Saapuminen Ecuadoriin(Mika)

Nyt olen saapunut Ecuadoriin. Alussa olin Quitossa muutamien ystavieni luona kunnes sitten saavuin Ambatoon.
Kaikkein eniten tahan projektiin perehtynyt kontaktimme Flavio oli joutunut yllattaen sairaalaan umpisuolen takia, mutta kohta han palaa taas mukaan kuvioihin. Ensimmainen tapaamiseni Flavion kanssa oli todella mielenkiintoinen. Matkustin Quitosta Ambatoon ja tulin sairaalaan, jossa Flavio oli hoidossa. Etsin huoneen kasiini ja menin juttelemaan Flavion kanssa. Yhtakkia minut valtasi erittain outo olo. Selassani oli vain yksi reppu ja tuntui aivan kuin jotakin puuttuisi. Sitten yhtakkia tajusin. "Ne matkalaukut!". Olin jattanyt matkalaukut bussin sailytystilaan.

Minun piti matkustaa 3 tuntia takaisin Quitoon loytaakseni laukkuni. Quitossa bussi loytyikin ja loysin bussikuskinkin yhdesta ravintolasta syomasta. Bussikuski sanoi heti varastoineensa laukkuni ja tuo tieto helpotti heti. Olin aika varuillaan kaiken aikaa, kun tiesin bussiaseman olevan vaarallista seutua. Minua pelotti, etta vaikka saisin laukkuni takaisin, niin joku kuitenkin ryostaisi ne kohta. Kaveriltani oli juuri ryostetty kannykka asemalla ja siella liikkui kaikenlaista porukkaa. Bussikuskin kaverina oli toinen henkilo, jonka opin nopeasti tuntemaan. Kaveri lupasi kulkea kanssani paikalle, josta lahtevat Trolebussit, jolla voin menna tuttavieni luo yoksi. Kaveri paljastuikin todella mielenkiintoiseksi kontaktiksi. Han koordinoi saksalaisen pankin mikrolainaohjelmaa ja toimi viela melko lahella Salinas:ta. Loydettiin heti paljon synergiakohteita ja paatimme tavata seka jutella lisaa seuraavalla viikolla. Laukkujen jattamisen vuoksi siis loysin sattumalta todella hyvan kontaktin. Kaveri maksoi samalla viela osan taksistani, kun tuli samaa matkaa.

Tapasin Flavion uudestaan vahan rauhallisimmissa merkeissa tanaan maanantaina aamulla. Juteltiin useita tunteja ja kaytiin kiireellisimmat kaytannon asiat suurinpiirtein lapi. Flavio oli uskomattoman hyvin mukana kaiken aikaa, vaikka ei ollut umpisuolen takia saanut syotavaa kolmeen paivaan. Kyselin paljon kysymyksia kokoajan, silla oma tavoitteeni on oppia ymmartamaan nopeasti reaaliteetteja ja tilannetta, jossa ihmiset Salinas:ssa elavat. Kaikki vaikutti erinomaiselta niinkuin aikaisemmin oltiin suunniteltu, silla Salinas:ssa on tehty jo paljon asioita, jotka edesauttavat projektimme onnistumista. Kyla on kehittynyt paljon ja ihmiset ovat aktiivisia. Osallistujilla on mahdollisuudet lahtea kehittamaan yritystoimintaa ja tulla tulevaisuuden johtajiksi. Samanaikaisesti tarve yritystoiminnan kehittamiselle koyhyyden vahentamisen, tyollisyyden parantamisen jne vuoksi on suuri. Kaikki asiat, joita kehitamme nyt, ovat seuraava askel Salinas:n ja sen ympariston kehittymiselle.

Lahdin Salinas:iin nuoren 22 vuotiaan kaverin kyydissa, joka vastasi Funorsal:ssa mikroyritysten verojen ja eri maksujen hoidosta. Eri asioista vastuussa olevat ihmiset olivat huomattavasti nuorempia kuin Suomessa kun ikäjakauma on hyvin erilainen. Ajoimme Chimborazo vuoren poikki, joka on paivantasaajan alueen korkein kohta. Ulkona oli jo kylma. Maisemat oli todella kauniit ja niista nautti kaiken aikaa. Kaannyimme pienelle hiekkatielle, joka vei Salinas:in kylaan. Teiden kuntoon ei oltu panostettu lahellekaan niinkuin Suomessa. Pienella hiekkatiella kulki busseja muutamia kertoja paivassa. Tajusin, etta kyla todellakin on syrjassa. Oikeasti ei lahellekkaan niin syrjassa kuin voisi kuvitella, silla tallaisia perapaikkoja on valtavasti Ecuadorissa seka yleensakin Latinalaisessa Amerikassa ja lahimpaan isompaan kaupunkiin ei ollut kuin tunnin bussimatka.

Pienia intiaaniyhteisoja oli siella taalla matkan varrella. Kaverini Chizo kyseli, etta miksen ota kuvia niinkuin yleensa ulkomaalaiset aina. Varmaan merkittavin syy siihen oli, etta minulla ei ollut kameraa ja Timo tuo sen. Toinen syy on se, etta en enaa laske itseani turistiksi enka niinkaan reppumatkailijaksikaan. On monta asiaa, josta ajattelen hyvin erilailla kuin vuosia sitten. Sanoin Chizolle, etta te haluatte aina nayttaa sita mita teilla on eniten kehittynytta: moderneja kauppakeskuksia, toimivia tehtaita, hyvakuntoisia teita.. Suomalaiset haluavat nahda sita, mika on erilaista: maanviljelya, koyhyytta, kaivoksia, perinteita.. Paikalliset nakevat koyhyytta ja kurjuutta kaiken aikaa ymparillaan, joten he haluavat nayttaa parastaan.

Saavuin Salinas:n kylaan. Kylassa todellakin ihmiset tunsivat toisensa ja eraanlainen mielenkiintoinen yhteisollisyys vallitsi. Sita on vaikea kuvailla ellei sita itse koe. Itse paakylassa asukkaita on vain alle 1000. Menin ensimmaisena Funorsal:n tapaamiseen, jossa oli joitakin vanhempia henkiloita ja useita nuoria kavereita. Noin puolet oli naisia ja kaikilla oli jokin vastuu. Huomasin, etta kylassa on todellakin mielenkiintoinen tekemisen, yrittamisen ja aikaansaamisen meininki sen sijaan, etta valitettaisiin hallituksen toimintaa. Johtajuus ja vastuu oli jaettu laajalti. Monet kaverit, joilla ei olisi ollut varaa kouluttautumiseen, ovat oppineet vahitellen ja alkaneet johtaa yrityksia kylassa. Huomasin myos, etta kylaan otetaan todella suurella mielenkiinnolla ulkomaalaisia vapaaehtoisia ja ulkomaalaisia projekteja. Kylalaiset ovat saaneet paljon merkittavaa oppia niiden kautta, jota on jaettu ja kehitetty eteenpain. Talla hetkella viela tulijoita on ollut vahan, mutta kaikista oli todella positiivisia kokemuksia. Flavion mukaan se johtuu paljon siita, etta kylalaiset on vastaanottavaisia ja toisaalta myos estavat sen, etta ulkomaalaiset yrittavat suoraan tuoda toimintamallejaan heille. Mielenkiintoista Salinas:ssa on myos se, etta kaikki yritykset ovat osuuskuntia. Niita tehdaan yhteisopohjalta ja yhdessa jaetaan tulokset. Pienessa kylassa ja luottamuksen vallitessa tuollainen toimintatapa toimii. Osakeyhtio on uusi juttu taalla ja Salinas:ssa haluavat oppia siita meilta myos samalla.

Erittain suuri merkitys kylalle on ollut Antonio Polo:lla, joka vuosikymmenia sitten tuli Salinas:n unohdettuun kylaan Italiasta. Hanen alkuperainen tehtavansa oli olla pappina ja lahetyssaarnaajana, mutta alkoi kehittaa kylaa myos eraanlaisena taloudellisena johtajana. Tuo on aivan tavallista Latinalaisessa Amerikassa, silla uskontoon suhtaudutaan hyvin eri tavalla taalla kuin Suomessa. Antonio yritystoimintojen kautta. Nykyaan kaikki tuon kehittamisen tulokset nakyvat jo hyvin selvasti Salinas:ssa ja ymparistossa. Antonin tarinasta voimme oppia ainakin sen, että : "Johtaja, joka ei osaa voimaannuttaa muita johtajiksi, on paallikko. Paallikon mahdollisuudet loppuu nopeasti omien voimavarojen loppumiseen. – Johtaja, joka voimaannuttaa toisia johtajiksi, on johtaja ilman rajoituksia. " Antonio on ollut tuollainen voimaannuttava johtaja, jonka vuoksi Salinas:n ymparistossa on saatu paljon aikaan. tullessaan Salinas:iin huomasi ihmiset hyvin aktiivisiksi ja vastaanottavaisiksi, joten han alkoi kehittamaan kylaa yhdessa heidan kanssaan eri yhteisollisten yritystoimintojen kautta. Nykyaan kaikki tuon kehittamisen tulokset nakyvat jo hyvin selvasti Salinas:ssa ja ymparistossa. Antonin tarinasta voimme oppia ainakin sen, että : "Johtaja, joka ei osaa voimaannuttaa muita johtajiksi, on paallikko. Paallikon mahdollisuudet loppuu nopeasti omien voimavarojen loppumiseen. – Johtaja, joka voimaannuttaa toisia johtajiksi, on johtaja ilman rajoituksia. " Antonio on ollut tuollainen voimaannuttava johtaja, jonka vuoksi Salinas:n ymparistossa on saatu paljon aikaan.