdään suurella vaivalla pienempi tulos kuin voitaisiin usein luovuutta käyttäen ja mahdollisuuksia kartoittaen saada.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti