Seurantamatka kesäkuussa

Kesäkuun lopussa tein seurantamatkan Salinas:iin Ecuadoriin. Mukana oli myös vaimoni Ulla.

Saapuminen Ecuadoriin

Jo lentokentällä Ecuador näytti minulle omia piirteitään. Ihmisten sydämellisyys on käsin kosketeltavaa. Ihmisissä näkyy selvästi myös pienen kansan into parantaa asioita. Tämä kansa voisi saada aikaan vaikka mitä, jos heillä he vain käyttäisivät enemmän järkeä ja olisivat kurinalaisia. Eletään liikaa tunteella ja siksi lauluistakin 80% kertoo menetetystä rakkaudesta: "Donde te vas mi amor? Mi corazon esta llorando.."

Tunsin taas sen voimakkaan merkityksen tunteen, joka minut valtaa täällä köyhyyden ja erilaisten konkreettisempien ongelmien keskellä. Välillä ristiriitaisenkin. Ensimmäisen yön pelkäsin hotellihuoneessa varasta, mutta lopulta yöllinen koputtelija paljastuikin vain hotellin apulaistytöksi, joka oli erehtynyt huoneesta. Parin päivän päästä meiltä vietiinkin tietokone ja kamera bussissa ovelalla tempulla, johon lankaan me tyhmät menimme. Kaveri kaivoi ne penkkimme alta.

Salinas

Salinas:iin päästyäni heti ensimmäiseksi pidin luentoa entisille kurssilaisille ja joillekin uusille. Tiivistin pitkälti Jim Collins:n "Hyvästä paras" -kirjan perussanomaa puhumalla nöyryydestä, oleellisuudesta ja kurinalaisuudesta. Siitä kuinka tie menestykseen vaatii noita kaikkia pitkäjänteisesti.


Nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Janeth:iin, joka on ollut kohta vuoden projektikoordinaattorimme. Vaikutelmani oli erittäin positiivinen ja hän täydentää loistavasti Flaviota huolellisuudellaan, kurinalaisuudellaan ja realistisuudellaan.

Maanantaina tapasin kaikkien Funorsal:n työntekijöiden kanssa. Pidimme ensin kokousta aamulla n. 15 henkilön kesken ja tämän jälkeen reflektointihetkeä myöhemmin aamulla. Kokouksia osuuskuntayhteisössä on edelleen liikaa. Jokainen haluaisi puhua pitkään valmistelematta. Uusi johtaja Clever toi kuitenkin selkeää jämäkkyyttä toimintaan.

Salinas:ssa juustotehtaat, suklaatehtaat, villatehtaat jne. ovat kaikki osuuskuntia. Pienemmät yritykse perheen yrityksiä. Systeemi on toiminut pitkään hyvin, kun yhteistä tahtoa ja intoa on riittänyt. Kuitenkin kun porukkaan mahtuu yksikin vapaamatkustaja ja kateus, väärinymmärrykset, erimielisyydet jne. alkavat nakertaa luottamusta, niin yrityksistä tulee "kaikkien ja ei kenenkään yrityksiä". Kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta ongelmista, mutta kaikki haluavat hyödyt. Maaseudun kehittämisessä "sosialistinen" osuuskuntatoiminta on avain, mutta jossain vaiheessa tulee siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vastuun selkeään jakaamiseen tietyille henkilöille. Tätä voidaan sanoa myös yksityistämiseksi tai kapitalistiseksi systeemiksi ainakin tietyiltä osin.

Tämä kuva Salinas:n tämän hetken haasteista alkoi vaikuttaa mielessäni hyvin selvältä. Osuuskunnista pitäisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Salinas on erinomainen esimerkki maaseutuyhteisöille, jotka haluavat muodostaa osuuskuntia. Kuitenkin Salinas:n tulee osata itse siirtyä eteenpäin. Tein kysymyksiä. Esitin ideoita ongelmiin. Nyt on aika tehdä rohkeita päätöksiä ja kohdata julminkin todellisuus silmästä silmään. Se ei ole helppoa, kun on tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla. Ihmisluonto tuntuu olevan kaikkialla sama.

Yrittäjyyskoulutus

Yrittäjyyskurssit olivat sujuneet melko hyvin tähän asti. Haastattelimme noin viisitoista osallistujaa. Janeth:n ollessa koordinoimassa, järjestelyt olivat hyvällä tasolla ja tunnit etenivät loogisesti. Poissaoloja olisi saanut olla vähemmän, mutta se johtui osittain matkahaasteista. Useimmat kurssin osallistujista tulivat kauempaa kyläyhteisöistä tai myös Salinas:n kunnan ulkopuolelta. Asiantuntevien ja kokeneiden facilitaattorien saaminen on aina ollut haaste, myös yrittäjien tehokas seuranta ja jatkon tuki. Yksinkertaiset, käytännölliset ja interaktiiviset opetusmenetelmät oli omaksuttu kohtuullisesti. Oli päätetty pitää kurssi fasilitaattoreille ja Funorsal:n oman kapasiteetin vahvistamiseksi yhteistyössä Bolivar:n yliopiston kanssa. Yhteistyön syventyminen heidän kanssaan monilta osin vaikutti hyvin positiiviselta.

Seuraavaksi lähdimme tapaamaan Bolivar:n yliopiston opettajia liittyen yrittäjyyskoulutukseen. Nyt oli kuitenkin sattunut väärinymmärrys ja samalla päivälle oli sattunut koko yliopiston 30 (vai 20?) vuotisjuhla. Kuuntelimme pitkiä esitelmiä ja tapaaminen tällä kertaa jäi tekemättä, vaikka yliopiston väki on yleensä ollut hyvinkin luotettava tapaamisten suhteen.

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa uusiin paikkoihin, joihin kurssia on tarkoitus viedä. Ensin menimme Cuatro Esquinas:iin, joka on n. 5000 asukkaan maaseutuyhteisö. Kylän keskustan tilaan alkoi vähitellen virrata ihmisiä. Ensin paikalla oli muutamia ja kyläyhteisön puheenjohtaja torui osallistumislaiskuutta. Vähitellen tila alkoi kuitenkin täyttyä ja mahtipontiset puheet pääsivät oikein tosissaan vauhtiin. Meitä ylistettiin maasta taivaaseen: "Viimeksi täällä ovat käyneet espanjalaiset 500 vuotta sitten ja nyt tulette te pelastamaan meitä."

Me pyrimme tuomaan realismia puheisiin minkä vain kerkesimme ja kerroimme, että mitään ei tule tapahtumaan ilman teidän sinnikästä, uhrautuvaa ja pitkäjänteistä työtä. Kurssi menee vain hukkaan. Se tuntui vain innostavan heitä lisää ja lopussa lähes kaikki huusivat yhteen ääneen, että tänne halutaan kurssia. Kiinnostus vaikutti olevan todellista ja kestävää, vaikka siihen vieläkin tietyllä skeptisyydellä suhtaudun. Kyläläiset olivat silminnähden ylpeitä veden pullottamostaan, joka oli osuuskuntayritys. Ulla oli kovin rakastunut tuohon kylään ja erityisesti sen värikkäisiin käsitöihin.

Seuraavaksi lähdimme vuorilta alas viidakkoon rannikon puolelle Chazo Juan:iin. Pujottelimme kiemuraisia teitä vuoriston reunalla. Kasvillisuus vaihtui todella nopeaan tahtiin. Sukelsimme pilviin ja tulimme pilvistä alas viidakkomaiseen kasvillisuuteen ja luontoon. Täysin eri maailmaan. Tämä on ihmeellisintä Ecuadorissa. Kolme eri maailmaa lähekkäin: vuoristo, viidakko ja rannikko. Chazojuan oli pieni kylä, jossa asui muutamia satoja ihmisiä. He kävelivät hitaasti kaduilla. Väittivät, että päivät menevät työn tekemiseen. Kuitenkin työt lopetettiin usein jo ajoissa iltapäivällä ennen liikaa kuumuutta ja tahti ei ollut päätä huimaava. Tapaamisestamme ei oltu oikein informoitu kunnolla ja ihmisiä alettiin vasta tuolloin koota paikalle.

Haastattelin vähän hieman laiskan tuntuisia kyläläisiä ja kyselin tarpeesta. "Sekin tuotantolaitos sinne tehtiin, mutta ei ollut mihin myydä.." Yritettiinkö niitä tuotteita sitten myydä? Myyminen on kovaa työtä, selitin.. Heti kun mainittiin kurssista, niin innostuttiin. Kyllä me tarvitaan.. Ajattelin taas, että odottavatko he että joku tulee pelastamaan heidät heidän puolestaan. Työn tekemisen sijasta jalkapallo ja korttipelit alkaa kuitenkin kuumalla kiinnostamaan enemmän. Sitten vain eletään köyhästi, kun mitään ei tule hetkessä. Paikalla on kaikki luonnon antimet, jotta ihmisten ei tarvitse ponnistella. Sitten kun jotenkuten selvitään ponnistelematta, niin eri tarvitse yrittää sen enempää. Banaanit tippuu, yucat kasvaa, kalaa löytyy ja lehmiäkin syö ruohoa..

Pidimme kuitenkin infotilaisuuden ja näytti siltä, että järkevää kiinnostusta voisi jonkunverran olla. Ajattelin, että saavat itse olla meidän suuntaan pyytämässä tarpeeksi pitkään, jos haluavat kurssia edes ajateltavan. Kurssin voisi pitää esimerkiksi paljon isomman kylän kanssa mahdollisesti yhteiskurssina kokeiluna rannikkoviidakko alueella. Selkeä johtopäätökseni oli se, että parhaat osallistujat löytyy: A) luonnoltaan vaikeammilta alueilta, koska siellä on totuttu ponnistelemaan B) kaupunkien läheisyydestä, koska siellä on totuttu kilpailemaan ja muuttumaan. Raadollista, mutta totta pitkälti..

Tämän jälkeen seuraavana päivänä tarkastin tilejä, jotka Pamela oli järjestänyt tällä kertaa hyvin siistiin ja helposti tarkastettavaan muotoon. Sitten teimme suunnitelmia facilitaattoreiden ja koordinaattorin kanssa. Annoimme myös palautetta toinen toisillemme hankkeen tiimoilta. Vielä kylästä lähtiessäni eräs aikaisempi kurssilainen tuli keskustelemaan kanssani. Hän oli saanut suuren lainan Guyaquil:n pankista ja oli rakentanut nykyaikaisen vuoristolle sopivan lehmien ruokintapaikan. Näin heti, että siinä näytti olevan ideaa ja monet tulisivat kopioimaan sitä hänen perässään. Rahaa oli jäänyt kuitenkin uupumaan noin tuhat dollaria ja hieno hanke oli hetken seisonut paikallaan. Katsoimme yhdessä mahdollisuutta lainata loput projektin mikrolainarahoituksesta..

Jälleen jään kaiholla muistelemaan Ecuadoria. Iloinen ja suruineen, mahdollisuuksineen ja ongelmineen.. Ja suurine tunteineen.

Ensimmäiset Salinaksen viikot

Olen Aurora Aranko, uusi ETVO –vapaaehtoinen Salinaksessa. Olen 22 -vuotias ja opiskelen Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa maisteritasolla kansantaloustiedettä. Vietän kevään ja kesän täällä Ecuadorissa työskennellen JESin parissa, eli opinnot ovat hetken katkolla.

Ensimmäiset viikot Salinaksessa vilahtivat nopeasti. Saavuin Quitoon lauantaina 15. tammikuuta ja jo keskiviikkoiltana saavuin perille Salinakseen. Asun Johannan tavoin Flavion perheen luona ja olen viihtynyt oikein hyvin. Kuten Johanna etukäteen varoitteli, on täällä kuitenkin todella kylmä. Toimistossa on oltava aina reilusti lämmintä päällä ja välillä on hieman jumppailtava, jotta veri kiertäisi. Maisemat ovat kuitenkin todella sykähdyttäviä ja Salinerot, eli Salinaksen asukkaat, hyvin ystävällisiä. Kylä on todella erikoinen paikka kaikkine pienine yrityksineen ja ilmapiiri on aivan erityinen. Täällä on todella mukava olla suomalaisena, kun kaikki muistelevat lämmöllä aiempia suomalaisvieraita! Olen jo tottunut laamoihin ja aaseihin katukuvassa sekä lähes päivittäisiin sateisiin.

Työkuviot JESin parissa ovat jo alkaneet hieman aueta. JESin parissa työskentelee tällä hetkellä Flavion lisäksi Janeth, joka ottaa vetovastuun kursseista Flavion siirtyessä muihin tehtäviin. Janethin läsnäolo on helpottanut paljon sopeutumistani Funorsalin arkeen sekä työtehtävieni jäsentymistä. Tällä hetkellä olemme lopettelemassa JES 4 kurssia, jonka Johanna oli elokuussa aloittamassa. Ensi viikolla käymme vielä läpi muutamia asioita ja sitten helmikuun kolmannella viikolla teemme pienen ekskursion rannikolle Mantan kaupunkiin. Suunnitelmassa on käydä vierailulla muutamassa yrityksessä, muun muassa kuuluisia Panama hattuja valmistavassa perheyrityksessä. Helmikuun viimeisellä viikolla tai marraskuun alussa pidämme vielä kurssin lopetusjuhlallisuudet.

Osa JES 4:n oppilaista tulee pienistä Salinasta ympäröivistä yhteisöistä, pitkänkin matkan takaa. Oppilaiden kuljetus kursseille onkin valitettavasti aiheuttanut aikalailla päänvaivaa. Huolimatta tuntien varsin myöhäisestä ajankohdasta, iltakuudesta iltayhdeksään, kurssilaiset ovat jaksaneet paahtaa tehtäviään ja olen todella nauttinut tunneille osallistumisesta hyvän ilmapiirin ansiosta.

Nyt olisi myös tarkoitus suunnitella JES 5 kurssi sekä kevään mittaan valmistella uusi hanketukihakemus hieman toisella painotuksella, jotta projektille saataisiin jatkorahoitusta. Muiden toimintojensa ohella Funorsal käy lisäksi jatkuvasti neuvotteluja Universidad Estatal de Bolívarin kanssa läheisemmän yhteistyön saavuttamiseksi. Olen näiden muutaman viikon aikana ehtinyt osallistua jo moniin tapaamisiin yliopiston eri laitosten edustajien kanssa. Aikamoista hulinaa siis!

Aurora

Unelmia ja tavoitteita

JES 4 alkoi pari viikkoa sitten 20 uuden ja innokkaan opiskelijan voimin. Vaikka kurssi järjestetäänkin Salinasin keskustassa, suurin osa opiskelijoista tulee Salinasin kyläyhteisöistä. Tämä on mielestäni todella hienoa, koska kyläyhteisöissä asukkaiden elintaso ei ole Salinasin keskustan tasolla ja uusien, menestyvien, yritysten luominen kyläyhteisöihin nostaisi kyläläisten elintasoa merkittävästi.

Viime viikolla osallistuin yhdelle tähän asti parhaista tunneista koko täällä olo aikanani. Tunnin teemana oli unelmat ja tavoitteet. Opiskelijoiden kotitehtävänä oli ollut listata sata unelmaa. Tunnilla jokainen opiskelija valitsi listalta kymmenen tärkeintä unelmaa ja rakensi niistä itselleen tavoitekartan: milloin mikäkin unelma olisi toteutettu. Oli todella hienoa nähdä ja kokea opiskelijoiden unelmat, jotka he esittivät tavoitteiden muodossa muille opiskelijoille. Monen opiskelijan tavoitteena oli yrityksen perustamisen lisäksi rakentaa oma talo, turvata perheen toimeentulo ja matkustaa ulkomaille. Suomalaisille ehkä itsestään selviä asioita (joita ei aina osata arvostaa), mutta täkäläisille kovan työn takana. Erityisen hienoa oli kuulla, millä varmuudella opiskelijat esittivät tavoitteensa. Esitysvaiheessa ei enää esitetty toteutumattomissa olevia unelmia, vaan realistisia tavoitteita, joiden eteen oltiin ja yhä ollaan valmiita tekemään töitä. Toivon, että opiskelijat eivät unohda tavoitteitansa niin kurssin kuin tulevien vuosienkaan aikana. Yksi tavoitekartan tekemisen idea olikin se, että konkreettisesti paperilla olevat tavoitteet muistuttavat opiskelijoita olemassaolostaan.

Myös minä tein tunnilla oman tavoitekartan. Se oli todella antoisaa ja uskonkin, että jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään ja priorisoimaan omia unelmia ja tavoitteita. Nyt minullakin on seinällä tavoitekartta muistuttamassa tärkeistä asioista, joita haluan tehdä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Tavoitteellisin terkuin,
Johanna

JES 4 suunnittelua

Uutisista saa lukea Suomen ennätys helteistä ja täällä saa vetää villapaitaa toisen päälle ettei palella! Päiväntasaajalla ei todellakaan ole aina lämmintä!

Viileä ilma ei kuitenkaan ole vaikuttanut työntekoomme. JES 3 päättymisen jälkeiset kaksi kuukautta olemme käyttäneet kurssin fasilitaattoreiden kanssa JES 4:n suunnitteluun ja organisointiin. Tavoitteenani on ollut järjestelmällistää kurssin suunnittelua ja tehdä sille selkeät raamit. Fasilitaattoreiden tehtävänä oli esimerkiksi tuottaa omista moduuleistaan dokumentti, jossa on tärkeimmät oppimistavoitteet, sisällöt ja käytetyt metodit. Samalla heidän piti tehdä konkreettinen tuntisuunnitelma, mitä milläkin tunnilla tehdään. Samalla saatiin JES:lle kunnon aikataulu niin, että nyt vihdoin tiedetään kuinka monta tuntia käytetään kuhunkin moduuliin. Tätä mallia voidaan hyödyntää myöhemmillä kursseilla.

Olemme suunnitelleet, että jokaisen opiskelijan on tehtävä oma yrityssuunnitelma kurssin läpäisemiseksi. Ideana on, että jokaisen moduulin aikana opiskelija kirjoittaa moduulin teemaan liittyvän osan yrityssuunnitelmaan. Kurssin loppupuolella he esittelevät tuotoksensa toisille opiskelijoille.

Olemme myös neuvotelleet viimeisten kuukausien aikana paikallisen yliopiston, Universidad Estatal de Bolívar, kanssa todistuksien myöntämisestä opiskelijoillemme. Päätöstä yliopistolta ei ole vielä tullut, mutta uskon että päätös on myönteinen. Todistukset auttaisivat opiskelijoita työnhaussa ja näin olisivat todella tärkeä juttu opiskelijoille.

Tällä hetkellä meillä on menossa kurssille hakevien haastattelut. Haastatteluissa painotetaan erityisesti hakijoiden motivaatiota osallistua kurssille ja perustaa sen jälkeen oma yritys. Pienen osan muodostaa myös logiikkatehtävä, joka avulla testaamme hakijoiden ongelmanratkaisutaitoja ja asennetta ongelmien edessä.

Kuulumisia seuraavan kerran kurssin alettua 16.8.2010.

Terkuin,
Johanna

Opintomatkoja ja valmistujaisjuhlia

Nyt on vierähtänyt pidempi tovi viimeisimmästä blogi -kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. JES 3 -yrittäjyyskurssi saatiin onnellisesti päätökseen muutama viikko sitten, kun vietimme kurssin päättäjäisiä. Mutta mitä oli tapahtunut sitä ennen?

Huhtikuussa teimme kahden päivän retken Guayquiliin ja Ecuadorin rannikolla sijaitsevaan Salinasin kaupunkiin. Matkan aikana vierailimme kahdessa yrityksessä, toinen oli kustantamo, joka oli noussut kymmenessä vuodessa Ecuadorin yhdeksi johtavista koulukirjoja julkaisevista kustantamoksi, ja toinen oli iso, hedelmistä erilaisia tuotteita tekevä yritys. Toukokuussa puolestaan teimme toisen reissun Guayquiliin. Tällä kertaa vierailimme Banco de Guyaquilin toimitusjohtajan ja osakkeenomistajan Guillermo Lasson luona. Opintomatkojen aikana opiskelijat pääsivät omin silmin näkemään, miten pienet yritykset olivat kasvaneet suuriksi ja miten niiden omistajat olivat aloittaneet lähes nollasta luoden itse oman menestyksensä. Tämä oli erittäin tärkeää opiskelijoiden motivoinnin kannalta ja se loi uskoa siihen, että myös he voivat perustaa oman, menestyvän ja kasvavan yrityksen. Erityisesti vierailu Banco de Guyaquilin johtajan luokse ja hänen elämäntarinansa teki opiskelijoihin suuren vaikutuksen. Guillermo Lasso oli syntynyt kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaisena matalakeskiluokkaiseen perheeseen ja oli lapsesta lähtien leikkinyt pankkia keittiönpöydän ääressä, ollen milloin pankinjohtaja, milloin sihteeri tai kassanhoitaja. Hän oli rahoittanut kaikki opintonsa omalla työnteollaan ja vähä vähältä noussut nykyiseen asemaansa. Lasso oli opiskelijoille elävä esimerkki siitä, että mikä tahansa on mahdollista.

Opintomatkojen lisäksi opiskelijat osallistuivat toukokuun itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Fiestat kestivät useamman päivän ja muutaman päivän ajan opiskelijat olivat torilla myymässä kurssin aikana tehtyjä tuotteita. Tuotteiden myyminen oli hyvä harjoitus myynnin suunnittelusta ja toimeenpanosta.


Pari viikkoa sitten vietimme siis kurssin päättäjäisiä. Paikalle kutsuimme opiskelijoiden perheenjäseniä ja Salinasissa vaikuttavia päättäjiä ja muita tärkeitä ihmisiä. Ecuadorilaiseen malliin (vaikka kurssin aikana yritämme opettaa täsmällisyyttä!) juhlat alkoivat yli tunnin myöhässä. Tästä myöhästymisestä huolimatta juhlat olivat onnistuneet ja opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Ecuadorilaiseen tapaan juhlissa pidettiin monenlaisia puheita; Funorsalin, kurssin opettajien, oppilaiden ja ministeriön puolesta. Mielestäni parhaat puheet tulivat opiskelijoilta, jotka puhuivat täydestä sydämestään kertoen, miten JES on vaikuttanut heidän elämäänsä. Eräs opiskelija muisti yli puoli vuotta sitten tunnin alussa pidetyn refleksion perhosesta, jonka perimmäisenä sisältönä oli idea siitä, että elämä on jokaisen ihmisen omissa käsissä. Tämä oli saanut hänet miettimään omaa elämäänsä ja vaikuttanut päätökseen muuttaa sitä. Mielestäni ymmärrys siitä, että jokainen on oman elämänsä herra ja siten mahdollinen muutokseen on tärkein asia, jota JES on opiskelijoille (yrittäjyysteemojen lisäksi) opettanut.

Yrittäjyyskoulun suunnittelua

Viikko sitten perjantaina matkustimme yrittäjyyskoulun (JES) opettajien kanssa Bañosiin suunnittelemaan uuden, suuremaan koulun muodostamista Salinakseen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Funorsalin ideana on yhtenäistää Salinaksessa jo toteutettavia koulutuksia (joista NuevoMundon yrittäjyyshanke on yksi) ja saada koulutuksille virallinen status valtion taholta niin, että koululle saataisiin lisää rahoitusta ja opiskelijat saisivat kursseista virallisen todistuksen. Tavoitteena on laajentaa koulutusta Salinaksesta muualle Ecuadoriin.

Idea koulusta on syntynyt tarpeesta tarjota ihmisille koulutusta ja toisaalta siitä, että Salinaksessa on paljon tietotaitoa yrittäjyydestä ja eri tuotteiden valmistuksesta. Viimeisen 40 vuoden ajan Salinasia on kehitetty määrätietoisesti yhteisöllisen ekonomian periaatteiden mukaisesti. Yhteisöllisen ekonomia keskeisenä ajatuksena on – kuten nimestäkin voi päätellä – taloudellinen toiminta ja kehittyminen yhteisön ehdoilla. Tämä ajattelu- ja toimintatapa on tuonut hyviä tuloksia; viimeisen 40 vuoden aikana Salinas on kehittynyt olkikattoisista majoista kyläksi, jonka tuotemerkki El Salinerito on tunnettu ympäri Ecuadorin ja jonka tuotteita viedään jopa Eurooppaan asti.

Vaikka idea koulutuksen virallistamisesta on itänyt Funorsalissa ja Salinaksessa jo pitkään, idea ei ole konkretisoitunut toiminnaksi. Bañosin suunnittelupäivän tarkoituksena olikin selventää ideaa ja tuottaa ensimmäinen suunnitelma koulusta; mitä koululta oikeasti halutaan ja mitkä ovat sen tavoitteet. Päivältä tärkein anti olikin selkeän idean ja keskeisimpien tavoitteiden, sekä näiden pohjalta koulun vuoden 2015 vision muodostaminen. Tämän jälkeen pohdimme Salinaksen vahvuuksia ja haasteita koulun perustamisessa ja rakensimme tavoitepuun, jonka avulla voittaa edessä olevat haasteet.

Itse toimin suunnittelupäivän fasilitaattorina. Päivä oli omalta osaltani onnistunut, vaikka etukäteen hieman mietitytti miten päivä tulee sujumaan. Palautteen mukaan myös osallistujat olivat tyytyväisiä päivään. Selvää kuitenkin on, että päivä oli vasta alku mittavalle suunnittelutyölle ja koulun muodostaminen tulee vaatimaan tuntien, päivien ja kuukausien työn. Nyt on kuitenkin selvää mitä tavoittelemme, ja siltä pohjalta lähdemme rakentamaan toimintasuunnitelmaa koulun muodostamiselle.

T: Johanna

Tilannekatsaus yrittäjyysprojektiin

Kuten aikaisemmin kirjoitin, tällä hetkellä NuevoMundon rahoittama yrittäjyyskurssi on meneillään Salinasin lisäksi läheisessä kyläyhteisössä Pambabuelassa. Tämän hetkinen kurssi on yhdistetty Ecuadorin valtion rahoittaman hedelmät ja vihannekset -hankkeeseen. Ensi kuulemalta tämä saattaa kuulostaa hieman omituiselta yhdistelmältä, mutta itse asiassa täkäläisessä ympäristössä toimii hyvin. Kurssilla, jolla liitetään yhteen yrittäjyyden ja kasvien ja hedelmien käsittelyn perusteet, opiskelijat saavat tärkeää tietotaitoa sekä yrityksen pyörittämisestä että mahdollisesta yritysideasta, eli hedelmien ja kasvien jatkojalostamisesta.

Tällä hetkellä kurssilla on menossa käytännönosuus; opiskelijat ovat miettineet kymmenen uutta tuotetta, joita voi valmistaa hedelmistä ja vihanneksista ja joka viikko opetellaan valmistamaan yksi tuote. Viime viikolla valmistimme mehua ja tällä viikolla marmeladia. Jokaista tuotteen valmistusta seuraa teoriaosuus, jossa käsitellään muun muassa valmistukseen liittyvää teoriaa ja lasketaan tuotantokustannukset. Opiskelijat ovat olleet innoissaan tuotteiden valmistuksesta ja ovat jaksaneet osallistua hyvin, vaikka illat ovat venyneet välillä pitkiksi.

Vaikka kurssi sujuu tällä hetkellä hyvin ja opiskelijat ovat motivoituneita, haasteitakin löytyy. Suurin haaste liittyy kurssin Ecuadorin valtion rahoittamaan osuuteen; hankesuunnitelman mukaan opiskelijoita pitäisi olla 55 ja tällä hetkellä heitä on vain hieman yli 40. Jotta luku saadaan täyteen, etsitään kurssille lisää osallistujia ja jo käsitellyt asiat opetetaan heille myöhemmin. Tämä haaste ei onneksi vaikuta NuevoMundon hankkeeseen, rahoitukseen tai sen raportoimiseen Suomen ulkoministeriölle, vaikka kurssit toimivatkin käsi kädessä toistensa kanssa. Funorsalille haaste on puolestaan hyvä oppi siitä, että hankesuunnitelmat kannattaa (ja pitää) tehdä toteuttamiskelpoisiksi, jottei valtio vedä rahoitusta pois. Onneksi innokkaita uusia kurssilaisia on löytynyt!

T: Johanna

Hei taas!

Viimekertaisesta blogikirjoituksesta unohdin yhden oleellisen asian – itseni esittelyn. Olen siis Johanna Ursin, 28-vuotias ETVO-vapaaehtoinen ja työskentelen Salinasissa yrittäjyysprojektin parissa puolen vuoden ajan.

Valmistuin viime vuonna Helsingin yliopistosta pääaineenani kehitysmaatutkimus ja sivuaineina luin mm. Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Vuonna 2006 opiskelin puoli vuotta Uruguayssa vaihto-opiskelijana ja samalla matkustelin Argentiinassa ja Brasiliassa. Suomessa olen toiminut vapaaehtoisena mm. Punaisessa Ristissä ja Taksvärkissä. Näin kiinnostusta kehityskysymyksiin ja Latinalaiseen Amerikkaan on löytynyt jo pitkään.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, vapaaehtoisena työskenteleminen on yhden unelman täyttyminen – ja samalla saan erittäin tärkeää käytännön työkokemusta yliopistossa opetettavan teorian lisäksi!

Terkuin,

Johanna

Ensimäiset viikot Ecuadorissa

Mika ja Timo kirjoittavat aikaisemmissa blogi-kirjoituksissaan paljon unelmista ja niiden täyttymisestä. Saavuin tänne Salinakseen puolitoistaviikkoa sitten ja työskentelen seuraavat kuusi kuukautta Funorsalissa ETVO (etelän vapaaehtoisohjelma) -vapaaehtoisena pienyrittäjyyskoulun parissa. Itselleni ETVO-vapaaehtoiseksi lähteminen on yhden unelman täyttyminen – jo useamman vuoden ajan olin suunnitellut vapaaehtoiseksi lähtemistä ja nyt se on toteutunut! Tulen kirjoittamaan tähän blogiin omia kokemuksiani vapaaehtoisajalta.

Ensimmäiset viikot ovat menneet vauhdilla totutellessa paikalliseen elämän rytmiin. Jo pelkkä bussimatkailu ja tulo Salinasiin on elämys; Quitossa bussit ovat täyteen ahdettuja ja radiossa raikaa cumbia (Kolumbiasta kotoisin oleva musiikki). Salinakseen matkustettaessa taas näkymät ovat henkeäsalpaavia ja meno hieman pelottavaa, kun bussi kaahaa pitkin vuoristoteitä ja toisella puolella avautuu kymmenien metrien pudotus. Viimeiset 45 minuuttia Salinakseen taittuu auton avolavalla keikkuen.

Tähän asti ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia. Asun Flavion (pienyrittäjyyshankkeen koordinaattori Funorsalissa) ja hänen vaimonsa Yolandan luona. Puolentoista viikon aikana olen jo menettänyt sydämeni Yolandan tekemille tuoremehuille, joita hän tekee mitä erilaisimmista hedelmistä. Heidän kautta olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja Flavio on kierrättänyt minua pitkin kylää esitellen kylässä toimivia pienyrityksiä ja osuuskuntia. Viikko sitten maanantaina osallistuin myös paikallisiin hautajaisiin, kun joku kylän vaikutusvaltainen vanhus oli kuollut. Paikalla hautajaisissa oli (luonnollisesti) lähes koko kylä. Kaduilla kävellessäni olen puolestaan päätynyt tervehtimään tasapuolisesti kaikkia vastaantulevia ihmisiä, koska se on mitä ilmeisimmin täällä tapana.

Ensimmäiset työpäivät olen kuluttanut lukemalla paljon materiaalia Salinaksesta ja Funorsalista. Tarkempi työnkuvanmääritys on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Alustavana ajatuksena on, että osallistun yrittäjyyskoulun ja muiden Funorsalin järjestämien koulutusten yhtenäistämiseen ja virallistamiseen niin, että ne saisivat virallisen statuksen valtion taholta. Lukemisen lisäksi olen osallistunut yrittäjyyskurssin oppitunneille ja todennut, että asiaa hallitsemattomalle kirjanpito espanjaksi on melko haastavaa! Tällä hetkellä yrittäjyyskurssi ovat meneillään Salinaksen lisäksi Pambabuelassa, joka on n. 8 km päässä oleva kyläyhteisö. Pidin sekä Salinaksen että Pambabuelan kurssilaisille esityksen Suomesta. Eniten ihmetystä herätti kesäöiden valoisuus sekä se, että järven päällä voi kävellä talvella ilman että jää pettää. Nokian tunsivat lähes kaikki, mutta todella harva tiesi sen olevan suomalainen. Viikonloppuna pääsin tutustumaan myös yli 4000m korkeudessa sijaitsevaan alkuperäisväestöyhteisöön. Keskellä kyläkokousta, ainoana vaaleaihoisena, olo oli epätodellinen ja Suomi tuntui olevan jossain toisessa ulottuvuudessa.

T: Johanna

Kuulumisia projektista

Yrittäjyyskoulun toinen valmennusohjelma JES 2 päättyi muutama viikko sitten. Jälleen noin 25 nuorta aikuista on valmennettu kohti yrittäjyyspolkua. Oli hienoa olla mukana seuraamassa koulutuksen etenemistä. Varmasti saadaan jälleen uusia yrityksiä Salinakseen ja lähialueelle.

Itse tulin mukaan projektiin graduni vuoksi heinäkuussa. Teen gradua yrittäjyysvalmennuksen pilottivaiheen kokemuksista Latinalaisen Amerikan tutkimukseen Helsingin yliopistolle. Haastattelin 12 pilottivaiheeseen osallistunutta eli noin puolet osallistujajoukosta. Haastattelut kestivät puolesta tunnista tuntiin ja nauhoitin kaikki haastattelut myöhempää tarkastelua ja litterointia varten. Vielä en ole systemaattisesti analysoinut tuloksia, mutta päällimmäisenä haastatteluista jäi mieleen pilottivaiheen voimauttava kokemus. Vielä vuodenkin jälkeen osallistujat kokivat, että koulutus oli muuttanut heidän tapaansa ajatella. Ennen kaikkea kuva itsestä (itsetunto) ja omista mahdollisuuksista oli parantunut. Lisäksi koulutuksen kautta oli opittu asettamaan tavoitteita ja luomaan haaveita. Konkreettista yritystoimintaakin oli projektista syntynyt ja monilla osallistujilla oli edelleen suunnitelmissa perustaa oma mikroyritys.

Kaiken kaikkiaan haastattelut olivat mielenkiintoisia ja niissä heijastui ihmisten erilaiset elämantarinat sekä vallitsevan yhteiskunnan luomat puitteet ja haasteet yritystoiminnalle. Useissa haastatteluissa mainittiin hyvänä asiana pilottivalmennuksen erilainen, uusi metodologia. Valmennuksen kiinnostavuutta oli alussa lisännyt tieto siitä, että valmentajat ovat toisesta maasta ja erityisen hyvänä seikkana mainittiin koulutuksen interaktiivisuus sekä käytännönläheisyys. Monet kritisoivat opettajakeskeistä tapaa, jolla Ecuadorissa oli totuttu opiskelemaan: opiskelijat lähinnä kuuntelevat ja kirjoittavat muistiinpanoja.

Haastattelujen kautta saadaan arvokasta tietoa siitä, mitkä teemat olivat erityisesti koettu merkittävinä tulevia valmennuksia ajatellen tai millaisiin seikkoihin tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää huomiota.

Vietin Salinaksessa 6 viikkoa ja kokemus oli unohtumaton. Tein haastatteluja, mutta valmensin myös tulevia valmentajia opetustaidoissa. Ihmiset olivat ystävällisia ja kiinnostuneita tekemästäni työstä. Salinaksen maisemat olivat upeita ja kylässä viettäni aika oli täynnä uusia oppimiskokemuksia.

Raportoin lisää graduni tuloksista myöhemmin tälle sivulle.
Palataan asiaan siis!

Terv. Marianne

Uutisia Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulusta

Messiaat ovat saapuneet - Salinaksen yrittajyysvalmennuskoulussa tapahtuu taas !

Henna ja Valtteri saapuivat eilen Jyvaskylan Tiimiakatemiasta tanne Salinakseen tekemaan toita projektin parissa. Itse olen ollut taalla Salinaksessa jo kolme viikkoa ja nyt on erittain mukava saada itseaan parempaa seuraa. Suunnitelma on seuraava: meilla on tarkoitus totetuttaa valmentajien valmennus kurssin nykyisille valmentajille ja nain tukea projektin jatkoa. Uskomme, etta tama on paras tapa hyodyntaa (valitettavasti) lyhyt aikamme taalla Salinaksessa. Itse olen taalla viela kolme viikkoa ja Henna ja Valtteri muutaman viikon enemman.

Eilen kurssilaiset jarjestivat pienimuotoisen vastaanotto -juhlan Hennalle ja Valtterille. Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, video-esitys Salinaksesta ja erinomaista ruokaa. Henna ja Valtteri paasivat samalla tutustumaan myos kaikkiin kurssin osallistujiin, koska illan aikana kaikki esittelivat lyhyesti itsensa. Ensimmainen yo meni ilmeisesti hyvin, koska heti aikaisin aamulla molemmat olivat valmiina lahtemaan aamulenkille. Lenkin jalkeen koettiinkin ensimmainen yllaripyllari, vetta ei tullut mistaan hanasta. No, suihkut jaivat valiin mutta jospa illalla onnistuisi jo.

Tanaan luomme alustavan suunnitelman koulutukselle seka jarjestamme tapaamisen kurssin vetajien kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa tiimin koulutus. Valmentajien valmennuksen lisaksi tulemme itse pitamaan joitakin oppitunteja seka jarjestamaan henkilokohtaisia tapaamisia mahdollisimman monen osallistujan kanssa. Toita siis riittaa ! Onneksi olemme kaikki innostuneita haasteesta, joka meita odottaa. Itse odotan ainakin oppivani paljon seuraavan kolmen viikon aikana.

Ulkoministeriöltä saatu rahoitusta!

Perjantaina selvisi, että saimme ulkoministeriön rahoituksen hankkeen jatkolle. Toiminta on nyt rahoituksen osalta vakaalla pohjalla. Lisäksi tulee saada omarahoitusosuus kasaan vuosittain.

Mauro hankkeen jatkajana laitetaan nyt suureen vastuuseen. Myös Flaviolla tulee olemaan merkittävästi vastuuta. Hyödyksi käytetään varmasti mukana olleita muita facilitaattoreita, kuten Ana-Luciaa ja Glendaa. Mauro aloittaa työt koordinaattorina jo nyt tammikuun alusta, mutta seuraava kurssi alkaa helmikuun aikana.

Jatkajat tulevat olemaan merkittävän haasteen edessä. Vaikka he pystyvätkin käyttämään hyödyksi meidän rakentamaamme mallia, materiaaleja ja mainetta, kyseessä on ikäänkuin uusi pilotti heille. Olemme luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen, vaikka haastetta erityisesti Maurolle ja Flaviolle riittää paljon. Hanketta parannetaan ja kehitetään kaiken aikaa edelleen.

Timo on tullut Suomeen puolitoista viikkoa sitten takaisin, mutta on lähdössä takaisin Ecuadoriin huhtikuussa. Hanketta saattaa olla menossa tukemaan myös kaksi kaveria Tiimiakatemialta ensi kesänä.

Hankkeestamme on julkaistu yhteensä n. 12 lehtijuttua eri lehdissä. Tähän mennessä ehkä merkittävin juttu oli uusimmassa Yrittäjä- lehdessä, jossa haastateltiin osallistujaamme Tatianaa. Juttu löytyy yrittäjälehdestä 6/2008 http://www.yrittajat.fi/File/b6d759ea-102c-4dd6-9868-17e3ac67fec0/yrittajalehti6_2008.pdf sivuilta 68-70. Yrittäjälehteen pääsee myös sivulta: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/tiedotustoiminta/yrittajalehti/ .

Muutamia merkittäviä juttuja saattaa vielä olla tulossa. Niistä laitamme myös blogiin tietoa.

Yrittäjyyskoulu jatkuu

Edellisessä viestissä ollut "Ohi on!" kuvaa aika huonosti hankkeen todellista tilannetta. Se ehkä kuvasi meidän niitä tuntemisia, että kovan työpanoksen jälkeen homma hellitti ja oli aika olla iloinen saavutetuista asioista. Kuitenkaan missään tapauksessa kyse ei ole siitä, että pakkaamme matkalaukkumme ja unohdamme hankkeen. Niin tapahtuu niin useiden vapaaehtoisten kohdalla ja tärkeät todelliset tulokset jäävät vähiin. Antonio Polo sanoi Salinas:ssa: "Minä aina ihmettelen sitä, että täällä käyneitä vapaaehtoisia ei enää pois lähdön jälkeen yhtään kiinnosta, miten heidän kehittämänsä asiat kehittyvät jatkossa."

Timo jäi aluksi Ecuadoriin vielä puoleksitoista kuukaudeksi ja minä lähdin Suomeen. Tekemistä Suomessa kahden yrityksen ja opiskelun kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta samalla on jatkunut hankkeen seuranta. Kun lähdin pois Ecuadorista, tuntui siltä, että osallistujien kohdalla aluksi tapahtui merkittävä lamaannus. Kurssi oli loppu ja piti selvitä omin jaloin. Jotkut olivat saaneet työpaikan ja hyödynsivät oppimiaan taitoja siellä. Sekin on hyvä, jos he toimivat sisäisinä yrittäjinä. Paikallisen osuuskunnan korko 18% tuntui pelottavalta ja lainanoton pelosta saatiin ikäänkuin syy olla tekemättä mitään. Yrittäjyysyhteisö perustettiin Libo puheenjohtajana. Yhteisön tapaamiset menivät kuitenkin joutavanpäiväiseen jutusteluun ja mitään oikeata hyötyä ei toiminnasta tuntunut olevan. Yritettiin kerätä myös rahaa kaiken aikaa hyväntekeväisyyteen ja toiminta tuntui hajaantuvan liian moneen suuntaan, jolla ei oikeastaan saada mitään aikaiseksi. Flavio ja Timo olivat hyvin huolissaan osallistujista. Puhuimme kokoajan seurannan merkityksestä ja siitä kuinka tulee olla kärsivällinen. Tulos on oikein hyvä, jos saadaan 50% yrittämään nyt ja noista yrityksistä 25% menestyy ensimmäisellä kertaa. Jos saadaan 1-2 oikeasti todella menestyjää, niin projekti on kannattanut.

Suomalaista on vaikea saada innostumaan, mutta kun suomalainen innostuu, juna menee sisulla eteenpäin. Ecuadorilaisen yrittäjän juna tuntuu pysähtelevän kaiken aikaa, vaikka se lähtisikin liikkeelle. Vaikka menestyksen avaimet olisivatkin käsillä, aina palataan samoihin vanhoihin rutiineihin, pelkoihin ja vahingollisiin ajatusmalleihin. Jatkuvaa seurantaa ja kannustusta tarvitaan pitkään, jotta juna pysyy liikkeellä eikä enää pysähtele. Loppujen lopuksi kuitenkin sisäinen motivaatio tulee jokaisesta itsestään.

Lainaongelmaan löytyi usealle osallistujalle ratkaisu. Ecuadorin valtio ajaa yrittäjyyttä nyt ja on saanut aikaan Banco de Fomento:n kautta erittäin halvat korot, jotka ovat 5% vuodessa. Pankki ottaa myös merkittävämmissä määrin riskiä kuin muut pankit. Nyt viisi osallistujaa on saanut hyväksyvän lainapäätöksen Banco de Fomento:lta. Timo kävi läpi jokaisen osallistujan henkilökohtaisesti konsultoinneissa ja kuva tilanteesta muuttui huomattavasti positiivisemmaksi. Usealla yritysideat ovat suuntautuneet ja muuttuneet, mutta noin puolet on aloittamassa kunnolla näinä hetkinä ja noin viisi on jo liikkeellä yrityksiensä kanssa. Hieman alle puolilla on lupauksia aloittamisesta tulevaisuudessa, mutta niiden toteutuminen on epävarmaa. Kärsivällisyyttä tarvitaan aktiivisen seurannan kanssa. Nyt tärkeäksi kysymykseksi muodostuu se, että miten yritykset tulevat menestymään. Yksi osallistujistamme, Giovanni, on perustamassa matkatoimistoa ja on saanut jo hyvät sopimukset aikaiseksi Ecuadorilaisen suuren matkatoimiston kanssa. Giovannista puhuttiin haaveilijana ennen kurssin alkua, mutta jo puolessa välissä kurssia hän lähti vauhdikkaasti eteenpäin. Giovanni kertoi yhdessä konsultoinnissa: "Aikaisemmin minulle ei ollut yhtään selvää mitä teen ja oli valtavasti kysymyksiä sekä epäilyksiä. Nyt tiedän hyvin mihin olen menossa."

Carmen aikaa työllistää paljon kyläyhteisöjen köyhimpiä intiaaneja, kun hän markkinoi kynttilöitä ja muita käsitöitä laajasti Ecuadorissa ja myös ulkomaille. Tällä hetkellä hän on aloittanut valmistuksen pienessä tilassa ja myy ensimmäisenä Salinasin turisteille ja sitten El Camari liikkeille. Susana myy tällä hetkellä vielä pienimuotoisesti kastikkeitaan Salinas:ssa ja hankkii ihmisten palautetta niihin. Myöhemmin hän alkaa valmistamaan yhteistyökumppaneidensa kanssa myös pakastevihannes pusseja. Näiden muutamien tarinoiden lisäksi tarkoitus olisi muuttaa tätä blogia sellaiseksi, että kerrottaisiin henkilökohtaisesti jokaisen osallistujan elämäntarinaa.

Näyttää siltä, että hyviä johtajia on syntymässä. Jatkuvaa seurantaa tarvitaan kuitenkin.Timo teki yhdessä yrittäjyysyhteisön kanssa mission, vision ja suunnitelman toiminnalle. Periaate oli: "Jos ihmiset eivät näe hyötyvänsä toiminnasta tai sillä ei ole suuntaa mihin se on menossa, sen voi lopettaa." Nyt yrittäjyysyhteisöllä pitäisi olla selvillä, että mihin sen tulee keskittyä ja mitä sen toimintaan kuuluu.

Opettajan ohjeesta on tulossa yli 150 sivuinen dokumentti ja lisäksi tulee mukaan kaikki materiaalit, joita kurssilla on jaettu tunneilla ja näytetty. Timon osuus on vielä keskeneräinen, mutta oma osuuteni on valmis. Materiaalia on tarkoitus tulevaisuudessa käyttää laajasti yrittäjyyskoulutuksessa.

Ohi on !

Projekti on nyt onnellisesti ja menestyksekkäästi ohi. Mika on jo Suomessa, minun komennus jatkuu 5 joulukuuta asti. Siihen asti jatkan juttujen kirjoittamista blogiin. Sen jalkeen sivumme tulevat hieman muuttumaan; alamme seuramaan sivuilla kurssin osallistujien liiketoimintojen kehitysta ja kurssin tuloksia.

Kurssi tyollisti hienosti loppuun asti. Viimeiseen paivaan asti oli sopivasti kiiretta eika aamulla tarvinnut miettia mita tehda. Viimeinen oppitunti oli maanantaina 13.10, joka oli ns. "jaahyvaisoppitunti" Mika puhui kansainvalistymisesta ja kasvusta. Minun osuudet jaivat pitamatta, koska samaan aikaan jarjestettiin Salinaksessa ulkopuolisen jarjestontoimesta "Hyva Elama" -tyyppinen luento, johon halusimme osallistua. Mina lupasin kurssilaisille pitaa viela yhden oppitunnin marraskuussa, jolloin kertaamme kurssin asenneteemoja.

10, 11 ja 12 paiva jarjesti yksi kurssimme ryhma loppuretken koko porukalle viidakkoon. Matka oli maaranpaahan oli pitka, mutta kannatti ehdottomasti. Matkan aikana tutuistuimme yhden paikallisen yhteison kehittamishankkeeseen ja useisiin alueen yrityksiin. Lisaksi kavimme muun muassa elaintarhassa, jossa naimme apinoita, jaguaareja, papukaijoja ja kaikkea mita viidakosta loytyy erittain lahelta, mutta turvallisesti. Matka oli kursin muistelu ja fiilistelymatka ja sellaisenaan onnistui erinomaisesti. Rahaa loppumatkaan oli budjetissa hyvin vähän, joten kurssilaiset itse hankkivat rahoituksen arpajaisilla kylässä ja monilla muilla muodoilla. Hieman jouduimme mekin lopuksi joustamaan, kun lähes ilmainen bussi peruuntui Ecuadorilaiseen tyyliin lähtöpäivänä. Jouduimme hankkimaan kalliimman bussin nopeasti.

15.10 jarjestimme Mika ja mina puolestaan kurssimme osallistujille Noche Finlandesa -suomalaisen illan. Iltaa varten rakensimme jopa saunan pressuista ja kivet raahasimme viereisesta joesta. Sauna ei lampotilaltaan ollut ihan taydellinen, mutta ikimuistoinen elamys kurssilaisillemme. Illan aikana pidimme esitelman Suomesta, arvoimme nojatuolimatkan Suomeen ja leikimme valtavasti eri leikkeja ja hauskaa oli! Mina aloitin illan kertomalla illan saannot eli miten piti kayttaytya suomalaisittain. Jaomme mm. jokaiselle osallistujalle suomalaisen nimen lisaksi, oman sairauden illan ajaksi, mista saattoi jutella, niin etta kaikilla olisi jotain juteltavaa.

Illan paatteeksi kokoonnuimme paistamaan makkaraa ja keskustelemaan kurssista. Keskustelu oli erittain antoisa; kavimme lapi mita kaikki olivat oppineet ja kokeneet kurssin aikana. Huomasimme, etta lahes kaikkien elama oli jollakin tapaa muuttunut kurssin seurauksena. Oli erittain palkitsevaa kuunnella miten osallistujat kertoivat mita hyotya heille on nyt jo kurssista ollut ja miten se on vaikuttanut heidan elamaansa. Monet olivat alkaneet tarkkailemaan ja kyseenalaistamaan ajattelutapojaan ja muuttamaan ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Uskon, etta olemme saaneet aikaan pysyvan muutoksen useiden osallistujien asenteissa. Muutamat olivat muuttuneet ihmisina neljan kuukauden aikana valtavasti. Oli muun muassa yksi kaveri, Libo, joka oli erittain sulkeutunut ja hiljainen kurssin alussa. Nyt kaveri on se, joka puhuu eniten ! Aivan eri mies. Kaikkein hienointa minusta oli kuitenkin se, etta osallistujat olivat oivaltaneet etta he ovat vastuussa elamastaan ja menestys on mahdollista kaikille, Ecuadorissakin. Se on aina ja vain itsesta kiinni.

19.10 oli sitten vuorossa meidan projektin clausura eli paattajaistilaisuus. Tamakin tilaisuus oli yhden ryhman haaste ja taysin heidan jarjestama. Clausuraa edeletavat paivat menivat minulla suunnitellessa ja harjoitellessa omaa showta, jonka oli Clausuran loppuhuipennus. Clausurassa kuulimme paljon (meidan mielesta liikaa) kiitosta, kehuja ja ylistyspuheita niin kurssin osallistujilta kuin muilta projektia seuranneilta. Tuntui kuitenkin todella hienolta saada tunnustusta neljan kuukauden tyosta ja nahda, etta tyo on kantanut oikeasti hedelmaa. Puheista tuli esille, etta lahes kaikille kurssista on ollut aidosti hyotya ja oppi aiotaan laittaa kaytantoon. On hienoa kun huomaa, etta on saanut elamallaan aikaan jotain hyodyllista ja on voinut auttaa toisia eteenpain. Se on se valmentajan paras palkkio.

Juhlassa jaomme kaikille osallistujille ruusut ja diplomit todistuksena kurssiin osallistumisesta.
Mika ja mina saimme osallistujilta muiden lahjojen lisaksi, todella hienot plakaatit. Upea tunnustus, joka saa kunniapaikan huoneeni seinalta. Plakaattia tarkeampi itselle on kuitenkin se oppi ja kokemus, jonka taalla neljan kuukauden aikana on saanut. Opettaminenhan on oppimisen korkein muoto. Helppoa ei kurssin vetaminen aina ole ollut, mutta tulipahan tehtya ja tama on itselleni ikaan kuin ponnistuslauta moneen uuteen haasteeseen.

Loppuyhteenvetona voisin sanoa, etta kurssi meni paremmin kuin olisin osannut toivoa. Vaikeuksia ja haasteita oli matkanvarrella kokoajan. Kun jotain tehdaan ensimmaista kertaa se on valmistautumisesta huolimatta aina vahan harjoittelua. Haasteita toi valilla koulutustila ja esitystekniikka, valilla mahdoton aikataulu eika vahiten kulttuurilliset kysymykset. Vaikeudet kuitenkin voitettiin ja voi sanoa, etta yhtaan tuntia ei vedetty "nollat taulussa". Nyt tietenkin alamme seuramaan kurssin tuloksia ja osallistujien liiketoimintojen kehitysta. Tuloksethan meita kiinnostaa aina tekemista enemman !

Tervetuloa jatkamaan blogin seuraamista !

Viimeisia viikkoja mennaan

Nyt on viimeiset viikot kasilla pilotissamme ja joitakin asioita on kasautunut loppuun niinkuin aina projekteissa kay. Kiire on kova, mutta yritan siita huolimatta ehtia kirjoittamaan blogiin Suomeen terveisia. Viimeisina aikoina matkalle on taas mahtunut useita mahtavia kokemuksia. Tunneille osallistuminenkin on parantunut huomattavasti hetkellisen notkahduksen jalkeen.

Seuraavan tunti maanantain riskitunnin jalkeen oli kustannuslaskennasta. Tunnin piti FEPP:n yrittajyysvalmennuksesta tullut vierailija. Koko laskentateema kaytiin esimerkkien kautta lapi. Kaytettiin Sonjan ravintolaa, Julianan kuivattuja hedelmia, jne. Kaikki laskettiin kustannuksiin kastikkeeseen tulevaa sipulia myoten. Esimerkit ja eri huomiot, kuten poistojen huomioiminen ja oma palkka, olivat tunnin parasta antia. Tunti ei kuitenkaan ollut kurssin hengen mukainen. Tunnin pitajalla oli pieni Internet-kahvila, mutta yrittaja-asenne puuttui kokonaan. Kenellakaan ei jaanyt riittavan hyvaa kuvaa siita, etta mitka on kaikkein tarkeimmat asiat joita pienyrittajan pitaa huomioida. Laskennasta tehtiin vahan liian vaikeaa kaikilla luokitteluilla. Kukaan ei uskalla ryhtya yrittamaan tuollaisen monimutkaistamisen jalkeen. Itse sain huomauttaa moneen kertaan, etta pienyrittajan kannattaa tehda sopimus kirjapitajan kanssa.

Niinpa paatimme, etta pidamme mina Ana-Lucian(yksi facilitaattoreistamme) kanssa toisen laskentatunnin. Siella otamme asiat yksinkertaisemmin ja asiat, jotka jaivat puuttumaan: kannattavuus (voluumi - hinta) seka budjetti. Ne on melkein ne, jota yrittaja eniten tarvitsee. Lauantaina meilla oli Paul:n ja hanen kaverinsa pitaama tunti valmistuksesta ja laadusta. Paul kertoi paljon ruoanvalmistukseen liittyvista laadunvarmistus ja turvallisuus- asioista, koska melkein kaikki osallistujat ovat alalla. Asiat olivat hyvin kaytannollisia ja yksinkertaisia monien esimerkkien kanssa. Esimerkiksi: Mika kutsuu teidat syomaan. Ravintolanpitaja sanoo, etta en pystynytkaan ostamaan isoja perunoita. Ne on nyt pienia. Annan alennuksen. Syotteko?
Sitten kun ruoka tulee, keitossa on vihrea kovakuoriainen. Ravintolanpitaja kysyy: Syotteko jos annan puoleen hintaan? Syotteko jos annan 50 centilla? Syotteko jos annan ilmaiseksi? Enaa ei kelpaa mitenkaan. Laatu on suhteellista, mutta turvallisuus ehdotonta.

Lauantaina Paulin tunnin jalkeen kavimme pitamassa oppitunnin Ambatossa Rotaryklubin jasenien lapsille. He halusivat kuulla Timon menestyksen 7 askelta. Mukaan otimme kaksi osallistujaa: Daniela ja Edison, jotka kertoivat omaa tarinaansa miten menestya. Tunti meni erinomaisesti ja asiat jaivat kaikilla mieleen.

Maanantaina 29.8 meilla oli oppitunti rahoituksesta. Suunnittelimme osallistujillemme napaytyksen tunnin alkuun, jossa teeskentelimme unohtaneemme koko tunnin. Timo oli tapaamisessa ja minulla ei ollut mitaan valmisteltuna. Iskimme aika suoraan kulttuuriin liittyviin ongelmakohtiin ja juttu jai kaikilla mieleen. Kukaan osallistujistamme ei puuttunut tuolta tunnilta. Timo kertoi alussa verkostojen rakentamisesta, yhteistyosuhteista ja niiden johtamisesta hyvin kaytannonlaheisesti. Esimerkiksi siita kuinka tulee kommunikoida aidosti ja rehellisesti, jos haluaa asioiden toimivan. Samoin motivaation lahteena pitaa olla yhteistyokumppaneiden omat unelmat ja tavoitteet, etka sina. Teimme harjoituksen, jossa kaikki puhuivat eri kielia: tunteiden, ideoiden ja tekemisen kielta. Harjoituksessa naimme kuinka ihmiset olemme erilaisia. Mina kerroin tunnilla rahoituksesta ja sen hankkimisesta. Luottamuksen rakentaminen, kommunikointi ja oman rahoitustarpeen tunteminen ovat olennaisia asioita. Pankit ja sijoittajat suhtautuvat aivan eri tavalla riskeihin.

Keskiviikkona pidimme laskentatunnin. Mina kerroin olennaisia asioita laskennasta ja Ana-Lucia kavi enemmankin niita esimerkkien kautta lapi. On yleista Ecuadorissa, etta esimerkiksi taksikuski ei maksa koskaan auton hintaa takaisin yritystoiminnallaan tai yrittaja laittaa itselleen liian pienen palkan, jotta homma vaikuttaisi kannattavalta. Useat osallistujamme olivat laittamassa itselleen 100 dollaria kuussa, jonka korjasimme 200 dollariin. Tyontekijasta pitaa maksaa Ecuadorissa sama maara erilaisia kustannuksia palkan paalle kuin Suomessa. Kerroin on 1,5 , vaikka tyontekijaa itseaan ei enaa veroteta lahes lainkaan.

Viikolla meilla oli tapaaminen jatkajiemme kanssa. Talla hetkella meita kaikkein kiinnostavin asia on se, etta ohjelmaa pystytaan jatkamaan hyvin tulevaisuudessa. Hauskaa aluksi tapaamisessa oli se, etta puhuttiin jo instituution muodostamisesta tulevaisuudessa aluksi, vaikka seuraavat askeleet eivat olleet lainkaan selvia. Suuret visiot ovat Ecuadorissa yleisia, mutta kaytannon toteutus on suurempi haaste. Asiat alkoivat kuitenkin nayttaa jo paljon selkeammilta, kun juttelimme tarkemmin jatkosta. Jatkajat ovat selvilla ja heiden perehdyttamisensa ollut kokoajan kaynnissa. Haasteita kuitenkin riittaa. Kylan johtohenkilo Antonio Polo sanoi: "Olen pyrkinyt kaiken aikaa motivoimaan kylan nuoria ja tyontamaan heita eteenpain. Paljon ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tama projekti on ollut kuin juna kylan nuorille, joka on vienyt heita eteenpain mukanaan. Ideologiat ja hienot ajatukset eivat liikuta taalla ihmisia, vaan intohimoinen omistautuminen, jota olette osoittaneet. Tama kyla ei varmasti palaa enaa koskaan ennalleen. Olen aina ihmetellyt sita, etta miksi lahes kaikkia tanne tulleita vapaaehtoisia ei enaa jatkossa kiinnosta heidan tekemansa tyon hedelmat. Nyt me ollaan suunnittelemassa jatkoa ja se on erittain tarkeaa."

Viikonloppuna meilla oli yhden ryhmamme organisoima matka Quitoon. Matkan toteutuminen oli vaikuttanut hyvin epavarmalta aluksi, kun asiat oli jarjestetty vahan Ecuadorilaiseen tapaan puolittain. Otimme ryhman kanssa kuitenkin tiukan otteen asioista, annoimme palautetta ja jarjestimme matkan kuntoon yhdessa. Riskin olimme ottaneet, kun annoimme jarjestelyt kokemattomille, mutta ilmat tuota riskia ei oppimista tapahdu. Loppujen lopuksi pienista organisointipuutteista huolimatta matka meni erinomaisesti. Vierailimme eraassa yrittajyyskoulussa, yhdella suurella jakelijalla, San Fransiscon yliopistolla ja kahdella erittain mielenkiintoisella yrittajalla. Kaikkein parhaiten mieleen jai vierailu San Fransiscon yliopistolla, jossa sattumalta saimme kuunnella oppitunnin tuon Ecuadorin ehka tasokkaimman ja kalleimman yliopiston perustajalta ja omistajalta. Yliopisto oli perustettu alunperin 25 dollarilla.

Tullessamme saliin istumaan, odottelimme noin 20 minuuttia eraan yliopiston oppilaan kanssa. Yliopiston omistaja tuli yhtakkia luokkaan ja kysyi meilta: "Mita teette taalla?" Ajattelin, etta nyt meidat ajetaan pois taalta kun en tiennyt jarjestelyista mitaan, jotka olivat ryhmamme vastuulla. Hekin olivat odottamassa toista henkiloa alunperin. Flavio tyypilliseen tyyliinsa kertoi projektistamme, yrittajistamme ja visiostamme. Omistaja Santiago alkoi puhumaan meille: "Ecuadorissa ei yrittaminen kannata.." Han kertoi kaikista esteista, joita valtio yrittajyydelle laittaa ja ongelmallisesta kulttuurista hyvin sekavaan tyyliin. Meinasin tipahtaa tuoliltani, kun tuollainen arvostettu kaveri alkoi tuhoamaan tekemaamme tyota. Vieressani oleva kaveri sanoi: "Ei se pysty myrkyttamaan ainakaan minua, koska olette olleet niin hyvia opettajia." Yritin huomauttaa valiin, koska en ollut samaa mielta hanen johtopaatoksistaan. Kaveri vastasi tiukasti: "Sina et ole Ecuadorista. Et ymmarra naita.."

Tiukan kriittisen kuuntelun jalkeen kaveri alkoi puhua yllattaen yha enemman ja enemman yrittajyyden puolesta. Tulee olla innovatiivinen ja taistella naita vahingollisia rakenteita vastaan. Tulee tuntea omat mahdollisuudet ja rajoitteet. Pitaa olla sinnikas ja pitkajanteinen. Loppujen lopuksi kaveri toi meille esille suuren maaran ongelmia, mutta toi myos sinnikkaan taistelijan asenteen ja reitin parempaan tulevaisuuteen. Muutoksen. Kaikesta en ollut samaa mielta, mutta koskaan kukaan ei ole liikuttanut ajatuksiani niin nopeasti kuin tuo yliopiston perustaja yrittaja.

Maanantaina 6.10 oli ehka koko projektimme mielenkiintoisin paiva. Guyaquil:sta tuli Plan International:sta 24 nuorta tutustumaan toimintaamme. Osa oli Plan:n tyontekijoita ja suurin osa oli nuoria yrittajiksi aikovia Nueva Prosperinan alueelta. Salinas oli heille erittain kylma ja lammittimille loytyi paljon kayttoa. Aamulla osallistujat jarjestivat esittelyn projektistamme Salinas:n johtohenkiloille ja esittelyn Salinaksesta samalla. Paikalla oli lahes 100 henkiloa ja ohjelma oli todella mielenkiintoista. Saimme kuulla osallistujien itsensa kertomana kuinka he olivat oppineet ja muuttuneet kurssin aikana. Tahan asti kaikkein paras tunti oli tama heidan jarjestamansa. Iltapaivalla oli tunti johtajuudesta ja meita oli nyt yli 40 Guyaquil:n vieraiden kanssa. Timo kertoi pelkojen voittamisesta ja huolien kasittelysta tunnilla, josta saimme paljon positiivista palautetta Guyaquil:n vierailta. Minulla aiheena oli organisointi ja muutosjohtaminen. Guyaquil:n vieraat muistavat matkansa varmasti lopun elamansa. Yhteistyo heidan kanssaan jatkuu varmasti tulevaisuudessa, kun heidan tavoitteena on kaynnistaa samanlaisia kursseja siella.

Haasteita ja tekemista

Guayquil:ssa ollessamme saimme luotua suhteita Plan International- jarjestoon, joka toimii Suomessakin. Heita tulee 15-20 vierailemaan Salinas:ssa 6.10, koska he haluavat aloittaa yrittajyyshankkeen. Plan Guyaquil:ssa paatavoite on kehittaa erasta slummialuetta, mutta ihmiset siella ovat osoittaneet kokoajan kasvavaa kiinnostusta yritystoiminta -koulutukseen. Tyomahdollisuudet ovat erittain niukat ja siksi olisi tarkeaa tehda yritystoimintaa, jotta ihmiset luomaan tyonsa ja hankkia elantonsa. Talla hetkella Plan:ssa Guyaquil:lla ei ole paljon kokemusta tai tietoa yrittajyyden kehittamisesta tai tukemisesta. He haluavat oppia siita tyosta, jota olemme tehneet taalla Salinaksessa. Samoin Guyaquil:n Katoliselta yliopistolta tulee vierailijoita 8.10, jolloin on meidan osallistujien suunnittelema ja pitama oppitunti.

Palattuamme Guyaquil:sta kyselimme tarkkaan palautetta tunneista, jotka facilitaattorimme Mauro ja Flavio olivat pitaneet projektin hallinnasta. Tunnit oli jaettu kahteen osaan, koska keskiviikkona oli ollut tarkea jalkapallo- ottelu. Jalkapallo on monelle Ecuadorilaiselle elama ja kuolema. Tunnit olivat menneet oikein hyvin; vetajat olivat noudattaneet erinomaisen hyvin periaatteitamme: yksinkertainen, kaytannonlaheinen ja interaktiivinen. Tunnilla oli tehty ryhmatyo, jossa osallistujat ryhmissa suunnittelivat projektin vetamisen eri osuudet.

Maanantaina meilla oli tunti neuvottelusta. Koko tunti meni harjoitukseen, jossa osallistujat edustivat erilaisia yrityksia ja neuvottelivat keskenaan ryhmissa. Yksi ryhma oli jakelija, yksi hankkija, yksi mehujen valmistaja ja yksi rahoittaja. Palautteen perusteella harjoitus oli ollut erittain opettava, kaikki sanoivat oppineensa harjoituksen kautta paljon neuvottelusta ja yrityksen suhteista. Harjoituksen idea oli TTY:n Puheviestinnan ja neuvottelutaidon kurssilta.

Keskiviikkona oli osallistujaryhman jarjestama ravintola-ilta. Siina mukana oli esitys, jonka aihevalinta oli vahan erikoinen mutta hyvin ajankohtainen: veden saastuminen. Aihe ei kauheasti illan tunnelmaa kohottanut, mutta ihmiset nayttivat pitavan aihetta mielenkiinoisena, koska sen pohjalta syntyi erittain paljon keskustelua. Osallistujat olivat kutsuneet useita Salinaksen johtohenkiloita iltaan myos ja kaikki oli heidan jarjestamaansa alusta lahtien. Timo piti illan huipennukseksi taikashow:n, josta kuultiin taas tuttuun tapaan pitkaan.

Torstaina piti olla tunti valmistuksesta, mutta vierailijamme ilmoitti paivaa ennen ettei paase tulemaan. Asia, joka minua eniten arsyttaa Ecuadorissa, on se etta asioista ilmoitetaan liian myohaan ja aikojen suunnittelu ei toimi. Pitaa vain olla karsivallinen. Vierailijamme sai palautetta ja seuraavalla kerralla ei todennakoisesti tapahdu enaa vastaavaa.

Lauantaina meilla oli erittain mahtava yrityskayntipaiva. Kavimme vierailemassa Riobambassa yhdessa jogurtteja ja juustoja valmistavassa yrityksessa. Yrityksen johtaja Sonja, joka kertoi kuinka han oli aloittanut toiminnan vain yhden lampomittarin kanssa. Se oli hanen ainoa aloitusinvestointinsa ja han kertoi kuinka vaikeuksista huolimatta oli menestynyt yrittajana, kun oli ollut sinnikas ja uskonut unelmiinsa. Toisena vierailun kohteena oli eras erikoiskenkien valmistaja Ambatossa. Han oli aloittanut erittain koyhista oloista, kun hanen vanhempansa olivat muuttaneet USA:aan sen jalkeen kuin heidan kanafarminsa oli palanut tuhkaksi onnettomuudessa. Han oli erittain erikoistunut ihmisten jalkoihin ja teki analyysin kahden osallistujamme jalanpohjista. En tiennyt aikaisemmin, etta huonot kengat ja huonosti hoidetut jalat saavat aikaan paansarkya, mahakipuja ja vaikka mita erilaisia vaivoja. Pelkastaan jalkoihin painamalla han sai paan sarkemaan, kipua sydanlihakseen, kipua maksaan jne. Yksi opetuksista oli se, etta jos haluat menestya ja olla arvokas markkinoilla, sinun pitaa erikoistua. Seka Sonja, etta han kertoivat juuri samoja tarinoita eri sanoin kuin me olimme kertoneet koko kurssin ajan. "Kukin onneton perhe on onneton omalla tavallaan, mutta onnellisilla perheilla on paljon yhteista." (Leo Tolstoi, Anna Karelina) Menestyjat kertovat samoja tarinoita.

Viimeisena vierailun kohteena oli Plastigaucho, joka on yksi Ecuadorin suurimmista yrityksista ja tekee kenkia seka saappaita 20 miljoonaa kappaletta vuodessa. Yksi Ambaton rotareista on tuon yrityksen henkilostopaallikko, joten hanen kauttaan jarjestimme vierailun. Osallistujat saivat perspektiivia siita, etta millaiset mahdollisuudet heidankin yrityksillaan saattaa olla. Plastigauchokin aloitti toimintansa pienesta verstaasta 70 vuotta sitten.

Viimeisimman tunnin aiheena oli riskit ja neuvottelun teoria. Timo oli valmistellut erittain hyvan osuuden neuvottelusta ja itse kerroin riskeista. Yrittajan tulee hallita riskeja, mutta ilman riskeja ei ole tuloksia. Tunnilla karsimme erittain harvinaista osallistujapulaa, kun paikalla oli 20: sta vain 13 henkea ja moni tuli myohassa. Kaikki ilmoittivat olevansa erilaisissa tapaamisissa tai muualla. Tunnin aloittaminen oli masentavaa pienella porukalla. Taas huomasi taistelevansa Ecuadorilaista kulttuuria vastaan. Loputtomiin venyvat tapaamiset, tapa hoitaa sataa asiaa samaan aikaan, lupausten merkitsemattomyys ja suunnittelematon tapa hoitaa asioita. Kun juttelin taas pettymyksesta Flaviolle, niin han sanoi, etta erikoista on se kun kurssilla ihmiset ovat olleet aina niin hyvin paikalla ja vain 1 henkilo on jattanyt kurssin kesken. Yleensa kursseilta tippuu puolet osallistujista kurssien jatkuessa. Vaikka monissa osallistujissa on tapahtunut valtavasti muutosta, niin jotkut kulttuuriset asiat ovat hitaita muuttumaan. Taistelua on jatkettava karsivallisesti, koska sitoutuminen on yksi yrittäjän tarkeimmista ominaisuuksista.

10 oppituntia jaljella

Viela noin 1 kuukausi ja 10 oppituntia jaljella.

Osallistujilla on paljon tekemista haasteiden kanssa. Isojen haasteiden lisaksi jokaisella ryhmalla on ns. pienempi haaste. Ensimmainen haaste toteutuu 17. 9, jolloin on 2-ryhman jarjestama ravintola-ilta. Iltaan ryhman pitaa suunnitella myos puhe/koulutus jostain aiheesta.

Haasteita tehdaan oppituntien, muiden tehtavien ja oman yrityksen kehittamisen ohessa, joten tekemista osallistujilla riittaa. Heidan pitaa itse luonnollisesti sopia tapaamiset keskenaan ja pitaa huoli siita, etta jarjestelyt etenee aikataulussa. Tekemallahan sita parhaiten oppii. Haasteet ovat hyva vastuunottamis-harjoitus kulttuurissa, jossa vastuunottajia on vahan turhan harvassa. Puhujia loytyy enemman.

Maanantaina 1 syyskuuta meilla oli tunti markkinoinnista. Ennen tuntia sattumalta tormasimme pariskuntaan, jotka olivat maailmanymparysmatkalla ja poikkesivat Salinakseen juuston ja suklaan perassa. Molemmat heista puhui suomea, Anna Laaksonen oli Suomesta ja James Englannista, mutta pariskunta asui Helsingissa. Oli uskomaton sattuma etta tormasimme heihin ja kuulimme suomenkielta taalla kaukaisessa Ecuadorin Salinaksessa, jonka mainoslause kuuluu: Mas cerca del cielo, joka tarkoittaa: Lahimpana taivasta! Ainakin kylmyys viittaa siihen, etta lahella ollaan.

Jamesilla oli yli 10 vuoden kokemus markkinointialalta, niinpa pyysimme pitamaan hanta 30min puheenvuoron tunnilla. James suostui pyyntoomme. Hanen luento oli ajankohtainen, mielenkiintoinen ja sopi tuntiimme taydellisesti. Kiitos James ja Anna!

Toinen vieras markkinointi tunnilla oli paikallinen yrittaja Joe Flood, joka tosin on asunut useita vuosia Amerikassa. Han piti myoskin mielenkiintoisen puheenvuoron siita miten markkinointisuunnitella laitetaan kaytantoon. Han kasitteli myos yrityksen imagoa mielenkiintoisen kysymyksen kautta: kannattaako ravintolan yhteyteen laittaa baari ja mita vaikutusta silla on imagoon ja koko ravintolan toimintaan?

Seuraavana paivana tiistaina, lahdimme kahden osallistujan (Tatiana Chamorro ja Juliana Vasconez) kanssa Ambaton -kaupunkiin pitamaan paikallisen Rotary:n tilaisuuteen esitelman ohjelmastamme. Mukana oli myos taman projektin Funorsalin vastuuhenkilo, Flavio Chunir.

Flavio puhui ensin Salinaksen historiasta ja ohjelman visiosta. Mika kertoi ohjelman kalenterin eli mita olemme tehneet ja mita viela tulemme tekemaan. Osallistujat kertoivat mita he ovat kurssilla oppineet ja mita kurssi on heille merkinnyt. Oli erittain palkitsevaa kuulla osallistujien kertomukset siita, kuinka paljon ohjelma on nyt heille tuonut. Molemmat kertoivat kuinka itsetunto ja parantunut ja usko omiin mahdollisuuksiin on lisaantynyt. Lopuksi mina pidin noin 20 mittaisen oppitunnin ohjelmamme asenteellisista asioista. Koko Rotary -tapaaminem oli erittain onnistunut ja osallistujille se oli tarkea kokemus ja he saivat myos hyvia kontakteja tulevaisuutta varten. Myos minun pitama oppitunti oli suosittu ja minut bookattiin heti toiseen tilaisuuteen pitamaan sama oppitunti.

Torstaina 4.9 meilla oli tunti asiakaspalvelusta ja yhteistyokumppaneiden kanssa toimimisesta. Molemmat ovat asioita, jotka ovat tarkeita ja joissa on puutteita taalla Ecuadorissa. Varsinkin asiakaspalvelu on retuperalla joka puolella Ecuadoria. Meidan osallistujilla on nyt perustietamys siita, etta mita asiakaspalvelu on ja mita se ei ole. Tunti sisalsi paljon harjoitteita aiheeseen liittyen, oli muun muassa harjoitus ensivaikutelman luomisesta.

8.9 Maanataina oli tunti, jossa tehtiin noin kahden tunnin rekrytointi -harjoitus. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmaan ja tarkoituksena oli loytaa hyva tyontekija vastuulliseen tehtavaan Salinerito -kauppaan myyjaksi. Ryhmissa valmistettiin ensin kysymykset kolmea hakijaa varten ja sitten suoritettiin haastattelut. Harjoituksen myota opittiin tekemaan hyvia kysymyksia ja asettamaan kriteereita valintaan ja tekemaan paatoksia.

Itse puhuin tunnilla yrityksen maineesta ja puskaradio -markkinoinnista. Lisaksi tunnin lopuksi puhuttiin puolituntia asenteellisia asioita ja tehtiin niihin liittyva ikimuistoinen ja hyodyllinen harjoitus. Tuntia ennen oli tallakertaa vahan harras tunnelma, koska kylassa oli kuollut yksi kaikkien tuntema henkilo. Vedettiin kuitenkin tunti, vaikka osa osallistujista taman takia puuttuikin. Tunnilla tuli esille se, etta vaikka elamassa tapahtuu ikaviakin asioita, on tarkeaa menna eteenpain.

Juuri nyt olemme Guiayqilin kaupungissa hoitamassa oleskelulupaan liittyvia asioita. Ohjelman paikalliset jatkajat saavat nyt vahan vastuuta kun heidan pitaa pitaa yksi oppitunti projektihallinasta ja jarjestaa toiselle oppitunnille vieraileva puhuja. Meidan oppitunnit jatkuu 16 paiva tiistaina neuvottelu -aiheella. Siita jatketaan innostuneena, sitoutuneena ja mieli avoimena loppuun asti.

Haasteita osallistujille

Viimeisin kaikkein tiukin pyrahdys tuntien kanssa on viela edessa ja sitten alkaa olla vahan enemman aikaa. Viimeisen viikon taas ovat paivat menneet kellon ympari valmistellessa, tapaamisissa ja tunteja pitaessa. Jokaista tuntia varten on ollut valmiina useita visioita ennenkuin viimeinen on loytynyt. Erityisesti aikaa on vienyt relevantin asian valitseminen. Kokoajan on saanut kysya itseltaan tuntia suunnitellessa: "Onko tasta asiasta nyt osallistujille heti mitaan hyotya?" Jokaiselle tunnille asiaa on aina ollut paljon enemman kuin on voinut ottaa, vaikka kuinka tiivistaa ja ottaa vain kaytannonlaheisimmat pointit. Monet asiat on tullut kaivettua useammasta kirjasta, lahteesta ja omista kokemuksista.

Timon kanssa ollaan jokaista tuntia ennen aina perinteisesti kiistelty, etta mita otetaan ja mita jatetaan. Timolla on ollut enemman painotusta asennepuolella ja minulla asiapuolella. Mina katson kokonaisuutta ja Timo yksittaisen tarkean asian perillemenoa. Kun ideoiden paljoudesta ja suuresta maaraa asiaa on koottu lopulta tunnit, niista on tulleet oikein hyvat. Aikaa on mennyt valmisteluun paljon. Timon kanssa taydennetaan erinomaisesti toisiamme, kun ajatellaan asiat niin eri tavalla ja yhdistetaan meidan kaksi erilaista ajattelutapaa.

Nyt on annettu toisen jakson ohjelmasta vastuuta enemman osallistujille itselleen, facilitaattoreille ja yhdelle ulkopuoliselle opettajalle. On mahdotonta oppia projektin johtamista oppitunnilla tai kirjoista. Annettiin osallistujille haasteeksi suunnitella osa kurssin tapahtumista ryhmissa ja toteuttaa ne. Quiton yritysvierailumatka, lopputapahtuma, loppuretki ja yleison oppitunnit ovat nyt heidan vastuullaan. Lisaksi kaikilla ryhmilla on yksi pienempi haaste. Loppuretkeen ei ole varattu paljoa rahaa projektin budjetissa, joten yhdella ryhmalla on haasteena kasvattaa tuota rahasummaa. Ryhma alkoi jo koordinoimaan tuntien ruokailuja, jarjestamaan pienia arpajaisia tunnilla ja jarjestamaan myyntia viikonloppuisin. Mielenkiintoista katsoa, miten innoissaan osallistujat olivat noista haasteista. Itse pyrimme pysymaan poissa jaloista mahdollisimman hyvin, jotta he paasevat itse ideoimaan ja toteuttamaan. Seurata tietysti tulee ja olla kaytettavissa. Alkuinnostuksen jalkeinen kaikkein tarkein opetus on asioiden suunnitelmallinen ja pitkajanteinen loppuun vieminen, joka on Ecuadorin kulttuurissa yksi suurimmista haasteista.

Osallistujien haasteiden lisaksi Paul tulee pitamaan kaksi oppituntia ja facilitaattorit pitavat kaksi. Osallistujat pitavat myos esitelmia eri aiheista yhdella tunnilla.

Maanantaina tunnilla esittelimme taman toisen jakson tekemisen periaatteen. Otamme toisen viela vaativamamman vaihteen paalle opetuksessa ja se nakyy myos tunneilla. Osallistujat huomasivat heti uuden otteen. Omaa vastuuta painotetaan kaikessa. Kun tunteja ei ollut ollut hetkeen, moni osallistuja tuli maanantaina myohassa ja oli useita, jotka puuttuivat. Asia kasiteltiin heti. Poissaolijoilla oli kylla aiheelliset syyt, mutta se ei ole hyva, silla asiat tulee jarjestaa niin etta tunnille paastaan.

Timo kertoi positiivisesta tietamisesta ja siita, kuinka ei pida antaa tilaa negatiivisille ajatuksille. Kritiikki on eri asia kuin negatiivisuus. Hauska demostraatio oli negatiivinen pikku-ukko, joka pitaa poistaa olkapaalta ja istua sen paalle. Tunnilla kasiteltiin yrityksen visio ja missio. Salinaksen 2015 visiot tehtiin ryhmissa uudestaan paljon paremmaksi.

Yksi parhaimmista tunneista tahan mennessa oli keskiviikkona pidetty myyntitunti. Tunti oli normaalia pitempi, koska asioita ja tekemista oli paljon. Kaverimme Jaakko oli vieraana ja Jaakko on menestynyt Suomessa hyvin myynnin kanssa. Jaakko kertoi erittain mielenkiintoisen tarinan alkuun. Mina kasittelin aihetta, etta missa kaikkialla myydaan ja myynnin portaita. Myyntia tehdaan oikeastaan kokoajan, kun vaikka pyydat kaverin syomaan tai kehoitat tekemaan jotakin. Yksi tarkeimmista sanomista oli, etta myynti on enemman kuuntelua ja kyselemista kuin kertomista. Sama oli osallistujien lukeman kanakirjan sanoma, joten asiat taydensivat hyvin toisiaan. Kaupan paattamisesta puhuttiin paljon, numeroista ja myyntiin liittyvista peloista. Osallistujat harjoittelivat myyntia parin kanssa ja yksi ryhmamme antoi kaikille myyntitehtavan, jolla kerataan rahaa loppuretkea varten.

Itsenaisen työskentelyn jakso takana ja toinen vaihe koulutuksesta alkaa

Timo ja minä olemme palanneet elavien kirjoihin viidakosta ja koulutuksen toinen vaihe on juuri alkamassa! Viidakkomatkasta parhaiten saa tietoa matkailijakavereidemme blogista : http://epelitecuadorissa.blogspot.com/ . Blogista loytyy lisaksi paljon laajempoí valikoima kuvia Ecuadorista matkailijoiden nakokulmasta.

Ollessamme viidakossa, osallistujilla oli itsenaisen tyoskentelyn jakso. Tahan astisten tietojemme mukaan osallistujat ovat tehneet ahkerasti toita tuon itsenaisen tyoskentelyjakson ajan. Toiset eivat ole saaneet liiketoimintasuunnitelmaa aivan yhta pitkalle kuin toiset, mutta paljon yritysta ja oppimista on tapahtunut. Mekaan emme ottaneet taukoa taysin loman kannalta, vaan saimme suunniteltua toisen jakson tarkemman rungon valmiiksi ja suuremmat tehtavat. Samoin itse opiskelin Dialogin periaatteita lisaa venematkojen aikana. Talla hetkella on visio valmiina koko toisesta koulutuksen jaksosta ja kriittisimmat jarjestelyt tehtyna.

Seuraavalla tunnilla maanantaina tulemme kasittelemaan itsenaisen tyoskentelyn jakson ja esittelemaan koulutuksen toisen vaiheen periaatteet. Varsinaisena teemana on yrityksen visio, missio ja strategia. Lopuksi tarkoituksena on antaa osallistujille 2 projektia ryhmassa toteutettavaksi. Osallistujat itse suunnittelevat tarkeita tapahtumia kurssille ja toteuttavat ne. Todelliset projektit opettavat parhaiten. Annamme nyt viela selkeasti enemman vastuuta kurssin toteutuksesta facilitaattoreille ja osallistujille itselleen.

Ohjelman 1 -vaihe suoritettu

Ohjelman ensimainen osuus ja 13 oppituntia on nyt menestyksekkaasti takana.

Osallistujilla alkoi nyt reilun kahden viikon itseinaisen tyoskentelyn jakso. Mika ja mina lahdemme ideoimaan ja suunnittelemaan ohjelman jatkoa viidakkoon. Jakson aikana osallistujien on tarkoitus tehda liiketoimintasuunnitelmaa, johon annettiin perusteellinen ohjeistus viimeisten kahden oppitunnin aikana. Ohjelman muut facilitaattorit ovat koko ajan osallistujien tukena liiketoimintasuunnitelman tekemisessa. Ryhmilla on jakson aikana kolme ryhmatapaamista, jossa liiketoimintasuunnitelmia kaydaan lapi.

Jakson aikana on myos tarkoitus lukea toinen kirjoistamme (Myy, pieni punainen kana, Myy!) ja tehda siita tiivistelma. Tiivistelmat edellisesta kirjasta (Sina Oy) olivat erittain hyvia. Tiivistelmien perusteella monella osallistujalla on tapahtunut oivallus: "Minakin pystyn!" "Minakin voin menestya!". Sisainen yrittaja on herannyt henkiin.

Rannalla asetimme myos uudet tavoitteet tata kuukautta varten, joiden parissa riittaa tekemista. Lisaksi annoimme osallistujille viela yhden haasteen: Soittaa ja sopia tapaaminen jokun sellaisen asiantuntijan, yrittajan tai yrityksen edustajan kanssa, joka voisi auttaa heita talla hetkella eniten. Katsotaan kuinka moni tarttuu haasteeseen! Tekemista siis osallistujilla riittaa.
Yksi meidan osallistujista totesikin "Te lahdette viidakkoon anakondan syotavaksi ja meidat syo taalla meidan velvollisuudet"

Rantareissu Montanitaan meni todella hienosti. Oli mukava paasta juttelemaan osallistujien kanssa vahan rennommassa ilmapiirissa ja tutustua heihin lisaa. Nyt voi jo sanoa, etta olemme hyvia ystavia heidan kanssa. Vietiin Mikan kanssa kaikki tavoitteiden saavuttajat n. 10 osallistujaa syomaan. Se oli hieno elamys! Kaikki osallistujat olivat saavuttaneet osan tavoitteistaan, mutta lupasimme illallisen vain niille, jotka toteuttavat kaikki. Ensi kuun lopussa tavoitteiden saavuttajien prosentti on jo varmasti suurempi.

Viimeisen illan huipennukseksi vetamani taikashow meni niinkuin pitikin. Aloitin ohjelmani sanoen: " Aion tana iltana tehda teille kaksi asiaa; puhua espaniaa ja tehda taikuutta. Ja kaikki mita te ette ymmarra, on taikuutta!" Onneksi osallistujat kuitenkin ymmarsivat lahes kaiken mita sanoin, vitsikin toimivat espaniaksi. Showsta tuli jalkeenpain paljon hyvaa palautetta.

Meidan viimeinen oppitunti ennen itsenaisen tyoskentelyn jaksoa oli eraanlainen yhteenveto kurssista. Mina kasittelin voittamista ja haviamista yrittajan nakokulmasta. Molemmat taidot pitaa oppia: pitaa oppia voittamaan ja oppia havioista. Lisaksi puhuin itsetunnosta ja itseensa uskomisen tarkeydesta. Mika puhui liiketoimintasuunnitelmasta ja kertasi aikasemmin opittuja asioita mielenkiintoisella tavalla. Lopuksi kiitimme osallistujia tahan astisesta ja puhuimme vahan siita mita tulevaisuus pitaa sisallaan.

Seuraavana paivana oli viela yksi oppitunti, jonka pitivat meidan ulkopuoliset asiantuntijat. Meilla oli nelja vierasta, joista kolme ensimmaista pitivat kukin 15min osuuden. Teemoina oli johtajuus, asiakaspalvelu, markkinointi ja franchise. Lopputunnin piti Paul, asiantuntija elintarviketeollisuuden alalta. Tunti oli erittain mielenkiintoinen ja suosittu. Tunti oli myos erittain hyvaa vaihtelua Mikan ja minun tunteihin. Tulemme varmasti kayttamaan lisaa asiantuntijoita tulevaisuudessa.

Oppitunnit jatkuvat 25.8 uusilla aiheilla ja ideoilla!

Timo